Monthly Archives: June 2013

Melankolinen maatuskanukke: Pilvikartaston matkassa

David Mitchell: Pilvikartasto (Sammakko, 2012)

Rauhallinen sunnuntai on kohtalokas päivä kirjallisuusblogien lukemiselle. Vaikka omat kirjallisuusvarastot ovat vähissä haluaa vain lukea lisää, suunnittelee uusien kirjojen hankkimista ja ryhtyy kirjoittamaan lukemistaan teoksista.

Suomireissulla poikkesin Turussa aina yhtä mukavalle tuulelle saavalla Sammakolla, josta oikeastaan etsin Riikka Pulkkisen uusinta pokkarimuodossa (kiinnostuneille tiedoksi, tulee markkinoille kuulemma marraskuussa, ilmeisemminkin ovelasti vasta joulun alle siis), mutta jossa minulle sittemmin painokkaasti suositeltiin David Mitchellin Pilvikartastoa.

 2013-06-26 09.52.18

Täytyy lausua kiitokset suositteluista. Pilvikartasto pyyhkäisi mukaansa ja tarjosi samalla huolellisesti sommitellun kokoelman eleettömästi mutta kauniisti toisiinsa laskostuvia aika- ja aihekerroksia. Kirja oli kuin melankolinen maatuskanukke, joka ensin kootaan kokoon pienemmästä alkaen ja puretaan sitten taas palasiksi. Erillisissä tarinoissa liikutaan niin eri ajankuvien kuin kirjoitustyylien välillä: yhdistäviä teemoja on muutamia, ja halutessaan eri osia yhdistämään voi myös kuvitella ohuen punaisen langan. Pääpaino pysyy kuitenkin yksittäisten kertomusten eheydessä. Hauskasti lukija pääsee myös koettelemaan omia mieltymyksiään – sopiiko pirtaasi enemmin 1930-luvun elitistinen kirjekokoelma vai 1990-luvun kelmeä veijaritarina?

Suosittelen ennakkoluulotonta tarttumista kirjaan ja vaikka pitkää junamatkaa, kesäpäivä riippumatossa toiminee myös hyvin. Uskaltaisikohan sitä tarttua myös kirjasta tehtyyn elokuvaan?

Leave a comment

Filed under kirjat

Bonnefantenmuseum Maastricht

Maastrichtin taidemuseo Bonnefantenmuseum on yksi kaupungin tunnusmerkeistä Maas-joelle näkyvällä kupolillaan. Varsin suurikokoinen museorakennus pitää sisällään niin laajan kokoelmapuolen kuin vaihtuvia näyttelyitä. Painopisteenä on vanhemman hollantilaisen taiteen kytkeminen laajempaan eurooppalaiseen kontekstiin, sekä nykytaiteen uusien virtausten tulkitseminen.

 2013-06-25 11.01.38

Tällä kertaa kokonaisuus ei onnistunut vakuuttamaan. Vaihtuvana näyttelynä esillä ollut The Big Change. Revolutions in Russian Painting 1895–1917 kokosi alleen kirjavan joukon venäläisen taidekentän nimiä ajalta ennen vallankumousta – tarkoituksena oli ilmeisemminkin kiinnittää huomio siihen, kuinka taiteessa elettiin aktiivisen muutoksen kautta jo ennen perustavanlaatuista yhteiskunnallista mullistusta. Itselleni konteksti jäi liian löyhäksi: pelkkä ”aikana ennen vallankumousta” ei mielestäni rajannut aihettaan niin, että sen perusteella olisi havahtunut uusiin oivalluksiin tai näkökulmiin. Toki täytyy myös huomioida oivan museoseurani kommentti siitä, kuinka koko aihe on hollantilaisesta perspektiivistä paljon eksoottisempi kuin suomalaisin silmin nähtynä. Kenties silloin koko näyttely palvelee havahtumisena ja uuden oppimisena, vaikka tällöin perustavanlaatuista kontekstitietoa esimerkiksi yhteiskunnan rakenteesta olisikin saanut olla rutkasti enemmän tarjolla.

 2013-06-25 11.48.00

Harvoin tässä blogissa kuultu kritiikki kohdistuu tällä kertaa todella väljään ripustukseen, usein ongelma on (omasta mielestäni) päinvastainen. The Big Change -näyttelyssä kokonaisia seiniä oli toistuvasti jätetty yhden ainoan teoksen varaan. Joidenkin kohdalla tämä toimi hyvin, toiset eivät päässeet oikeuksiinsa joutuessaan yksin kannattelemaan peräti neljäsosaa koko huoneen sisällöstä.

 2013-06-25 11.37.39

Kokoelmien puolella ongelmana oli sekalaisuus. Alkuun saattoi törmätä varakkaan kauppiasperheen muotokuviin, jonka jälkeen tapahtui siirtymä varhaisiin uskonnollisiin aiheisiin, tästä edelleen pienikokoisiin terrakottaveistoksiin, 1950-luvulla tehtyyn grafiikkaan ja takaisin alttarikaappeihin. Erityisesti 1400- ja 1500-lukujen uskonnollisissa aiheissa olisin kaivannut ryhmittelyjä esimerkiksi teeman tai tyylin mukaisesti.

2013-06-25 12.36.02

Kierroksen valopilkuksi muodostui yllättäen hieman sivussa sijainnut huone, jonka ovessa luki ”Live Restoration Studio”. Kuvan mukaisesti kyseessä oli museon restaurointitila, jossa vierailijat saivat seurata konservaattoreiden työskentelyä lasisen seinän läpi. Idea sekä tarjosi mahdollisuuden tutustua konservaattorin haastavaan ja aikaa vievään työhön, että toi museon lähemmäs kävijää: sivupöydälle oli lisäksi kasattu pieni näyttely taidekonservaattorin työvälineistä ja raaka-aineista. Kokonaisuutena Bonnefantenmuseum oli mielenkiintoinen (en suosittele jättämään väliin jos Maastrichtiin muutoin on matkaamassa), vaikka sisällöt tällä kertaa eivät aivan omalle kohdalleni osuneetkaan.

Leave a comment

Filed under museot, taide

Museum aan het Vrijthof

Maastrichtin museokohteista ensimmäinen oli ehdottomasti myös ajatuksia herättävin. Museum aan het Vrijthof käsittelee Maastrichtin kaupungin historiaa erityisesti eri elinkeinojen edustajien ja muiden yksittäisten henkilöiden kautta – posliiniteollisuus, kirjapaino ja yläluokan elämä tulevat vierailijalle tutuksi huoneesta toiseen siirryttäessä. Museo käyttää RFID-tekniikkaa, jossa vierailijan mukanaan pitämä tunnistin aktivoi äänisuihkuja, videoprojisointeja tai näyttöjä kävijän saapuessa niiden kohdalle: haluamansa kielen kävijä valitsee sisäänpääsyn maksamisen yhteydessä, ja saa valintaansa vastaavan tunnistimen mukaansa.

 2013-06-24 14.03.14

Museon visuaalinen toteutus oli todella paikoittain todella hienoa, ja tekniikka mahdollisti esimerkiksi ilahduttavien teetuokiokeskustelujen kuuntelun autenttisesti sisustetussa salongissa: parhaimmillaan historia tosiaan heräsi henkiin vierailijan ympärillä. Pidin myös joidenkin vitriinien taustoihin upotetuista pienistä videoruuduista, jotka tekstien sijaan avasivat esineen käyttötarkoitusta tai valmistusmetodeja helposti seurattavassa muodossa.

 2013-06-24 14.33.40

Muutamia isoja ongelmia kuitenkin ilmeni. Suurin niistä oli ajoitus: mikäli kävijä A kuuntelee huoneessa esimerkiksi englanninkielistä dramatisoitua dialogia ja kävijä B kävelee samaan huoneeseen, käynnistyy dialogi heti alusta kävijä B:n kielivalinnan mukaisena, esimerkiksi ranskaksi. Kävijät joutuvat varomaan toisiaan ja arvuuttelemaan, koska voivat siirtyä seuraavaan huoneeseen. Hieman oudosti taustalta on luettavissa paitsi ajatus hyvin vähäisistä kävijämääristä, myös aina samaan tahtiin etenevistä kävijöistä: edellä olevaa ei voi ohittaa riskeeraamatta toisen kuuntelukokemuksen keskeyttämistä.

 2013-06-24 14.35.51

Toinen ongelma liittyi laitteiden vakauteen: itselläni englanninkielinen tunnistin toimi muuten hyvin, mutta aktivoi silti yhdessä salissa videoprojisoinnin hollanniksi. Muilla seuraamillani kävijöillä oli selvästi ongelmia saada projisointeja tai näyttöjä lainkaan käynnistymään. Toisinaan elävöittämispätkät olivat myös selkeästi liian pitkiä: viimeisessä ”Genius loci” -huoneessa hauskasti toteutetut (kenties Harry Potterista inspiraatiota ammentaneet) ”elävät” muotokuvat keskustelevat Maastrichtin historiasta pitkät pätkät. Viimeistään tässä kohdassa olisi todella harmittanut, mikäli keskustelua ei olisikaan päässyt kuuntelemaan loppuun asti takana tulevan kävijän astuessa huomaamatta sisälle samaan huoneeseen.

 2013-06-24 14.51.52

Vierailua voi kuitenkin suositella lämpimästi – itse jäin pitkäksi aikaa pohtimaan mitä tai miten toteutuksen jotkin osat olisi voitu suunnitella toisin ja silti hienoa visuaalista näyttelyä tukemaan. Näyttelytekniikasta kiinnostumattomille museota voi suositella sen varsin kauniin esillepanon ansiosta, lisäksi itse rakennus on tärkeä osa kaupungin kulttuurihistoriaa.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Kirjallisuuspyhättö

Maastrichtin vierailu alkoi onnellisissa merkeissä, kun ensimmäisten käyntikohteiden joukossa oli kirjakaupaksi muutettu vanha dominikaanikirkko vanhan kaupungin keskustassa. Konsepti toimi niin ajatuksellisesti kuin visuaalisestikin, tunnelma oli ihana ja saattoivatpa kirjallisuuden ystävät viettivät aikaa myös (ex-)kuoriin sijoitetussa kahvilatilassa kirjojen ja lehtien äärellä.

2013-06-24 13.13.14

(Onko kuori enää kuori jos kirkko ei enää ole palvontapaikka? Opin myös, että katolisella kirkolla on olemassa tietty kaava kirkon poistamiseksi pyhien paikkojen joukosta, jotta se voidaan ottaa muuhun käyttöön. Miten mahtaa olla muiden kirkkokuntien laita?)

Vielä astetta parempi olisi ollut kirkon muuttaminen tiedonjanoa maksuttomasti sammuttavaksi kirjastoksi, mutta ehkä sitten oltaisiin jo liian lähellä täydellisyyttä. Mielenkiintoista oli myös päästä katsomaan kirkkorakennusta totutusta poikkeavasta kulmasta: keskilaivan toisen kerroksen korkeudelta. Hieman parempia kuvia löytyy vaikkapa tämän linkin takaa.

2013-06-24 13.53.03

Leave a comment

Filed under kirjat, kulttuurihistoria

Kesäsovellus

Suomen museoliitossa on selvästi hyvä tekemisen meininki päällä. Kesän kynnyksellä julkaistu uusi sovellus I love museums löytää käyttäjälle lähimmät museot: toimii kaikissa älypuhelimissa, joissa on paikannustoiminto kytkettynä päälle. Kirjoita selaimeen osoite m.museot.fi ja katsasta kesämökkipaikkakunnan tarjonta, mahtavaa!

 i-love-museot

(Hymyilytti kun sovellus toimi jopa Saksasta asti: lähimpien listalta löytyi Ahvenanmaan museotarjontaa.)

Leave a comment

Filed under museot

Neanderthal Museum

Sarjassamme yllättävän hyviä erikoismuseoita yllättävän lähellä oli viime lauantaina visiteerattu Neanderthal Museum – 15 minuutin junamatkan päässä omasta kaupunginosastamme. Vastaanottotiskillä iloinen virkailija tiedusteli mistä tulemme, ja merkitsi virallisen Wuppertal-osoitteen sijaan asuinpaikaksi Suomen – ”näyttää paremmalta tilastoissa”. Tämä tilastoapu museolle suotakoon, ja toivottavasti myös jatkossa yhä lisää kävijöitä – lauantaina vilinää oli varsin mukavasti.

2013-06-15 13.37.32

Neanderthal Museumissa vierailun jälkeen voi nimittäin todella sanoa oppineensa jotain uutta. Neandertalin ihminen aiheena on peruskävijälle varmasti sen verran vieras, että pakostakin mukaan tarttuu uutta tietoa. Näyttely oli rakennettu loivan spiraalin muodossa ylöspäin kohoavalle leveälle kulkuväylälle, joka oli jaoteltu temaattisiin kokonaisuuksiin (uskonto, yhteisöt, perhe, materiaalinen kulttuuri, elintavat, jne.). Perustiedot olivat saatavilla eri mittaisten kuva- ja tekstiyhdistelmien muodossa, lisäksi käytössä oli laaja skaala muita esitystapoja diakuvista videoon, nukkekohtauksiin ja itse kokeiltaviin tulentekopisteisiin.

Erottaisitko tavallisiin vaatteisiin puetun neandertalinihmisen väkijoukosta?

Erottaisitko tavallisiin vaatteisiin puetun neandertalinihmisen väkijoukosta?

 Jokaiselle vierailijalle annettiin kuulokkeet mukaan: mielenkiintoinen systeemi, johon en ole muualla törmännyt. Kuulokkeet ovat siis pelkät kuulokkeet, jotka liitetään eri aiheiden yhteydestä löytyviin plugeihin, jonka jälkeen alkaa nauhoitettu ääniopastus/dramatisoitu kohtaus. Plussaa keveydestä ja todella helposta käytettävyydestä, miinusta äänenvoimakkuussäädön puuttumisesta (ja ainakin itselläni englanti-kieliadapterin toimimattomuudesta). Veikkaisinkin, että museon laitteisto on luotu juuri sellaisessa vaiheessa, jossa mp3-tekniikka on vielä ollut liian kallista, mutta audio-opastukset jo selvästi aistittava trendi.

Nukkekohtaus. Etualalla paikkoja kuulokkeiden liittämistä varten.

Nukkekohtaus. Etualalla paikkoja kuulokkeiden liittämistä varten.

Kiitosta täytyy antaa nuorempien kävijäryhmien huomioimisesta – tämän suhteen oli selvästi viime aikoina tehty töitä – sekä museon itseensä mahduttamasta valtavasta tietomäärästä. Moitteita ehkä hieman hyvin moninaisten esitystapojen käytöstä: loppua kohden alkoi jo lipsua sekalaisuuden puolelle. Kaipaamaan jäin myös jonkinlaista aikajanaa, joka olisi konkretisoinut mittavaa ajallista etäisyyttä käsitellyn aiheen ja nykyisyyden välillä. Näyttelyn lopussa museon yläpäädyssä sijaitsi mahtavalla metsänäkymällä varustettu edullinen museokahvila. Ulkona oli lisäksi viitoitettu kävelyreitti alkuperäisille kaivauspaikoille. Mielekäs kohde erityisesti aiheesta kiinnostuneille – varmasti mukava parituntinen myös vaikkapa dinosaurusinnostusvaihetta eläville lapsille.

2013-06-15 14.51.19

Suomalaisissa museoissa harvemmin nähtyä tuotekehittelyä.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Suomen valokuvataiteen museo

Suomen valokuvataiteen museo onnistuu kerta toisensa jälkeen ilahduttamaan kekseliäällä ja luovalla suhtautumisellaan yleisötyöhön. Kenties sovin muutoinkin hyvin museon kohderyhmään, mutta muun muassa jooga museossa, Purku-klubit, omalla puhelimella helposti käytettävä kännykkäguide, sekä Kysy museolta (toteutettu yhteistyössä useiden museoiden kanssa) ja Kuka kuvasi -palvelut ovat mielestäni hyviä esimerkkejä monialaisista ja helposti lähestyttävistä museotoiminnan muodoista: kehuja siis museolle!

 2013-06-06 14.42.18

Näyttelyiden puolella tarjolla oli kokemusta ja uusia kykyjä. Vesa Ojan amerikansuomalaisuuden juuria ja nykypäivää taltioiva Finglishnäyttely oli mielenkiintoinen kurkistus Yhdysvaltojen sellaisiin osiin, joita harvemmin näkee populaarikulttuurissa tai uutisissa. Identiteetin, juurien ja minäkuvan muodostumista pohtiville teoksille on muutoinkin tilausta yhä homogenisoituvan länsimaisen kulttuuripiirin sisällä. Hieman aavemainen tunnelma aiheutui kun katsoessani kuvausprojektin tekemisestä kertovaa dokumenttia liiketunnistimella toimivat salivalot menivät pois päältä ja jäin pimeähköön kulmaukseen yksin videon kanssa. Taustoittava filmi itsessään oli hyvä: olisin mieluusti katsonut sen vaikka heti näyttelyn aluksi, joskin takakulma oli varmasti visuaalisesti parempi katselupaikan sijoituskohta.

 2013-06-06 14.41.51

Toisena laajana näyttelykokonaisuutena esillä oli nuorten valokuvausopiskelijoiden töitä. Summer School -näyttelyn esittämä aiheellinen kysymys kuului: ”Mitä on olla valokuvaaja, kun kaikki ovat valokuvaajia?” Vastaus kysymykseen oli monimuotoinen – teosten aiheet ja tekniikat vaihtelivat laidasta laitaan, ja mukaan mahtui niin hyviä oivalluksia kuin teoreettista pohdintaa. Ehkä varsinaista argumenttia valokuvauskoulutuksen tarpeellisuudesta olisi voinut edelleen terävöittää: ajoittain vastaus näyttelyn ydinkysymykseen tuntui käpristyvän kehäpäätelmään, jossa taidevalokuvaus on tärkeää, koska se on tärkeää. Joka tapauksessa mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää katsottavaa: oiva kulttuurikohde kesäpäivälle.

1 Comment

Filed under museot, taide