Macro Testaccio

Macro Testaccio on keskustan nykytaidemuseo Macroa hieman viimeistelemättömämpi ja rosoisempi – jonkinasteinen filiaalitoimipiste Testaccion kaupunginosassa sijaitsevassa vanhassa (kauppa?)hallirakennuksessa. Vierailuajankohtana esillä oli fyysisesti suuren kokoluokan teoksiin keskittynyt näyttely Extra Large, jossa viihdyimme perjantai-iltaa viettämässä. Ensimmäiseksi pitääkin kehua museon aukiolokonseptia: iltapäivän neljästä kymmeneen illalla avoinna oleva taidemuseo on virkistävä poikkeus ja mukava kierreltävä vaikkapa ennen ravintolailtaa tai rauhassa työpäivän jälkeen.

2013-04-12 20.23.50

Nyt esillä ollut näyttely oli myös selkeästi suunnattu hieman varttuneemmille vierailijoille: ennen lipun ostamista kävijät pistettiin allekirjoittamaan lomake, joka vapauttaa museon sen tiloissa mahdollisesti tapahtuvista tapaturmista. Hurjalta kuulostaneen varotoimen aiheuttivat tällä kertaa ilmeisesti Extra Largen muutama teos (toisessa sähköä, toisessa betoniin valettuja lasinsirpaleita), sekä museon pihalla kiipeilemisen mahdollistanut Big Bambú.

2013-04-12 20.27.16

Osittain tästä syystä ja osittain kenties karuista tiloista johtuen mielsin Macro Testaccion enimmäkseen kokeellisen galleriatilan ja museo-organisaation hybridiksi. Vaikutelmaa tukivat näyttelyn teokset, joista osa selvästi pyrki täyttämään elämää suuremmat mittasuhteet tässä kuitenkaan erityisesti onnistumatta. Useiden kohdalla varmasti ajan kuvasta syntyneet oivaltavat ideat olivat jo alkaneet menettää iskevyyttään, muutamat näyttivät kestävän aikaa paremmin. (N.B. En suinkaan tarkoita että museoissa aina esiteltäisiin ”hyvää” tai gallerioissa aina ”kokeilevampaa” taidetta – tässä tapauksessa tilan ja taiteen yhdistelmä kuitenkin toi mieleeni gallerian ja museon erilaiset toimintalähtökohdat.)

2013-04-12 20.39.49

Pidin silti hienona sitä, että kaupungissa on jokin Macro Testaccion kaltainen, todennäköisesti jokseenkin vakiintuneen taidekentän virallisuuden liepeillä toimiva tila ja toimintamalli, joka mahdollistaa myös juuri ne ylilyönnit. Vierauden, outouden, järkytyksen ja inhonkin tunteita on hyvä käsitellä nykytaiteen parissa – mielellään niin että kokenuttakin museokävijään joskus vähän puistattaa. Erityisesti Macro Testacciota voi suositella hyväksi vastapainoksi, jos Rooman klassinen kauneus tai harmonia alkaa ahdistaa: museokäynti tummuvassa yössä oli jo itsessään iltakävelyn arvoinen.

Advertisements

Leave a comment

Filed under museot, taide

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s