K21

Nykytaiteen mehiläiskenno

 

Viime viikon keskiviikkona pääsin viimein vierailemaan Düsseldorfin K21 ja K20 -museoihin. Lyhyesti esiteltynä kyseinen parivaljakko majoittaa Nordreihn-Westfalen -osavaltion taidekokoelmia. K20 keskittyy 1900-luvun kokoelmien esittelyyn ja K21 painottuu nykytaiteeseen – nimet siis itsessään viittaavat vuosisatoihin.

K21 sateisena keskiviikkona.

K21 sateisena keskiviikkona.

Vieraillessani K21 museossa esillä oli kaksi erikoisnäyttelyä: pääosin nykymediataidetta esittelevä ja representaation problematiikkaa pohdiskeleva Big Picture III (mukana mm. Eija-Liisa Ahtilan Talo – The House, 2002), sekä museon aikarajauksesta hieman poikkeava 100x Paul Klee -näyttely. Molemmat olivat huolella laadittuja kokonaisuuksia, ja itselleni epätyypillisesti jaksoin myös hetken keskittyä videotaiteen äärellä. Klee-näyttelyssä oli huomattavan paljon vierailijoita (keskiviikkoaamupäivällä!), joten kokonaiskuva jäi hieman ahtaaksi.

Näkymä aulasta. Vuonna 2002 avattu museo on rakennettu vuodelta 1880 peräisin olevan Kaiserteich Ständehausin päälle/sisälle/läpi.

Näkymä aulasta. Vuonna 2002 avattu museo on rakennettu vuodelta 1880 peräisin olevan Kaiserteich Ständehausin päälle/sisälle/läpi.

Ehdottomasti parasta antia oli kuitenkin koko muu museo. K21:n näyttelytilat sijaitsevat peräti viidessä kerroksessa. Kellarikerros, aula (ei varsinaisia näyttelyitä), kolme ”huoneistokerrosta” ja katolla sijaitseva lasikattoinen, erityisesti suurikokoisemmalle veistotaiteelle sopiva tila. Lasikattotila oli arkkitehtuuriltaan vaikuttava (tiedä sitten kuinka helppo teosten kunnossapidon kannalta), mutta erityisesti ”huoneistokerrokset” tekivät itseeni vaikutuksen.

Lapsiryhmä opastetulla kierroksella. Oikealla Thomas Schütten teokset Big Spirits No 4 ja 15.

Lapsiryhmä opastetulla kierroksella. Oikealla Thomas Schütten teokset Big Spirits No 4 ja 15.

Näkymä aulaan ja "huoneistokerroksiin".

Näkymä aulaan ja “huoneistokerroksiin”.

Jokaisessa kolmessa kerroksessa oli useita suuria huoneita, jossa kussakin oli yhden (poikkeustapauksissa kahden) taiteilijan installaatio/muu työ esillä. Vierailija saattoi kävellä ympäri museota ja poiketa näissä eri huoneissa: ”Tästä pidin, tämä häiritsi, tämä jäi mietityttämään.” Huoneissa ei ollut tekstiä, mutta ovelta saattoi ottaa mukaansa esittelypostikortin, jossa kerrottiin lyhyesti taiteilijasta ja esillä olevasta teoksesta. Mikä mahtava konsepti kokonaisuudessaan!

Esittelypostikortteja. Numero vasemmassa yläkulmassa viittaa kerrokseen ja huonenumeroon.

Esittelypostikortteja. Numero vasemmassa yläkulmassa viittaa kerrokseen ja huonenumeroon.

Kulutin vaelteluun hyvinkin kolmatta tuntia, ja rehellisesti olin usein hyvin ihastuksissani kun nurkan takaa löytyi jälleen jotain yllättävää. Sanomattakin selvää, suosittelen lämpimästi!

Advertisements

Leave a comment

Filed under museot, taide

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s