Monthly Archives: May 2013

Amos Andersonin taidemuseo

Suomivisiitin aikana täytyy toki hyödyntää erinomaista museotarjontaa. Helsingissä ehdin muun muassa Amos Andersonille – lämmin kiitos lähetetään museon politiikalle lukea myös (kaltaiseni) jatko-opiskelijat opiskelija-alennukseen oikeuttavan lippuryhmän piiriin. Amos on myös jostakin maagisesta syystä aina hyvälle tuulelle saava museo, opiskelijalippuhinnan lisäksi asiaan vaikuttavat varmasti ystävälliset asiakaspalvelijat.

Koska viimeksi jouduin käynnin aikana hieman kiirehtämään, ajattelin tällä kertaa viipyä vähän pidempään yläkerroksien kokoelmatiloissa. Interiööreinä säilytetyt huoneet toimivat mielestäni hyvin ja toivat helposti lähestyttävän kerroksen kulttuurihistoriaa museovieraiden ulottuville. Päivällä huoneisiin kauniisti siivilöityvä luonnonvalo erotti tilat tiukasta näyttelyripustustunnelmasta, jota perjantaiaamun ensimmäisten aukiolotuntien autius oudon sopivasti täydensi.

2013-05-24 10.25.47

Varsinaisesti Amos oli kohteena Art Deco -näyttelyn ansiosta. Lempivuosikymmenien tyylitaituruutta on aina ilo ihailla: Amoksen näyttely oli laadukkaasti tehty ja kattava katsaus tyylin ja taidemuotojen vuoropuhelusta. Ensimmäisen kerroksen tunnelmaa pidin hieman mitäänsanomattomana (joku toinen voisi pitää sitä yhtä perustellusti hienostuneena), mutta esimerkiksi tanssi-osiossa oli mielestäni tavoitettu hienosti näyttelyn dialoginen ydinajatus. Erityistykkäys hyvin laadituille, riittävän lyhyille ja selkeästi taitetuille näyttelyteksteille.

2013-05-24 10.48.55

Varsinainen ilonaihe yllätti kuitenkin nurkan takaa. Metsäretki-näyttely toimi ja yllätti positiivisesti useamman kerran. Hiirenkolo, lumiseinät, luola, narahtelevat pitkospuut ja öinen metsämaisema eivät varmasti syöneet aikuiskävijöidenkään taidenautintoa – hieman nuoremmille ne varmasti toivat sitä korikaupalla lisää. Suosittelen tutustumista ihan kaikille, museoammattilaisista museoummikoihin.

2013-05-24 12.03.15

1 Comment

Filed under museot, taide

Museum Ludwig

Aivan Kölnin päärautatieaseman kupeessa sijaitseva Museum Ludvig on odottanut vierailua jo hetken – tai oikeammin minä olen odottanut käynnille sopivaa aikaa ja mielentilaa. Vartoilu kannatti, sillä sattumalta osuimme liikkeelle kansainvälisenä museopäivänä (ICOM Saksan aikataulun mukaisesti 12.5., Suomessa viikkoa myöhemmin 18.5. – ken tietää mistä moinen ero? Kenties äitienpäivään sattuva ajankohta olisi Suomessa sekoittanut kuvioita…).

2013-05-12 17.17.13

Päivän kunniaksi (kaikissa Kölnin museoissa tarjottu) ilmainen sisäänpääsy lämmitti mieltä ja kohotti koko museon tunnelmaa. Harvoin näkee niin eläväistä näyttelytilaa – kaupunkilaiset olivat tosiaan poikenneet museoon sunnuntaista nauttimaan ja mielipiteitä vaihdettiin tiiviisti niin Phil Collins -näyttelyssä kuin kokoelmaripustuksenkin puolella. Samalla päivä sai jälleen haikailemaan mielikuvista, joissa museot ovat kirjastojen tapaan helposti lähestyttäviä ja kaikille kävijäryhmille saavutettavia oppimisen ja viihtymisen tiloja (en mene nyt laikaan siihen ”taloudellinen realiteetti – kokoelmien arvostus – ja muut argumentit” -keskusteluun, mielikuville oleellisempi oli se hyvä tunnelma, joka esimerkiksi Museum Ludwigissa tuona päivänä vallitsi).

2013-05-12 17.31.25

Näyttelyistä täytyy mainita erikseen Saul Steinbergin ilahduttava The Americans, joka esitteli taiteilijan vuoden 1958 Brysselissä pidetyn maailmannäyttelyn Yhdysvaltojen pavilijonkia varten valmistamia ”kollaasi-seinäkkeitä”: havaintoja amerikkalaisesta elämäntavasta kirpeästi ja ironisella otteella. Nillitystä seuraakin sitten ripustamisesta. Mustavalkovalokuvassa näkyy teosten sijainti maailmannäyttelyn pavilijongissa, jossa katsoja on voinut ottaa hieman etäisyyttä kohteeseen ja nähdä eri kohtauksia toisiinsa lomittuneena. Värikuvassa näkyvä Museum Ludwigin versio ei vastaavaa mahdollisuutta suonut – en kaivannut yksi yhteen jäljentämistä, mutta kylläkin sen verran tilaa että edes yksi kokonainen kohtaus olisi ollut mahdollista nähdä kokonaisuutena.

Kaikkiaan Museum Ludwig jätti silti hyvän mielen, suosittelen tutustumista!

Leave a comment

Filed under museot, taide

San Marco

Toinen etukäteen varattu Firenzen museokohde oli San Marco. Entisessä dominikaanikonventissa sijaansa pitävä museo oli tunnelmallinen ja väkimäärältään hieman väljempi vierailukohde, jonne suunnistimme erityisesti Fra Angelicon freskojen perässä. Freskot ovat säilyneet alkuperäisillä paikoillaan muun muassa konventin yläkerroksen kammioissa. Taidehistoriallisesti olikin erittäin mielenkiintoista ja antoisaa katsoa 1400-luvun taidetta vaihteeksi lähellä sen alkuperäistä kontekstia, eikä modernin museon seinälle nostettuna.

Fresko kammiossa 7: Kristusta pilkataan. Kuva Wikimedia Commons.

Fresko kammiossa 7: Kristusta pilkataan. Kuva Wikimedia Commons.

Yläkerroksen käytävillä kulkiessamme huvitimme itseämme pohtimalla, mahtoiko Fra Angelico koskaan väsyä maalaamaan ylivoimaisesti suosituinta ristiinnaulitun kuvaa kammioiden seinille aina uudelleen ja uudelleen. Kenties ei – sinänsä monotonisen aiheen eri variaatioissa riitti vivahteita ja syvennyttävää vielä vuosisatojen jälkeenkin.

Taiteen lisäksi San Marcossa oli esillä näyttelykokonaisuus, joka käsitteli kirjoittamista ja eri tekstien jäljennystyötä konventissa. Seuralainen huomautti joistakin asiavirheistä niin tekstien kuin kirjoitusvälinerekonstruktioidenkin kohdalla, eikä katsauksen esillepanokaan täysin vakuuttanut. Yleistunnelma ei kuitenkaan kärsinyt, ja sivusta kuultujen keskustelupätkien perusteella San Marco voi odottaa lähitulevaisuudessa vielä muutamia kävijöitä lisää. Borgiat TV-sarjan tunnetuksi tekemän Savonarolan kammiota nimittäin kuuluivat etsivän useat museossa kierrelleet seurueet. Vaikka sarjasta ei välittäisikään suosittelen silti käyntiä ainutlaatuisessa ja mielenkiintoisessa museossa, jossa tunnelma on kohdallaan.

2013-04-30 10.52.16

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot, taide

Schokoladenmuseum Köln

Kölnin suklaamuseosta kirjoittamani erikoismuseoarvostelu ilmestyi juuri julkaistussa Kuriositeettikabi.netissa. Uusissa ja vanhoissa numeroissa on muutakin kiinnostavaa luettavaa, selailemaan siis.

2013-03-06 14.01.02

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Firenzen museovarauksia ja Galleria dell’Accademia

Kolmen päivän tehoisku Firenzeen tuotti hieman ennakoitua vähemmän museovisiittejä. Syynä oli saapumispäivämme maanantai ja keskiviikolle osunut pyhäpäivä, joka vappunakin tunnetaan. Tiistaille oli siis ladattava kiinnostavia museokohteita oikein urakalla. Harmikseni havahduin keskiviikon pyhäluoneeseen vasta puolitoista viikkoa ennen matkan alkamisajankohtaa, jonka vuoksi liput Uffiziin jäivät saamatta – tiistai oli jo paria viikkoa ennen matkapäiviämme myyty loppuun.

Kokemuksesta viisastuneena voinkin vinkata tekemään museovaraukset hyvissä ajoin – historiallinen kaupunki museoineen on lopulta varsin pieni, turistivirrat eivät niinkään. Firenzen museoiden on-line -lippuvarausjärjestelmä toimi suhteellisen hyvin, mutta järjestelyt paikan päällä olivat kaoottiset. Käytännössä verkossa varataan sisäänpääsyaika: ohjelma antaa vartin aikaikkunoita, joiden sisällä lipun lunastanut pääsee museoon. Tai pitäisi päästä. Itse osuimme jonottamaan puhtaasti sattumalta tarpeeksi/mutta ei liian aikaisin suhteessa omaan sisäänpääsyaikaamme. Jonottamaan on siis syytä varautua vaikka olisi ajan varannutkin.

Jonotustungosta.

Jonotustungosta.

Kyseinen tilanne koettiin Galleria dell’Accademian lippujen ja sisäänpääsyn kanssa. Uskoisin rakennuksessa käynnissä olleiden korjaustöiden hieman pahentaneen tilannetta, tai ainakin museon aulassa vallitsevaa tilanpuutetta (esimerkiksi laukkusäilytystä ei vieraille ollut tarjolla lainkaan, vaikka kokorajoitukset olivat normaaliin tapaan voimassa). Hieman myös aavistelin oireita viime vuosien (?) aikana voimakkaasti lisääntyneistä kävijävirroista, joiden käsittelyssä ei vielä oltu päästy aivan ajan tasalle. Poikkeuksellisesti nettipuolen infra oli tällä kertaa kunnossa konkreettisten järjestelyjen jäädessä kauas sujuvasta (tai miellyttävästä) palvelukokemuksesta.

Itse Accademia oli kuitenkin miellyttävä käyntikohde. Selvästi keskeneräiset kunnostustyöt antoivat (melko) valmiin yläkerroksen osalta myös viitteitä esillepanon sekä saavutettavuuden parantamisesta ja yhdenmukaistamisesta. Erityisesti keskiajan taiteen osuus oli antoisa, kunhan sen luokse oli ensin pujotellut Michelangelon Daavidin ympärillä esteettisiä halvauksia saaneiden kanssavierailijoiden ohi. Kiinnostuneet ja/tai harrastuneet jaksanevat jonotushässäkän, mutta mikäli ajatuksissa on vain käydä jossakin museossa Firenzen vierailun aikana suosittelen suuntaamaan väljemmille vesille joihinkin vähemmän suosittuihin kohteisiin.

Leave a comment

Filed under museot, taide

Kirjakimara

Matkustaessa tulee luettu. Parempien arvioiden puutteessa lyhyitä lauseluonnehdintoja joistakin (jokseenkin) vastikään läpi kahlatuista.

 

Jeffrey Eugenides: The Mariage Plot

Ei aivan niin ihastuttava kuin mahtava Middlesex, mutta ihanan upottavaa luettavaa siitä huolimatta. Pitää sisällään myös symppiskuvauksen semiotiikan saapumisesta 80-luvun yhdysvaltalaisopiskelijoiden keskuuteen ja oivaltavaa ajankuvaa (meidän laillamme) moderniksi ja edistyneiksi itsensä mieltävän sukupolven kiinnittymisestä tiettyihin konservatiivisiin konventioihin.

2013-02-28 23.11.23

 

Tove Jansson: Kuuntelija

Ihastuttava novellikokoelma, jota lukiessa haluaa oikeastaan kuvitella itsensä pittoreskiin saaristolaismökin tuulenpieksemille kallioille riippukeinuun, tai vaihtoehtoisesti korean kartanon takan eteen syysmyrskyn riehuessa ulkona.

2013-03-28 14.30.40

 

Ainta Nair: Ladies Coupé

Kamalasta chick lit -kansivärityksestä huolimatta kelpo luettavaa intialaisesta nykykirjallisuudesta kiinnostuneille. Nair kysyy voiko nainen Intiassa tuntea elävänsä täyden ja kokonaisen elämän ilman miestä ja avioliittoa? Kuvaus siitä, miten perhe- ja sukukeskeisessä kulttuurissa neuvotellaan oma tila risteävien käsitysten keskelle.

2012-11-19 15.00.15

 

Leave a comment

Filed under kirjat

Priscillan katakombit

Aikaisemmat Rooman reissut eivät ihme kyllä vielä tähän mennessä ole sisältäneet käyntiä katakombeissa. Kaupunkituntemuksen aukkoa paikkasimme suunnistamalla ystävän suosittelemiin Priscillan katakombeihin Via Salerian varrelle.

Käynti tähän osaan katakombiverkostoa käy paikalla sijaitsevan benediktiiniluostarin pihan puolelta, jossa ystävälliset nunnat ottivat vastaan pääsymaksun ja ohjasivat odottamaan englanninkielisen oppaan vapautumista. Priscillan katakombeihin ei pääse ilman opasta, mikä alas laskeutumisen ja muutaman käännöksen jälkeen osoittautui mitä luontevimmaksi ratkaisuksi – eksymisen vaara oli ilmeinen, ja toki katakombeja sekä niissä jäljellä olevaa esineistöä on myös syytä pystyä valvomaan ja suojelemaan.

Priscillan katakombeissa sijaitsee varhaisin tunnettu kuvallinen esitys Neitsyt Mariasta ja Jeesuslapsesta. Kuva Wikimedia Commons.

Priscillan katakombeissa sijaitsee varhaisin tunnettu kuvallinen esitys Neitsyt Mariasta ja Jeesuslapsesta. Kuva Wikimedia Commons.

Opastus itsessään oli vahvasti italiaan taittuvasta englannista huolimatta varsin hyvä: perusasioita katakombien käytöstä ja historiasta sekä kristinuskosta. Plussaa oli myös opastettavien huomion kiinnittäminen kristinuskon erilaisiin symboleihin sekä niiden esiintymiseen eri puolilla katakombeja. Rooman katakombiverkoston laajuuden ymmärtäminen pienen palan kokemisen kautta oli vierailun parhaita puolia – kylmänkosteat ja hämärät käytävät lisäsivät nekin elämyksellisyyttä hyvällä tavalla (kun samalla seurueemme seurasi turvallisesti opasta).

Priscillan katakombeille löytäminen vaatii hieman kikkailua Rooman julkisen liikenteen kanssa, jolloin vaara joutua ajattomaan bussilimboon kasvaa suuresti. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa, mikäli toiveissa on käydä varsin maltillisia vierailijamääriä vetävässä katakombissa, jossa on tilaa myös hiljaisuudelle opastusmonologin ohessa.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria