Museum aan het Vrijthof

Maastrichtin museokohteista ensimmäinen oli ehdottomasti myös ajatuksia herättävin. Museum aan het Vrijthof käsittelee Maastrichtin kaupungin historiaa erityisesti eri elinkeinojen edustajien ja muiden yksittäisten henkilöiden kautta – posliiniteollisuus, kirjapaino ja yläluokan elämä tulevat vierailijalle tutuksi huoneesta toiseen siirryttäessä. Museo käyttää RFID-tekniikkaa, jossa vierailijan mukanaan pitämä tunnistin aktivoi äänisuihkuja, videoprojisointeja tai näyttöjä kävijän saapuessa niiden kohdalle: haluamansa kielen kävijä valitsee sisäänpääsyn maksamisen yhteydessä, ja saa valintaansa vastaavan tunnistimen mukaansa.

 2013-06-24 14.03.14

Museon visuaalinen toteutus oli todella paikoittain todella hienoa, ja tekniikka mahdollisti esimerkiksi ilahduttavien teetuokiokeskustelujen kuuntelun autenttisesti sisustetussa salongissa: parhaimmillaan historia tosiaan heräsi henkiin vierailijan ympärillä. Pidin myös joidenkin vitriinien taustoihin upotetuista pienistä videoruuduista, jotka tekstien sijaan avasivat esineen käyttötarkoitusta tai valmistusmetodeja helposti seurattavassa muodossa.

 2013-06-24 14.33.40

Muutamia isoja ongelmia kuitenkin ilmeni. Suurin niistä oli ajoitus: mikäli kävijä A kuuntelee huoneessa esimerkiksi englanninkielistä dramatisoitua dialogia ja kävijä B kävelee samaan huoneeseen, käynnistyy dialogi heti alusta kävijä B:n kielivalinnan mukaisena, esimerkiksi ranskaksi. Kävijät joutuvat varomaan toisiaan ja arvuuttelemaan, koska voivat siirtyä seuraavaan huoneeseen. Hieman oudosti taustalta on luettavissa paitsi ajatus hyvin vähäisistä kävijämääristä, myös aina samaan tahtiin etenevistä kävijöistä: edellä olevaa ei voi ohittaa riskeeraamatta toisen kuuntelukokemuksen keskeyttämistä.

 2013-06-24 14.35.51

Toinen ongelma liittyi laitteiden vakauteen: itselläni englanninkielinen tunnistin toimi muuten hyvin, mutta aktivoi silti yhdessä salissa videoprojisoinnin hollanniksi. Muilla seuraamillani kävijöillä oli selvästi ongelmia saada projisointeja tai näyttöjä lainkaan käynnistymään. Toisinaan elävöittämispätkät olivat myös selkeästi liian pitkiä: viimeisessä ”Genius loci” -huoneessa hauskasti toteutetut (kenties Harry Potterista inspiraatiota ammentaneet) ”elävät” muotokuvat keskustelevat Maastrichtin historiasta pitkät pätkät. Viimeistään tässä kohdassa olisi todella harmittanut, mikäli keskustelua ei olisikaan päässyt kuuntelemaan loppuun asti takana tulevan kävijän astuessa huomaamatta sisälle samaan huoneeseen.

 2013-06-24 14.51.52

Vierailua voi kuitenkin suositella lämpimästi – itse jäin pitkäksi aikaa pohtimaan mitä tai miten toteutuksen jotkin osat olisi voitu suunnitella toisin ja silti hienoa visuaalista näyttelyä tukemaan. Näyttelytekniikasta kiinnostumattomille museota voi suositella sen varsin kauniin esillepanon ansiosta, lisäksi itse rakennus on tärkeä osa kaupungin kulttuurihistoriaa.

Advertisements

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s