Monthly Archives: November 2012

Museosuositus: Pukstaavi

Viime kesänä tein pitkään suunnitteilla olleen retken Suomalaisen kirjan museo Pukstaaviin. Olin vaikuttunut.

Suhteellisen pieniin näyttelytiloihin oli luotu kutsuva, harmoninen ja tasapainoinen näyttelykokonaisuus, jonka suunnittelussa kävijän osallistuminen ja aiheiden helppo lähestyttävyys kaiken ikäisille oli aidosti otettu huomioon.

Perusnäyttely oli kohtaamistani ensimmäinen, jossa esiteltävän asian (tässä kirjan) historia, valmistus, käyttö, nykypäivä, yhteiskunnallinen vaikuttavuus jne., oli onnistuttu esittämään itse huomion kohteena olevan esineen kautta – välttäen suuria tekstimääriä tai liian yleistäviä katsauksia lajityyppihistoriaan.

Verkkonäyttelyiden puolella on lisää kiinnostavaa tutustuttavaa: kaunis kokonaisuus runoilija Kaarlo Sarkian elämästä, ja Tarina-apteekki-niminen kokonaisuus oivallisena esimerkkinä verkkonäyttelyn toteutusmahdollisuuksista paikallishistorian saralla.

(Pukstaavista löytyvät myös mahtavat, Pekka Vuoren kuvituksilla varustetut säilytyslokerikot. Oletko Juice Leskinen, Sofi Oksanen vai Tove Jansson?)

Suosittelen lämpimästi tutustumista. Samalla reissulla voi halutessaan poiketa viereisessä Herra Hakkaraisen talossa – ainakin jos mukana on pieniä lapsia tai leikkimieltä, tai vaihtoehtoisesti halu kartuttaa kokemuksia lapsille suunnatuista kulttuurikeskuksista.

Leave a comment

Filed under arjen kuvat, museot

Fillarilla

Jaha, sistustusblogipuolelle lipeää.

Laitoin hieman julisteita seinälle – kiinnitysidea nähty joskus aikoinaan muistaakseni Avotakassa.

Varsinaisesti mahtavaa tuo vanhojen julisteiden kuvakieli. Pyöräily yhdistyy vauhtiin, tekniseen kehitykseen ja selvästi uudenlaiseen vapaa-ajan viettoon. Peugeot Cycles -julisteen taustalla näkyvä junakin kiitää eteenpäin suorastaan liekkien siivittämänä. Mieleen tulee väistämättä Gallen-Kallela klassikko Bil Bol -juliste vuodelta 1907.

Peugeot Cycles, noin 1895

Pyöräilijät näyttävät olevan varsin iloisissa tunnelmissa matkan päällä. Naisenryöstöä ei fillaroiden olisi varmasti ollut yhtä helppoa toteuttaa kuin autolla, hyvä siis että pyöräilyseura on suosiolla mukana.

Favor, 1927

Leave a comment

Filed under arjen kuvat

Matkalukemista vol.2

Yann Martel: Life of Pi (Canongate, 2003)

 

Junamatkailun epäviralliseksi perinteeksi on jo muodostunut ostaa Tukholman centralstationilta joku pokkari matkaa viihdyttämään (matkalle päästyä on kirjoja vain kannettava mukana, ei siis enää akuuttia mahtumisahdistusta). Kööpenhaminaan muutettaessa kyseessä oli Jhumpa Lahirin kerrassaan erinomainen Främmande Jord, jota suosittelen varauksettomasti kaikille. Ihana oli se kirja (ja iski selvästi sopivaan elämänvaiheeseen lyhyen maastamuuton keskellä).

Tällä kertaa vuorossa oli Yann Martelin Life of Pi, joka voitti Man Booker -palkinnon vuonna 2002. Tartuin kirjaan ystävän suosituksesta, ja onneksi niin. Vaikka yleisesti pidän bookereista, en todennäköisesti olisi napannut opusta mukaan ilman kyseistä vinkkiä. Takakannen (todellakin aina luen ne) kuvailema ”mies ja tiikeri pelastusveneessä” ei nimittäin kuulostanut ihan omalta teekupilta.

Erityisesti on mainittava, että pidin paljon kirjan alkuosasta. Huomiot eläinten käyttäytymismalleista tai eri uskontojen luonteista irrottivat hymyn jos toisenkin junamatkan aikana. Lopussa olisi sen sijaan ollut mielestäni terävöittämisen varaa – jopa niin paljon, että välillä täytyi todella keskittyä keskittymään.

Voin kuitenkin välittää suosituksen eteenpäin. Uskoisin että kyseessä on hyvin monelle lukijatyypille sopiva kirja, jonka kerran aloitettuaan jaksaa lukea loppuun asti. Ja aina on hyvä lukea vähän lisää suvaitsevaisuudesta.

1 Comment

Filed under kirjat

Von der Heydt Kunsthalle Wuppertal

Liebe, Tod und Teufel (Love, Death and Devil)

Sammlung J+C Mairet

Paikallistutustuminen jatkui sateisena sunnuntaina Von der Heydt Kunsthallen muodossa. Wuppertal on vanhan teollisuusalueen isoista ja pienemmistä kaupungeista vuonna 1930 muodostettu kaupunkikokonaisuus, jonka kaksi isointa keskusta ovat Elberfelt ja Barmen. Näissä keskuksissa toimivat paikallisen Von der Heydt museon ”kaksi taloa”: Von der Heydt-Museum Elberfeltissa ja Kunsthalle Barmenissa. Museum-puolen painopisteeksi mainitaan erityisesti ranskalainen 1800-luku, Kunsthallen keskittyessä nykytaiteeseen.

Kunsthallessa käynnin jälkeen ei voinut välttyä aprikoimasta paikallispolitiikan kiemuroita. Näytti nimittäin siltä, että toiminta nykymuodossaan muistuttaa kovasti uhkakuvia suomalaista alueellistamiskeskustelusta, jossa jokin toiminto siirretään paikkaan x, vain jotta siellä olisi jotakin toimintaa.

Kunsthallen sisäänkäynti oli piilotettu jonkinlaisen monitoimirakennuksen 3. kerrokseen, jossa lippuja myytiin viereisen keikkahallin lämpiössä periaatteella ”epäystävällisellä-asiakaspalvelijalla-on-kirja-kesken-ja-kassalipas”. Isoon rakennukseen nähden näyttelytila tuntui ahtaalta, johon vaikutti erityisesti tilojen mataluus yhdessä varsin tiheän ripustuksen kanssa. Muutoin kyseessä oli hyvin perinteinen valkoinen nykytaidekuutiosarja.

Esillä oli osa Jean ja Christina Mairet’n keräämästä nykytaidekokoelmasta otsikolla ”Rakkaus, kuolema ja paholainen”. Tiheä (Jean Mairet’n kuratoima) ripustus on kenties siten ymmärrettävä kokonaisuuden kokoelmamaisuutta korostavaksi piirteeksi, vaikka itselläni välillä ahtauden tuntu iskikin vastaan. Ruumiillisuus, suorastaan tursuavat ihopinnat ja väkivallan tuntu jäivät päällimmäisinä mieleen. Huumoria, kyllä. Keveyttä ei niinkään.

Yksityiskohta Natalie von Doxellin teossarjasta “Présumés Coupables”

Gilles Barbier: “Vielle Femme aux Tatouages”

Maike Freess: “Kleiner Protest”

Mutta mitäpä siitä. Kokonaisuuden arvo ei vähene, vaikka suurin osa esillä olleista teoksista ei juuri nyt liikuttanut itseäni. Hienoa siis nähdä kokoelma välillä tästä perspektiivistä. Ja erityistykkäys nykytaiteen keräämiselle yleensä.

1 Comment

Filed under museot, taide

Päiväretki

Sämpylät ja croissantit reppuun, lähijunaan ja lyhyt wanderung läheisen pikkukylän ympäristöön. Schön!

Käytiin tietysti myös vanhoissa kirkoissa, kuinkas muutenkaan. Näistä yksi, Marian rauhan kuningattaren kirkko (Maria, Königin des Frieden) oli kuin suoraan jostakin scifi-painajaisesta. Kiitos sinulle, pelottava 60-luvun lopun arkkitehtuuri.

Leave a comment

Filed under Uncategorized

Matkalukemista vol.1.

Haruki Murakami: Sputnik – rakastettuni (Tammi, 2003)

 

Luettavia-listalla on jo pitkään ollut mentaalinen merkintä ”lue jotain Murakamilta”. Kun siis Stocmannin hullut päivät ystävällisesti myi kolmella eurolla Sputnik – rakastettuni pokkariversion sopivasti juuri matkan alla, ostin sen hetken mielijohteesta reissulukemiseksi.

Uskon, että ainoa oikea käsilaukkukoko on sellainen, johon mahtuu kirja mukaan. Hetken näytti siltä että periaate murtuu ylitäysien matkalaukkujen painon alla, mutta sopivan pienikokoisen Sputnikin onnistuin ujuttamaan mukaan.

Sputnik oli hyvää luettavaa Suomi-Saksa siirtymävaiheeseen. Yksi syy, miksi pidän junalla (ja laivalla, joskin laivaosuudesta en pidä) matkustamisesta erityisesti pidemmiksi ajoiksi ulkomaille siirryttäessä on se aika, joka matkustamiseen kuluu. Itse istuminen tai yöjunissa valvominen ei varmasti ole parasta antia, mutta pitkältä tuntuva matka antaa tilaa työstää muuttoa myös henkisesti. Antaa rauhassa itsensä olla välitilassa. Miettiä, että mitä päätöksiä nyt on tullut tehtyä.

Keskeneräinen matkakirja ruotsinlaivan elegantilla puupöydällä.

Murakamin kirjassa hengaillaan myös välitiloissa. Työn, kutsumuksen, mutta ennen kaikkea elämän itsensä suhteen. Rakastetaan, mutta ei tulla rakastetuiksi. Koetaan ruumiillisesti mutta työstetään hyvin paljon älyllisesti. Kirjoitetaan rehellisyyteen pyrkien auki sellaisten päätösten aivan toisenlaisia motiiveja, joista usein muille todetaan ”Tein näin koska uskon sen olevan järkevin vaihtoehto.”

Summa summarum: suosittelen, mutta älkää uskoko takakannen mainintaa ”salapoliisiromaanimaisuudesta”, tai ainakaan pettykö sen puuttumista.

Leave a comment

Filed under kirjat

Käthe Kollwitz Museum Köln

Lotte Jacobi photographien

 

Hauskimpia museosisäänkäyntejä hetkeen. Etsi näköalahissi kauppakorttelin keskeltä ja kulje sillä neljänteen kerrokseen, pääset rakennuksen ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan näyttelytilaan.

Käthe Kollwitz Museum esittelee taiteilija graafikko-kuvanveistäjä Käthe Kollwitzin työtä ja näyttää myös järjestävän vaihtuvia näyttelyitä. Nyt esillä oli valokuvaaja Lotte Jacobin teoksia 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Jos pitää Berliinistä, taiteilijoista, erinäisistä kuuluisuuksista (Jacobi on kuvannut mm. Einsteinia) tai ylipäänsä mustavalkovalokuvan estetiikasta (kuten minä, helpolla menee) on näyttelyllä jotain annettavaa.

Kaipaamaan jäin: tempoa ja uskallusta ripustukseen (pätee myös kokoelman puolella, ks. kuva). Hieman rytmitystä teosten esillepanoon, radikaali voisi jopa ehdottaa värien käyttöä. Kuvia oli ihanasti taustoitettu pienillä teksteillä, mutta vain saksaksi. Tupakansavuisten taiteilijapiirien salaperäisyys säilyi siis ainakin omalta osaltani kiitettävästi.

1 Comment

Filed under museot, taide