Monthly Archives: February 2013

Kunsthalle der Hypo-Kulturstiftung

Schinkel – Arkitekt Maler Designer

Keskeisestä sijainnistaan Münchenin vilkkaimman kauppakeskustan tuntumassa huolimatta vierailu Hypo Kunsthalleen toteutui vasta kaupunkivisiitin loppupuolella. Syy oli hyvin käytännönläheinen: odotin maanantaita saapuvaksi, sillä silloin muuten jokseenkin hintavat sisäänpääsymaksut (vaihtelevat näyttelyittäin, nyt perushinta oli 11e) ovat aina -50% alennuksessa.

2013-02-04 14.53.24

Kunsthalle esittelee aina yhden vaihtuvan näyttelyn kerrallaan. Omalla vierailukerrallani tarjolla oli varsinaista herkkua kaikille 1700-1800-lukujen faneille, nimittäin Karl Friedrich Schinkelin erittäin monipuolista elämäntyötä esitellyt Schinkel – Arkitekt Maler Designer -näyttely. Näyttelyn ”modernin airueeksi” nimittämältä Schinkeliltä (1781–1841) esiteltiin näyttelyssä töitä todella laajalla skaalalla: arkkitehtipiirroksista paperinukketeatteriin ja oopperalavasteista käyttöhuonekaluihin.

2013-02-04 12.59.12

Parasta kokonaisuudessa oli sen kaikenkattavuus. Vaikka Schinkelin yksittäisistä töistä taidekriitikot ja muut asiantuntijat voivat varmasti esittää monenlaisia mielipiteitä, toimi tämä hyvin erilaisen aineiston saman katon alle kokoaminen oivallisesti. Parhaimmillaan kävijä sai aavistuksen 1800-luvun alun hengestä: nykyisyyden ja tulevaisuuden sisällään pitämistä mahdollisuuksista niin kuin aikalaiset ovat niitä hahmottaneet. Vaarana olisi ollut sortua kertomaan yksisilmäistä poikkeusyksilöhistoriaa, mutta ainakin itselleni päällimmäiseksi jäi tuntemus aikakauden kuvasta henkilökultin sijaan (vaikka kyllä Schinkel-pyhiinvaeltajiakin näyttelyssä näkyi). Pidin myös vahvasta värien käytöstä ripustusta tukemassa: tummia punaisia, sinisiä ja vihreää. En muista näyttelytiloista (jotka muuten ovat huomattavasti suuremmat kuin ulkoa päin saattaisi arvata) yhtäkään valkoista seinää. Tekstejä oli sopivasti ja kaksikielisesti tarjolla, kiitokset myös siitä.

2013-02-04 12.59.01

Urputtaa pitää sitten käytännön järjestelyistä. Inhoan nimittäin säännönmukaisesti erilaisia ”pakkorahastuksen” muotoja, tyyliin: lippu maksaa 11 euroa ja pakollinen narikka sitten vielä 1,30 euroa tähän päälle. 1,30 euroa! Ei ihme että narikkatyöntekijöillä oli jatkuvasti kiire ja pitkät jonot kun varmasti on helppo antaa tuosta summasta rahaa takaisin. Sisällyttäkää nyt ihmeessä tuo summa siihen lippuhintaan tai asentakaa itsepalvelulokerikoita niin kevenee kaikkien vierailu. Palvelu oli muutoinkin harmi kyllä kautta linjan epäystävällistä: kassalla, narikassa, saleissa, kahvilassa, ei hyvä. Mutta laadukkaiden näyttelyiden perässä Hypo Kunsthalleen kannattaa todennäköisesti jatkossakin suunnata, vierailu onnistuu sijainnin puolesta vaikka selvästi lyhyemmänkin päivävisiitin aikana.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot, taide

Kinder- und Jugendmuseum München

Haus gedacht: Arkitektur planen, bauen, gestalten

Münchenin lasten- ja nuortenmuseo sijaitsee aivan päärautatieaseman tuntumassa. Museossa ei ole pysyvää näyttelyä, vaan koko tila on aina varattu vaihtuvan temaattisen näyttelyn käyttöön. Toiminnallisuuden kerrotaan olevan museokokemuksen ytimessä: aiheet on laadittu tekemällä opittaviksi.

2013-02-05 14.31.59

Vierailuni aikana esillä oli arkkitehtuuria, rakentamista ja kaupunkisuunnittelua käsittelevä näyttely. Pääsylipun myynyt asiakaspalvelija ihmetteli ystävällisesti, kuulunko kenties jonkun ryhmään ja kieltävän vastauksen saatuaan tarkensi vielä että ymmärränhän varmasti museon olevan erityisesti lapsille suunnattu. Ymmärsin kyllä, ja erityisesti lapsia yritin tarkkailla.

2013-02-05 14.34.46

Alkuun nimittäin olin sitä mieltä, että tila oli jäsennetty hyvin kolkosti ja vaikeaselkoisesti. Tietoa oli tarjolla todella paljon, ja arkkitehtuurin eri puolia valottaviin esimerkkeihin (miten taloja rakennetaan maanjäristyksen kestäviksi tms.) oli selvästi panostettu. Tämä ei kuitenkaan yksistään riitä, jos esimerkit ja toiminnalliset kohteet rajoittuvat lähinnä palikoihin laatikoissa ja ohjeisiin laatikoiden vieressä. Mitään ”valmista” ei oikeastaan ollut esillä, kaikki kohteet olisi pitänyt itse rakentaa alusta asti (ystävällinen henkilökunta oli kyllä kävijöiden apuna tarvittaessa), samalla ilmeisesti arkkitehtuurin periaatteita omaksuen.

2013-02-05 14.41.36

Alakerrassa oli työtila ryhmille, ja uskon että varsinkin hieman vanhemmat lapset ja nuoret voivat opastuksen kanssa hyvinkin saada käynnistään paljon irti. Museossa leikkiviä pienempiä lapsia pirstaleisuus ei häirinnyt: palikoista kun saattoi rakentaa ohjeiden vastaisesti oman mielikuvituksen mukaisia luomuksia. Näytti siltä, että olin itse se kriittisin kävijä, joka kaipaa joka näyttelyltä laadukasta ja visuaalisesti korkeatasoista tiedon esittämistä. Ehkä olisi pitänyt vain syventyä rauhassa rakentamaan palikkatorneja.

2013-02-05 14.37.26

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Deutsches Museum

Münchenin ”museosaarella” sijaitseva Deutsches Museum on valtava. Valtava kooltaan, valtava kokoelmiltaan ja valtavan monella eri esitystavalla varustettu. Museo keskittyy tekniikkaan ja sen historiaan hyvin laajassa merkityksessä: tähtitieteestä fysiikan lakeihin ja purjehduksesta ajan mittaamiseen.

2013-02-04 09.23.10

Parhaillaan museossa ovat käynnissä suuret uudistustyöt, jotka sulkevat osia museosta eri aikoina. Siksi päällimmäisin kritiikkini on ainakin toistaiseksi myös hieman epäoikeutettu. Museossa nimittäin vallitsee valtava epäsuhta ja epätasaisuus sen eri osien välillä. Ymmärrettävästi uudistustöitä tehdään pala kerrallaan, mutta silti vaikutelma siirryttäessä arviolta 1980-luvulla rakennetusta kokonaisuudesta suoraan viimeisimpien näyttelymuotien mukaan laadittuun seuraavaan saliin ei tee oikeutta varsinaisesti kummallekaan. Vanha näyttää entistä vanhemmalta ja uusi vanhan jälkeen hyvin ”hetkelliseltä”, ikään kuin senkin vanheneminen olisi jo alkanut (mikä tietysti pitää myös paikkansa, mutta ei välttämättä ole paras mahdollinen viesti kävijälle).

2013-02-04 09.53.00

Lisäksi myös jo uudistettuja näyttelykokonaisuuksia vaivasi suurta esinemäärää esitteleville kulttuurihistoriallisille museoille tyypillinen pirstaleisuus. Esimerkiksi seinän kokoiset kuvatapetit tai isojen ja pienten esineiden selkeät ryhmitykset olisivat aika ajoin koonneet kokonaisuuksia paremmin yhteen.

2013-02-04 10.34.06

Kiitosta onkin sitten annettava siitä valtavasta tiedon määrästä, jonka museo pitää sisällään. Deutsches Museumissa kulkiessa tekisi mieli museoida osia museosta – esimerkkeinä eri vuosikymmenten esittämistavoista ja tärkeiksi kokemista asioista. Pidin myös kantaaottavasta ja hyvin havainnollisesta energian tuottamista käsittelevästä osiosta, sekä maan alle sijoittuvasta kaivosteollisuusosiosta (ei ahtaanpaikankammoisille). Positiivista oli myös kolmen euron hintainen opiskelijalippu, joka irtosi jopa jatko-opiskelijakorttia näyttämällä.

 

@Home

 

Vaihtuvana näyttelynä esillä oli kotiympäristön ja arkielämän digitalisoitumista ja nettiin siirtymistä käsittelevä @Home. Kauniisti ja visuaalisesti yhtenäisesti rakennetusta näyttelystä oli aistittavissa museon tahto näyttää olevansa hyvinkin ajan hermoilla: halu osoittaa kävijälle mihin kaikkeen erikoismuseon asiantuntemus ja kyvyt riittävät (jos budjetti on kohdallaan).

2013-02-04 10.36.40

Erityisesti pidin näyttelytilan rajaamisesta ja rakentamisesta katosta roikkuvilla kangasripustuksilla. Videotykkiheijasteet näissä kankaissa toimivat näyttelyn henkeen sopivasti ja loivat hyvin tilallista illuusiota virtuaalitodellisuudesta läsnä olevana, mutta ”läpinäkyvänä” ja ei-konkreettisena. Kaikkiaan kyseessä oli eniten 2010-luvulta näyttävä kulttuurihistoriallinen näyttely, jonka tähän asti olen nähnyt. Siksipä hyvä Deutsches Museum: meitä ei-niin-hyvin saksaa osaavia olisi myös kiinnostanut lukea/kuunnella edes pääkohdat näyttelyn sisällöstä englanniksi.

2013-02-04 10.37.44

2013-02-04 10.41.47

Pohjapiirros / esite @Home -näyttelystä.

Pohjapiirros / esite @Home -näyttelystä.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Jüdisches Museum München

Tammi-helmikuun vaihde on monille museoille otollista näyttelyidenvaihtoaikaa. Vuodenvaihteen ympärille ajoittuvat vapaat ovat päättyneet ja kevään retkeilykauteen on vielä aikaa. Vaihtuvan näyttelyn vaihdon keskelle osuin minäkin Jüdisches Müseum Münchenissa vieraillessani, siksi vain lyhyehkö luonnehdinta luvassa.

2013-02-01 15.25.58

Münchenin juutalainen museo sijaitsee keskustassa, St. Jakobs Platzilla, yhdessä samaan kokonaisuuteen kuuluvan synagogan kanssa. Pohjakerroksessa sijaitsevan perusnäyttelyn teema on Voices_Places_Times (Zimmen_Orte_Zeiten), ja se pyrkii esittelemään erityisesti Müncheniin sijoittuvaa juutalaista kulttuuria ja historiaa. Perusnäyttelyä kiertäessä vastaan tuli muutamia hyviä ideoita, mutta kokonaisvaikutelma jäi sekaiseksi. Tuntui kuin näyttelyä suunnitelleilla kuraattoreilla olisi ollut kova tarve keksiä joka ikiseen kohteeseen jokin uusi, yllättävä ja mielellään interaktiivinen lähestymistapa. (Väärinkäsitysten välttämiseksi: kannatan lämpimästi uusien, yllättävien ja interaktiivisten lähestymistapojen käyttöä museoissa, mutta nyt näyttelyn sisältö ja ennen kaikkea sisäinen koherenssi tuntuivat kärsivän näiden paineessa.)

Parasta antia oli ehdottomasti Jordan B. Gorfinkelin Everything’s Relative -sarjakuvatilaustyön nostaminen näyttävästi seinälle näyttelyn loppupuolella. Sarjakuva on tässä(kin) onnistunut tavoittamaan jotain sellaista, jonka ympärillä pelkkä teksti tanssisi, mahdollisesti tuloksettomasti, pitkiä kiertoteitä. Koko “tarinan” voi lukea alusta lähtien täältä. Alapuolen kuva täältä.

Leave a comment

Filed under arjen kuvat, kulttuurihistoria, museot

Haus der Kunst

Hitlerin haamua häätämässä

Haus der Kunstin pääoveen on kiinnitetty museon historiasta kertova kyltti:

2013-01-31 13.41.08

Kenties ongelmallisen historian vuoksi museossa nykyään vieraileva kävijä pääsee ihastelemaan nykytaiteen moninaisia muotoja ja ulottuvuuksia. Haus der Kunst käy nykymuodossaan kiinni muun muassa video-ja multimediataiteeseen, sukupuolinäkökulmaan, etnisyyteen, seksuaalisuuteen, performansseihin ja maahanmuuttoon – aiheisiin, jotka olisivat kolmannen valtakunnan aikaan epäilemättä joutaneet ”rappiotaiteen” listalle.

2013-01-31 13.30.30

Kävijälle selviää myös pian, että nykytaiteen moninaisuuden puolustuspuhetta ei pidetä pienellä budjetilla: ilmaiseksi mukaan jaettavat erikoisnäyttelyiden esitteet lähentelevät tekstimäärältään pienen julkaisun tasoa. Kokoelmista koottu näyttely on silti avoinna vain viikonloppuisin (pe-su), erikoisnäyttelyt viikon ympäri.

2013-02-01 13.00.04

Kokoelmakokonaisuus oli tällä kertaa sukellus videotaiteen maailmaan. Open Ends -näyttelyssä vaellettiin kellarikerroksen käytävällä (kuva yllä), jonka varrelle huoneisiin oli koottu vaikuttava määrä erilaisia videopohjaisia teoksia. Yhteiskokonaisuus tuntuikin siltä, kuin kaiken kokeilevaisuuden ja varmasti mielipiteitä jakavan taiteen voimalla olisi edelleen häädetty Hitlerin haamua pois talosta. Ajattelinkin, että jos tuloksena on näin pieteetillä tehtyjä näyttelyitä, ei historian muistamisesta varmasti jatkossakaan haittaa ole. Yhä edelleen kaivataan taiteen vapauden, itsemääräämisoikeuden ja monimuotoisuuden puolustajia – ja Haus der Kunst kantaa onneksi kortensa kekoon.

Haegue Yang: Accomodating the Epic Dispersion - on Non-Cathartic Volume of Dispersion (2012)

Haegue Yang: Accomodating the Epic Dispersion – on Non-Cathartic Volume of Dispersion (2012)

1 Comment

Filed under museot, taide

Neue Pinakothek

Pinoketeekkiryppään keskimmäinen jäsen, Neue Pinakothek, oli tiukan museokeskiviikon viimeinen kohde. Keskittymiskyky oli vierailijalla jo valmiiksi alentunut, puhumattakaan siitä, että varsinainen aihealue (1700-luvun lopulta 1800–1900-lukujen taitteeseen) ei oikeastaan koskaan ole kuulunut omien suosikkieni joukkoon.

2013-01-30 14.50.29

Kenties koska odotukset eivät näin ollen olleet kovin korkealla, nautin lopulta vierailusta yllättävän paljon. Museossa oli rauhallista vaellella, ja hieman uupuneelle kulkijalle sopivat varsin tarkat kulkusuuntamerkinnät oikeastaan aika hyvin. Suuri plussa kaikille päivälippuun kuuluville museoille annettakoon lipun hintaan kuuluvista, useilla kielivaihtoehdoilla saatavissa olleista audio-oppaista. Neuessa nappasin harjoituksen vuoksi mukaani saksankielisen audio-oppaan, ja ainakin tässä kyseisessä kieliversiossa toteutusta oli todella pohdittu: äänitteeltä saattoi kuunnella eri asiantuntijoiden analyyseja tai ajoittain pieniä historiakatsauksia eri teosten taustoja valaisemaan.

Suurta ruuhkaa en museossa iltapäivällä havainnut: vetonaula Van Goghin Auringonkukkia (1888) sain ihmetellä itsekseni hyvän tovin. Mikäli siis tuntee vetoa erityisesti 1800-luvun taidetta kohtaan, kannattaa käynti (ja audio-oppaan lainaaminen) ehdottomasti.

2013-01-30 15.16.16

Leave a comment

Filed under museot, taide

Museum Brandhorst

Väriä, valoa ja onnistunutta keveyttä

Museum Brandhorst joutui Pinakothek der Modernen jälkeen aloittamaan hienoisesta altavastaajan asemasta – Modernen jälkeen nimittäin tuntui hetken siltä että siellä kokemani kaoottinen tunnelma löisi leimansa myös loppupäivän museokäynteihin. Onneksi mieli keveni jo välittömästi Brandhorstin värikkään julkisivun tultua näkyviin: kulman takaa avautui hilpeä poikkeus itsensä usein hieman vakavasti ottavasta lasi-betoni-teräs-taidemuseoarkkitehtuurien joukosta.

2013-01-30 13.09.47

Myös näyttelyiden puolella rakennuksen hyvän tuulinen henki tuntui toteutuvan. Kolmeen kerrokseen sijoittuvat näyttelytilat olivat inhimillisen kokoiset läpi kierreltäviksi, ja mukaan mahtui niin pienempiä kuin isompiakin kokonaisuuksia kokoelmiin kuuluvilta eri taiteilijoilta, sekä yksi isompi vaihtuva näyttely. Erityisesti mieleeni kokoelman puolelta jäi tällä kertaa Alex Katz. Warholin taiteen ystäville Brandhorst on myös otollinen vierailukohde laajojen kokoelmien vuoksi (ja omasta mielestäni jopa turhan paljon tilaa vievien Warhol-töiden anteliaan ripustuksen ansiosta).

Erityismaininta täytyy vielä antaa vierailuhetken vaihtuvaa Hiroshi Sugimoton Revolution-näyttelyä taustoittavalle videonurkkaukselle, jonne saattoi pysähtyä kuuntelemaan taiteilijan itsensä näkemyksiä näyttelyn ja ylipäänsä taiteen tekemisestä. Jaksoin minäkin joskus kuunnella tämäntapaisen taustoituksen.

2013-01-30 14.24.54

Vaikka rakastankin suurissa museoissa harhailua, alan nähtävästi yhä enemmän pitää (Euroopan mittakaavassa) keskikokoisista museoista. Liekö syynä pienemmän organisaation joustovara vai näyttelyuupumukselta välttyminen, mutta olen viime aikoina törmännyt mielestäni hienon kunnianhimoisesti toteutettuihin kokonaisuuksiin juuri vastaavan kaltaisissa yhdistelmissä.

Leave a comment

Filed under museot, taide