Monthly Archives: January 2013

Literaturhaus München

Perinteisen museoaloituksen jälkeen lähdin tutustumaan Münchenin kirjallisuustaloon, jossa järjestetään näyttelyiden lisäksi erilaisia tapahtumia. Tällä kertaa esillä olleen Thomas Mann Kuolema Venetsiassa 100 vuotta -näyttelyn suhteellisesta pienuudesta päättelin, että ydintoiminta on todennäköisesti enemmän tapahtumien puolella.

2013-01-29 11.14.25

Itse näyttelylle täytyy kuitenkin antaa kovasti kiitosta. Vaikka tilaa oli melko vähän, oli se käytetty hyvin ja oivaltavasti. Erityisesti pidin eri tasoihin ripustetuista kangasprinteistä ja videoheijastekankaista, jolla tilaa oli ryhmitetty ilman esimerkiksi sermeistä helposti aiheutuvaa tunkkaista vaikutelmaa.

2013-01-29 11.20.15

Näyttelyyn oli lisäksi tehty todella perusteellinen ääniopastus, joka kuului pääsylipun hintaan. Kokonaisuus oli myös selkeästi suunniteltu ääniopastuksen varassa tutustuttavaksi, vaikka joitakin tekstejä löytyi myös printtimuodossa. Miinusta kuitenkin hieman vaihtoehtojen rajoittumisesta vain saksankielisiin opasteisiin. Vaikka jo auttavalla kielitaidolla sai aiheesta jotain irti, olisin ajatellut Literaturhausin profiiliin kuuluvan oman alan esittelyn myös muilta kielialueilta saapuville. Näyttely- ja tapahtumatarjonnan näkee sopivasti netistä, joten jos esillä oleva aihe kiinnostaa ja kieltä osaa jonkin verran kannattaa paikan päällä poiketa.

2013-01-29 11.03.52

Leave a comment

Filed under kirjat, kulttuurihistoria

Paläontologisches Museum München

Tunnelmallista ja kaunista

Münchenin museovisiittien alku siirtyi alkuperäisestä suunnitelmasta päivän verran eteenpäin. Syynä varsin turhauttava (ja nyttemmin jo varsin sitkeäksi osoittautunut) flunssa. Tiistaina pääsin kuitenkin jo liikkeelle, ja ensimmäisenä kohteena häämötti paleontologinen museo.

Kauniissa naapurustossa. Museo sijaitsee kuvan oikean laidan vaaleassa rakennuksessa.

Kauniissa naapurustossa. Museo sijaitsee kuvan oikean laidan vaaleassa rakennuksessa.

En ole koskaan ollut erityisen innostunut dinosauruksista tai luurangoista, mutta olen oppinut muilta perheenjäseniltä kuinka hauskoja paikkoja erilaiset luonnontieteelliset museot voivat olla. Münchenin paleontologinen museo ei sekään ollut poikkeus säännöstä. Hurmaavassa vanhassa rakennuksessa saattoi ihastella fossiileja ja luurankoja peräti kolmesta eri kerroksesta käsin, ja sisäänpääsykin oli ilmainen.

2013-01-29 10.25.58

Ilmassa oli erityisen vanhan ja arvokkaan museon tuntua. Münchenin yliopiston paleontologian (ja ilmeisesti myös joidenkin rinnakkaistieteiden) tutkijat majailevat museon kanssa saman katon alla, ja museokäytävillä näkyi seminaarihuoneisiin suunnistavia opiskelijoita. Vaikka itse museo olisi varmasti voinut hyödyntää kokoelmiaan paljon tehokkaamminkin, korvasi hyvä tunnelma hieman jo ajastaan jääneen esille panon puutteita. Hauska oli myös kuunnella vierailulla olleen esikouluryhmän vilpittömän ihastuneita hihkaisuja milloin minkäkin muinaisjäännöksen äärellä.

2013-01-29 10.28.33

Suositeltava ja mukavan pienikokoinen vierailukohde aiheesta innostuneiden lapsien kanssa liikkuville tai 1900-luvun alun museoestetiikasta nauttiville.

2013-01-29 10.30.12

Leave a comment

Filed under museot

Einfach und elegant

Yksinkertainen ja hyvällä designilla toteutettu palautepostikortti K20-museosta. Mitään tarkkaa taulukkotietoa näillä ei varmasti kerätä, mutta ainakin ovat helposti lähestyttävässä formaatissa (toisin kuin ”vastaa näihin kaikkiin kysymyksiin” kilometrinmittaiset A4-palautelomakkeet).

2013-01-10 12.10.24

Huomenna alkaa 10 päivän vierailu Müncheniin, jes! Museovisiittejä ja raportteja siis luvassa (ehkä myös niitä kahviloita, katuja ja kapakoita).

Leave a comment

Filed under museot

Sunnuntai-Wanderung

Saksalaisia kavereita huvittaa aina kovasti kun kerron, että ensimmäisiä mieleen jääneitä (outoja) sanoja saksaa opetellessani on ollut oppikirjassa esiintyvä ein Murmeltier-Wanderung (kyllä: murmeli-vaellus – ilmeisesti näitä järjestetään Alpeilla?).

Edellisviikon sunnuntaina emme nähneet murmeleita, mutta teimme siitä huolimatta lyhyen päivävaelluksen Schwelmista Beydenburgiin. Kaunista oli ja eväät (ja lopussa olut) maistuivat – kuinkas muutenkaan.

Schwelmin pikkukaupungissa paistoi matkan alussa aurinko.

Schwelmin pikkukaupungissa paistoi matkan alussa aurinko.

Välillä oli koleaa ja jäistä.

Välillä oli koleaa ja jäistä.

Osa matkasta noudatteli pyhiinvaellusreitin kanssa samoja polkuja.

Osa matkasta noudatteli pyhiinvaellusreitin kanssa samoja polkuja.

Lopussa paistoi jälleen aurinko. Kuvassa Wupper-joki, joka virtaa tietysti myös kotikaupunki Wuppertalin läpi.

Lopussa paistoi jälleen aurinko. Kuvassa Wupper-joki, joka virtaa tietysti myös kotikaupunki Wuppertalin läpi.

Leave a comment

Filed under Uncategorized

Jatko-osa

P.D. James: Death Comes to Pemberley (faber and faber, 2011)

 

Klassikkokimaran seuraksi sopi hyvin lahjoituksena (kiitokset) eteenpäin annettu jatko-osa Pride and Prejudice -kirjalle. Kyseessä on Elizabethin ja Darcyn lähipiiriin sijoittuva murhamysteeri, jonka on luonut brittiläisen dekkarikirjallisuuden grand-old-lady P.D. James. James kirjoittaa kirjan jälkisanoissa tarttuneensa viimein vuonna 2008 – lähestyessään 90-vuotissyntymäpäiväänsä – jo pitkään kiehtoneeseen mahdollisuuteen yhdistää rakastamansa klassikko omaan erikoisosaamisalueeseensa.

2013-01-06 18.08.39

En lue dekkareita juuri lainkaan, mutta seurasin kiinnostuneena Pemberlyn tarinan loppuun saakka. Kirjasta paistaa selvästi hyvä perehtyneisyys Yrjön-aikaisen Englannin lakikuvioihin, ja sitäkin selvemmin syvä ymmärrys ja kiintymys Austenin henkilöhahmoja kohtaan.

Pienoinen pettymys oli sen sijaan painopisteen siirtyminen pois Elizabethin ns. naisten maailman piiristä. Darcy nousi koko kirjan hallitsevaksi hahmoksi, ja henkilökohtaisesti jäin kaipaamaan Elizabethin neuroottis-syvällistä pohdiskelua eri aiheista. Ymmärrettävästi 1800-luvun alun englantilaista oikeusjärjestelmää olisi huomattavan hankala kuvata vain naispäähenkilön kautta. Kuitenkin yhden rakastetuimman naissankarittaren (?) jääminen enimmäkseen statistin rooliin teki mielestäni hieman vääryyttä Austenin perinnölle, vaikka itse hahmot olikin tavoitettu todella uskottavasti. Aiheesta voisi varmasti käydä pitkän keskustelun – tässä kirjattuna oma päällimmäiseksi jäänyt fiilis.

Leave a comment

Filed under kirjat

K20

Kunstsammlung Nordrhein-Westfalen

2013-01-09 14.54.58

Lieneekö sateisella päivällä ja väsyneillä jaloilla ollut osuutta asiaan, mutta K20 tuntui K21 jälkeen lievästi ilmaistuna pettymykseltä. Pujahdin sadesumusta sisään matalakattoiseen museoaulaan, enkä kylttien lukemisen jälkeenkään ollut aivan varma mihin suuntaan edetä. Ajoin lopulta hissillä ylös ja aloitin ylimmästä kerroksesta (hyväksi havaittu taktiikka erityisesti kokoelmamuseoissa – alaspäin on aina jotenkin mukavampi edetä).

2013-01-09 14.32.10

K20 -museon kokoelmat itsessään ovat varsin vaikuttavat, ja joukkoon mahtui paljon suuria nimiä 1900-luvun taidekentältä. Ripustus ei ollut kovin uskalias tai luova, mutta suurten näyttelysalien maitolasinen, ikään kuin teltan huipun muotoon kaareutuva katto (harmillisesti ei kuvia) sen sijaan miellytti omaa silmääni (samalla kun se on varmasti rajoittanut luovuuspuuskia).

2013-01-09 14.31.37

Kierreltyäni tovin perusnäyttelyä päätin suunnistaa takaisin aulaan etenemisvinkkien toivossa. Turhaan: pian totesin että kai tämä on tässä, ainoa mahdollinen suunta oli jo käyty katsomassa eikä muita näkynyt. Myöhemmin selvisi että olin ollut juuri näyttelyvaihdon aikaan liikkeellä (en huomannut tästä mitään mainintaa itse museossa), kenties siksi pois lähtiessä käteen jäi vain lievän kummastunut olo.

1 Comment

Filed under museot, taide

K21

Nykytaiteen mehiläiskenno

 

Viime viikon keskiviikkona pääsin viimein vierailemaan Düsseldorfin K21 ja K20 -museoihin. Lyhyesti esiteltynä kyseinen parivaljakko majoittaa Nordreihn-Westfalen -osavaltion taidekokoelmia. K20 keskittyy 1900-luvun kokoelmien esittelyyn ja K21 painottuu nykytaiteeseen – nimet siis itsessään viittaavat vuosisatoihin.

K21 sateisena keskiviikkona.

K21 sateisena keskiviikkona.

Vieraillessani K21 museossa esillä oli kaksi erikoisnäyttelyä: pääosin nykymediataidetta esittelevä ja representaation problematiikkaa pohdiskeleva Big Picture III (mukana mm. Eija-Liisa Ahtilan Talo – The House, 2002), sekä museon aikarajauksesta hieman poikkeava 100x Paul Klee -näyttely. Molemmat olivat huolella laadittuja kokonaisuuksia, ja itselleni epätyypillisesti jaksoin myös hetken keskittyä videotaiteen äärellä. Klee-näyttelyssä oli huomattavan paljon vierailijoita (keskiviikkoaamupäivällä!), joten kokonaiskuva jäi hieman ahtaaksi.

Näkymä aulasta. Vuonna 2002 avattu museo on rakennettu vuodelta 1880 peräisin olevan Kaiserteich Ständehausin päälle/sisälle/läpi.

Näkymä aulasta. Vuonna 2002 avattu museo on rakennettu vuodelta 1880 peräisin olevan Kaiserteich Ständehausin päälle/sisälle/läpi.

Ehdottomasti parasta antia oli kuitenkin koko muu museo. K21:n näyttelytilat sijaitsevat peräti viidessä kerroksessa. Kellarikerros, aula (ei varsinaisia näyttelyitä), kolme ”huoneistokerrosta” ja katolla sijaitseva lasikattoinen, erityisesti suurikokoisemmalle veistotaiteelle sopiva tila. Lasikattotila oli arkkitehtuuriltaan vaikuttava (tiedä sitten kuinka helppo teosten kunnossapidon kannalta), mutta erityisesti ”huoneistokerrokset” tekivät itseeni vaikutuksen.

Lapsiryhmä opastetulla kierroksella. Oikealla Thomas Schütten teokset Big Spirits No 4 ja 15.

Lapsiryhmä opastetulla kierroksella. Oikealla Thomas Schütten teokset Big Spirits No 4 ja 15.

Näkymä aulaan ja "huoneistokerroksiin".

Näkymä aulaan ja “huoneistokerroksiin”.

Jokaisessa kolmessa kerroksessa oli useita suuria huoneita, jossa kussakin oli yhden (poikkeustapauksissa kahden) taiteilijan installaatio/muu työ esillä. Vierailija saattoi kävellä ympäri museota ja poiketa näissä eri huoneissa: ”Tästä pidin, tämä häiritsi, tämä jäi mietityttämään.” Huoneissa ei ollut tekstiä, mutta ovelta saattoi ottaa mukaansa esittelypostikortin, jossa kerrottiin lyhyesti taiteilijasta ja esillä olevasta teoksesta. Mikä mahtava konsepti kokonaisuudessaan!

Esittelypostikortteja. Numero vasemmassa yläkulmassa viittaa kerrokseen ja huonenumeroon.

Esittelypostikortteja. Numero vasemmassa yläkulmassa viittaa kerrokseen ja huonenumeroon.

Kulutin vaelteluun hyvinkin kolmatta tuntia, ja rehellisesti olin usein hyvin ihastuksissani kun nurkan takaa löytyi jälleen jotain yllättävää. Sanomattakin selvää, suosittelen lämpimästi!

Leave a comment

Filed under museot, taide