Monthly Archives: March 2013

Palazzo Massimo alle Terme

Muiden suurkaupunkien tapaan myös Roomassa harrastetaan paljon eri museoiden yhdistelmälippuja. Nettisivujen virheellisistä tiedoista (7e) poiketen lunastin lopulta kymmenellä eurolla neljä museokokonaisuutta kattavan ja kolme päivää voimassa olevan yhteislipun Palazzo Massimoon, Diokletianuksen kylpylöihin, Palazzo Altempsiin ja Crypta Balbiin, joista kolmessa ensimmäisessä ennätin vierailla sallitussa ajassa.

2013-03-23 16.14.01

Palazzo Massimossa vanha museoviisaus piti jälleen paikkansa: hissillä ylimpään kerrokseen ja hiljalleen käyskennelle alaspäin. Näin pääsi aloittamaan huikaisevan kauniiden Villa Livian freskojen keskeltä, joiden värien käyttö vielä museotiloihinkin siirrettynä erottuu edukseen Rooman valkoisen patsasmassan keskeltä. Erityisesti täytyy kehua kahden ylimmän kerroksen valaistusratkaisuja: selvästi nykyaikaiseen henkeen tyylitellyt, usein lehden muotoiset valaisimet tarjosivat tasaisen (ja varmasti määriltään optimaalisen) valon, sekoittamatta kuitenkaan esillepanoa tyylillisesti.

2013-03-23 16.30.05

Alempiin kerroksiin laskeuduttaessa tarjolla oli perinteisemmän kuvanveiston puolta – sitä valkoista – mutta ei kuitenkaan uuvuttavissa määrin. Näyttelytekstejä oli selvästi hiljattain uusittu osissa museota, joten halutessa myös syvällisempi paneutuminen olisi ollut mahdollista. Kellarikerroksessa sijaitsee harrastuneiden iloksi laajahko rahakokoelma, jota mielenkiintoisempana pidin kuitenkin noin 8-vuotiaan tytön hautalöytöjä. Muumioituneen ruumiin lisäksi erityisesti matkalle mukaan pakattu esineistö hiljensi pohtimaan ajan kulkua, ja toisaalta myös kuolleiden ihmisten esillepanon museoeettisiä kysymyksiä (jälleen kerran).

2013-03-23 17.43.02

Lämpimästi suositeltava vierailukohde – jo pelkästään Livian freskojen ansiosta.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Instituto Cervantes: Complicità. Diego e Frida

Vierailu Piazza Navonalla sijaitsevassa Cervantes-instituutissa yhdisti kaksi hyvää kaupunkimatkailun periaatetta: kysele muilta matkalaisilta vinkkejä ja katsasta eri instituuttien (usein maksuton) tarjonta. Cervantes-instituutin Diego Riveraa ja Frida Kahloa käsittelevä pieni valokuvanäyttely oli juuri sopiva hengähdystauko piazzan iltapäivävilinän keskelle.

2013-03-21 16.16.37

Kuvat – kohteistaan puhumattakaan – olivat mielenkiintoisia. Harmi kuitenkin, että reproduktiot olivat huonolaatuisia. Vanhoistakin valokuvista on nimittäin mahdollista saada laadukkaita uusia vedoksia, jolloin yksityiskohdat nousevat esiin ja kuvien epätarkkuus tai rakeisuus ei paista katsojan silmään häiritsevästi. Ja vielä: mikäli tarkoituksena on tehdä jotakin kulttuuria tunnetuksi sen rajojen ulkopuolella, uskoisin että esimerkiksi turistien täyttämällä Piazza Navonalla satsaus englanninkielisiin näyttelyteksteihin varmasti kannattaisi.

2013-03-21 16.16.12

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria

Museo Nazionale d’Arte Orientale

Matkaoppaan lause ”Tärkein italialainen kokoelma itämaista taidetta.” saattaa hyvin pitää paikkansa, mikäli taiteella tarkoitetaan taidetta erityisesti kulttuurihistoriallis-arkeologisessa mielessä. Joka tapauksessa odotin jotain muuta kuin puisia kengänlestejä ajalta eaa., vaikka toki nekin mielenkiintoisia omalla tavallaan ovat. Parasta museossa oli seurata kokoelmien ja museotilan vuoropuhelua. Ajoittain esineet ja esimerkiksi tilojen väritys loivat erittäin toimivan yhdistelmän – ajoittain nähtiin myös täysin päinvastaisia esimerkkejä. Vierailu suositeltava, mikäli kiinnotuksen kohteena on erityisesti vanhempi itämainen taide – esimerkiksi veistoskokoelmat olivat kyllä tutustumisen arvoiset.

2013-03-17 17.19.23

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Rooma to begin with

Tämänkertainen visiitti Roomaan on itselleni järjestyksessään neljäs. Kaupungissa riittää nähtävää useammaksi vuosikymmeneksi, mutta jossain määrin voi jo nyt neljännellä kerralla olla tyytyväinen siitä, että must-see -listan kärkipäätä on aikaisemmin tullut edes hieman käytyä läpi. Listasin muutaman kuvan joistakin vuosien 2011 ja 2012 vierailukohteista – niistä pakollisista tai vähemmän pakollisista.

DSCN4670

Capitoliumin museot: bongaa historianoppikirjojen kuvitus.

DSCN4648

Santa Maria in Aracoeli: kaunistunnelmainen kirkko Vittorio Emanuele -muistomerkin takana.

DSCN4701

Colosseum: mieluusti illalla kaupungin valoissa.

DSCN4776

Pantheon: vaikuttava, mutta helposti lähestyttävä.

DSCN4819

Pietarinkirkon kupoli: hyötyliikunnan päätteeksi näkymä Rooman kattojen ylle.

DSCN4829

Vatikaanin museot: pidä kova kävelytahti yllä.

2012-04-05 16.32

Galleria Borghese: klassisen kauneuden perässä – tee lippuvaraus ennakkoon.

2012-04-06 11.03

Castel Sant’Angelo: aika mainion kokoinen ja jotain hieman rosoisempaa.

2012-04-07 12.18

Centrale Montemartini: onnistuneita kontrasteja – antiikin veistoksia vanhassa sähkötehtaassa.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot, taide

Villa Giulia

Rooman museoista – erityisesti vähänkään vanhemmista – kirjoittaessa ajautuu aina vaikeuksiin. Tuntuu, että pitäisi tietää ja sitä myöten kontekstoida valtava faktamäärä aiheen ympäriltä: museorakennus itsessään on aina arkkitehtuuriltaan vähintäänkin ainutlaatuinen, sen sisältämillä esineillä on oma, lähes poikkeuksetta eri aikaan sijoittuva taustansa, joka puolestaan on eri asia kokoelmien historian kanssa. Näin on toki useissa muissakin museoissa, mutta Roomassa riittämättömyyden tunne jostakin syystä korostuu, ja epämääräinen selittely tai vaihtoehtoisesti epätoivoinen faktojen metsästys alkaa. Yritän silti jatkossakin pysyä tunnelmien ja hyvien ideoiden tallentamisessa, unohtamatta kriittisiä silmäyksiä esillepanoon ja/tai ripustukseen. Faktaa ikuisesta kaupungista voi sitten ahmia vaikka niistä matkaoppaista tai Wikipediasta.

2013-03-16 16.49.27

Selittelyistä seuraavaksi museoon. Lauantain käyntikohteena oli Villa Giulia: etruskien historiaa hulppeissa renessanssihuvilahuoneissa esittelevä museo. Näyttelytiloja oli selvästi hiljattain uudistettu – esimerkiksi tekstit löytyivät myös englanniksi – ja työt olivat edelleen käynnissä osissa museota.

2013-03-16 15.14.08

Varsinaisesti etruskien historiasta kiinnostuneille museo tarjoaa taatusti tuhdin tietopaketin, ja esimerkiksi etruskihautojen rekonstruktioihin kurkistus oli mielenkiintoinen kokemus. Yleisesti Villa Giulia lukeutuu silti Rooman museokategoriaan ”paljon ruukkuja ja niiden osia”, mutta esillepano ei kuitenkaan ollut aivan puuduttavimmasta päästä. Kokemiseen vaikutti varmasti myös museon koko, joka oli aamupäivän mittaiselle museovisiitille varsin sopiva – sitä paitsi ruukkujen ihailun sopivasta kestosta saa toki muutenkin päättää itse. Bonuksena saattoi kierroksen jälkeen kävellä villan sisäpihan rakennetta ja puutarhaa ihailemassa, jotka kyllä olivat ihailun arvoiset.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Museo Hendrik Christian Andersen

Hannu Palosuo: Memoria obliterata (a cura di Marco Ancora)

Rooman museokäyntien avaus tapahtui suomalaissävytteisesti. Erotukseksi etunimikirjainkaimastaan H.C. Andersenista, norjalaissyntyisen kuvanveistäjä Hendrik Cristian Andersenin museossa oli Hannu Palosuon Memoria obliterata -näyttelyn avajaiset, jonne suunnistimme torstai-iltana.

Palosuon näyttely oli sijoitettu vuosina 1922–25 rakennetun museorakennuksen yläkerrokseen, jonka värimaailmojen ja tilojen rakenteen haasteellisuus näkyi ripustuksen suunnittelussa. En ole taidekriitikko tai kyseisen taiteilijan tyylin asiantuntija, joten tyydyn toteamaan että omaa silmääni miellyttivät eniten teokset, joita ei ollut tehty ”näteiksi”. Toistuvissa ihminen/kasvi/esine -varjoaiheissa en tavoittanut sellaista jännitettä, jota ne potentiaalisesti pitivät sisällään.

2013-03-14 19.14.45

Iloinen yllätys oli avajaisten yhteydessä päästä tutustumaan Hendrik Cristian Andersenin museon puoleen. Andersenin (1872–1940) lähes koko tuotanto keskittyi ”maailmankaupungista” – taiteen, tieteen, filosofian, uskonnon ja ruumiinkulttuurin keskuksesta – visioinnin ympärille. Taiteilija testamenttasi lähes koko irtaimen omaisuutensa, teokset mukaan lukien, Italian valtiolle, joka nykyisin ylläpitää Hendrik Cristian Andersenin museota.

2013-03-14 19.34.35

Parasta museossa olikin mielestäni se, kuinka siellä liikkuessaan kävijä edelleen ikään kuin käveli taiteilijan ateljeessa – veistosten, piirustusten ja suunnitelmien keskellä. Varsinaisia teoksia ei olisi jaksanut niiden monotonisuuden vuoksi salikaupalla ihailla, mutta ahdettuina museon alakerran kahteen huoneeseen kokonaisuus toimi varsin hyvin. Erityisen selvästi Andersenin tuotannossa näkyivät 1900-luvun alkuvuosikymmenten ruuminkulttuuri-ihannoinnin vaikutteet pitkäjäsenisen fyysisyysilakoinnin muodossa. Teosten naisia – erityisesti kasvonpiirteitä – katsoessa ei voinut myöskään välttyä muistelemasta niitä harvoja esimerkkejä, joita olen Tom of Finlandin piirtämistä naishahmoista nähnyt. Yhtä kaikki Hendrik Cristian Andersen museo oli varsin piristävä vierailukohde, joka tarjoaa mahdollisuuden syventyä yhden taiteilijan visioinnin äärelle, tai sukelluksen omanlaiseensa ruumiinestetiikkaan.

2013-03-14 19.35.46

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot, taide

Arkistoista: yllättäviä kuvayhteyksiä

Viime kesänä työtoverit joutuivat vuoron perään kuuntelemaan allekirjoittaneen innostunutta hihkuntaa jälleen yhden arkisen kuva-aiheen äärellä. Turun linnan uudistamishankkeen yhteydessä läpi käydyistä materiaaleista linnan kuvalla varustettu opasvihko vuodelta 1910 oli nimittäin pistänyt silmääni: kuvassa oli jotain etäisesti tuttua.

Yhteyden keksin kuitenkin vasta hieman myöhemmin, Turun taidemuseon esitettä selaillessani:

Turun linnan ja Turun historiallisen museon opaskirja (ÅBO 1910, Åbo tryckeri och tidnings aktiebolag). Turun museokeskuksen kokoelmat.

Turun historiallisen museon opaskirja (ÅBO 1910, Åbo tryckeri och tidnings aktiebolag). Turun museokeskuksen kokoelmat.

Linjat, valot, varjot ja pilvien reunat. Hienon hienoja visualisointeja molemmat. Kuvien tekijästä en nopealla selailulla valitettavasti päässyt selvyyteen – mahtaisiko taidemuseolta löytyä tarkempaa tietoa? Entä kuuluisiko ”samaan sarjaan” vielä jotain muita Turku-aiheita? Tuomiokirkko? Olen aina pitänyt Turun taidemuseon logosta, mutta (ilmeisesti virheellisesti) luullut sen olevan modernia suunnittelutyötä. Todeta voinee ainakin sen, että hyvä design kestää aikaa – molemmat kuvat onnistuvat mielestäni hyvin vangitsemaan jotain kummankin rakennuksen ainutlaatuisen hienosta hengestä.

***

Päivitys 14.3.2013: museokeskukselta ja taidemuseosta vahvistettiin yhteistuumin suunnittelijaksi Axel Haartman. Ainakin Turun taidemuseon logo on tietojen mukaan suunniteltu museon vihkimisnäyttelyyn vuonna 1904. Kiitos kyselyihin vastanneille, mahtavaa kun tällaisia yhteyksiä löytyy!

1 Comment

Filed under arjen kuvat, kulttuurihistoria, museot