Monthly Archives: July 2013

Bode-Museum

Bode-Museumissa sai kierrellä rauhassa. Hyvin rauhassa. Vaikka Bysantti saati numismaattiset kokoelmat harvoin muutenkaan kuuluvat turistien suosimien museoiden ykkösketjuun, oli kävijöitä siihenkin nähden todella vähän liikenteessä. Hiljaiselo pisti erityisesti silmään veistoskokoelmien puolella. Kokoelma on yksi laajimmista vanhan veistotaiteen saralla – siis täynnä juuri sellaisia teoksia, joita moniin muihin museoihin jonotetaan katsomaan, usein vieläpä kovaan hintaan. Tietysti jos Bode-Museumin tapaan markkinointimateriaaleihin painaa vain sanan ”veistoskokoelma” on ehkä turha odottaakaan yleisöryntäystä – sen sijaan konkreettiset esimerkit kera laadukkaiden kuvien voisivat ainakin auttaa alkuun.

 2013-07-16 14.24.55

Kävijälisäyksen soisi myös bysanttilaisen taiteen kokoelmille. Vaikka kokoelmat itsessään ovat varsin hienot, voisi niiden esillepanossa kenties pyrkiä poispäin teosten luonteelle harvoin oikeutta tekevästä steriilistä ympäristöstä. Ja kappas! Museon pohjakerroksesta löytyikin hieno näyttelykokonaisuus, jossa valaistuksella ja värien käytöllä oli luotu esineet huomion keskipisteeksi nostava, mutta myös niiden alkuperäisen käyttötarkoituksen henkeen sopiva tunnelma. Harmi vain, että kyseistä kokonaisuutta ei mainostettu missään, eikä edes museossa sisällä ollut ohjausta pohjakerrokseen – TV-elokuvaa katselevasta salivartijasta päätellen saatoimme hyvinkin olla päivän ainoat vieraat siinä osassa museoa. Hienot kokoelmat ansaitsisivat enemmän kävijöitä: skarppausta nyt, Bode-Museumin markkinointiosasto!

Advertisements

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot, taide

Pergamonmuseum

Kronologisesta raportointitavasta johtuen nokkela bloginlukija on varmasti jo huomannut Berliinin museokenttään tutustumisen alkaneen logiikalla ”pakolliset alta pois”. Huoli pois, varastossa on myös jotain vähän omaperäisempiäkin kohteita fiilisteltäviksi – ensin kuitenkin sukellus museosaarelle.

 2013-07-16 12.00.17

Antiikkikokoelmat, lähi-idän museon ja islamilaisen taiteen museon kattonsa alle sulkeva Pergamonmuseum on valtavan remontin kourissa – varsinaisesti muutostyöt vaikuttavat koko Museumsinseliin (havainnekuvia täältä). Vaikka lähes puolikas museosta oli poissa käytöstä ja sisäänkäynti vaikeutunut, ei yleisön kiinnostus osoittanut hiipumista: must-see -kohteiden etu ja haitta. Poikkesimme katsomaan erikoisnäyttelyn Uruk – 5000 Jahre Megacity / Years of Megacity, joka oli hyvin tehty ja tungoksesta kärsivä. Väkimäärälle on tehtävissä vain vähän, joten tyydyn kehumaan sopivan mittaiseksi tiivistettyjä tekstejä ja ennakkoluulotonta graafista suunnittelua.

 2013-07-16 12.25.25

Yläkerrassa sijaitsevat islamilaisen taiteen museo oli myös vaikuttava – oli mukava huomata että remontin myötä sen kokoelmille avautuvat tulevaisuudessa paremmat tilat. Erittäin jännittävä tulee olemaan Museumsinselin suurhankkeen lopputulos, jonka toivottavasti pääsee vielä joskus katsastamaan. Kyse ei ole mistään pienestä, UNESCO-kohteen maaperällä toteutettavasta projektista, vaan samalla vedetään selvästi tulevaisuuden korjausrakentamisen ja kokoelmien perusnäyttelyiden suuntaviivoja – kehitystä mielenkiinnolla siis seuraten.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Jüdisches Museum Berlin

Päällimmäinen mieli/muistikuva: uupumus.

Jüdisches Museum Berlin kuuluu suurimpien ja ihailluimpien aihetta käsittelevien museoiden joukkoon, eikä syyttä. Kokonaisuus on hieno, lisäsiiven arkkitehtuuri erittäin ilmaisuvoimaista, näyttelytekniikka on ajan tasalla: kurkistettavaa, kuunneltavaa, nähtävää, kosketeltavaa ja muuta toiminnallisuutta piisaa. Informaatiota on tarjolla eri muodoissa valtavia määriä, samoin mielenkiintoa yllä pitävää kauneutta, rumuutta ja kauheuksia – arkipäivän huumoria ja ääritilanteiden selviytymiskeinoja.

 2013-07-15 17.45.09

Vaikka Jüdisches Museum Berlin ei ole erityisesti holokaustin käsittelyyn pyhitetty museo, on kävijöiden aiheeseen kohdistuva mielenkiinto otettu hyvin huomioon: ennen juutalaisen kulttuurin kronologisen käsittelyn aloittamista pudotaan ”maanpaon”, ”holokaustin” ja ”jatkuvuuden” akseleiden risteykseen, jossa kävijä voi rauhassa muistella, hiljentyä tai eläytyä joukkotuhon uhrien kohtaloihin. Aloitus on myös rakennettu hyvin tunteisiin vetoavaksi: kampa tai lusikka ovat esineitä, joilla avataan pieni ja traaginen ihmiskohtalo kävijälle samaistuttavalla tasolla. Alun ”holokaustiakselin” painopiste ei ole volyymeissä – niihin päästään vasta, kun pitkä näyttelykierros juutalaisten historiasta on ensin käyty läpi. Alku esittää kysymyksen ”Miten tähän tultiin?”, ja loppuosa museosta pyrkii muodostamaan vastauksen osat valottamalla juutalaisiin suhtautumisen pitkää ja usein kivikkoista historiaa läpi läntisen kulttuuripiirin.

 2013-07-15 16.58.34

Sitten se uupumus. Itselleni museossa oli yksinkertaisesti liikaa tietoa. Museossa kävellessä tuntui, kuin aiheesta olisi pyritty kertomaan kaikki mahdollinen. Pyrkimys – erityisesti valistus- ja opetustarkoituksessa – on hyvin ymmärrettävä, mutta vaarana on, että analyyttisen kokonaiskuvan sijaan mieleen jää vain sirpaleisia yksityiskohtia. Jos joku ilmoittaisi tekevänsä museon, jossa kerrottaisiin koko katolisen kirkon / länsimaisen demokratian / naisten aseman / luonnontieteen kehityksen / tai muun valtavan suuren tai monimutkaisen ilmiön koko historia kaikista näkökulmista, olisi projektin mielekkyyttä syytä epäillä samoista syistä. Suurten kokonaisuuksien omaksuminen suuren yksityiskohtaisen tietomäärän kera on yksinkertaisesti vaikeaa: siksi uupumus. Hieno ja tarpeellinen museo silti: suosittelen jokaiselle henkilökohtaista museokestävyyden mittelöä paikan päällä.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Berlinische Galerie

Berlinische Galerie kokoaa kattonsa alle kiinnostavalla yhdistelmällä modernia taidetta, valokuvataidetta ja arkkitehtuuria, pääpainon ollessa Berliiniä koskettavassa kansallisessa ja kansainvälisessä taiteessa. Katujen varsille levittäytyneet mainokset kehottivat ohikulkijaa (ja -pyöräilijää) tulemaan tutustumaan ”aitoihin berliiniläisiin” kokoelmanäyttelyn Kunst in Berlin 1880–1980 muodossa.

 2013-07-15 15.06.41

Kunst in Berlin oli hyvin perinteiselle idealle pohjautuvana näyttelykonseptina poikkeuksellisen hyvin tehty kokonaisuus, jossa oli onnistuttu välttämään usein kronologisia katsauksia vaivaava, painostava ja yllätyksetön ”genrestä genreen” -tunnelma. Asiaa varmasti auttoi aiheen lähestyminen 2010-luvulle tyypillisestä dialogin näkökulmasta, jossa korostuvat muun muassa eri tyylisuuntien toisistaan ammentavat vaikutteet, sekä yksilöiden tarinat kokonaisuuksien osana.

 2013-07-15 15.44.27

Vaihtuvien näyttelyiden puolelta on mainittava erityisesti Tobias Zielonyn Jenny Jenny valokuvakokonaisuus. Erityisen mieleenpainuva oli Zielonyn (joka muuten on kotoisin harmaasta Wuppertalista) 18-osainen Trona-sarja, jossa taiteilija tutkii entisen teollisuuskaupungin asukkaiden vaipumista aneemiseen ja huumeiden kuluttamaan näköalattomuuteen, työpaikkojen ja yhteiskunnan infrastruktuurin hävitessä ympäriltä. Kyseessä on koko kaupungin kokoinen murhenäytelmä, jonka uhrit eivät tule kertarysäyksellä, eivätkä siten ylitä uutiskynnystä – onneksi gallerian kynnyksen kuitenkin.

Leave a comment

Filed under museot, taide

Deutsches Historisches Museum ja näyttelyhelmi

Kaksi lomaviikkoa Berliinissä pahoittelevat blogin puolelle aiheuttamaansa radiohiljaisuutta, mutta lupaavat vastineeksi museofiilistelyjä pääkaupungin sykkeestä.

Lomaa varten laaditun, toistakymmentä kohdetta käsittäneen ”toivelistauksen” ulkopuolelta ensimmäiseksi käyntikohteeksi valikoitui yllättäen Deutsches Historisches Museum, näkyvän katumainontansa ansiosta.

2013-07-14 15.40.48

Teemavuosi näkyi vahvasti katukuvassa.

Vuosi 2013 on Berliinissä teemavuosi nimeltä Zerstörte Vielfalt / Diversity Destroyed / Berlin 1933–1938, jonka piiriin kuuluu yli 40 eri puolille kaupunkia levittyvää kokonaisuutta. Kaikki käsittelevät kansallisosialismin nousun myötä tuhottua monimuotoisuutta, ja Deutsches Historisches Museum pyrkii näyttelyllään esittelemään ja tuomaan yhteen näitä moninaisia projekteja ja kokonaisuuksia. Varsinainen näyttely olikin puoliksi projektien esittelytila: museon laatimat tekstit taustoittivat ja sitoivat yhteen eri projektien teemoja laajemmiksi kokonaisuuksiksi, ja tarjosivat samalla tarpeellista historiallista kontekstitietoa. Kokonaisuus oli hieman ahdas ja päällekäyvä (ehkä liian pieneen tilaan sijoitettu), mutta hyvin laadittu ja selvästi kiinnostusta herättävä. Kyseinen kokonaisuus oli myös poikkeuksellisesti kaikille kävijöille maksuton, hienoa!

 2013-07-14 17.37.25

Varsinainen helmi odotti kuitenkin vaihtuvien näyttelyiden puolella: Rund um die Welt / Around the World -näyttely esitteli Deutsches Historisches Museumin kokoelmiin kuuluvia matkailujulisteita, pääosin 1920- ja 1930-luvuilta. Koko kokonaisuus oli varsinaista silmäkarkkia, ja (allekirjoittaneen arjen kuvakulttuuriin suuntautuneesta intohimosta johtuen) myös sisällöllisesti äärimmäisen mielenkiintoinen.

 2013-07-14 15.56.12

Rund um die Welt -näyttelyn julisteiden matkassa kävijä pääsi kurkistamaan paitsi mahtavan graafisen suunnittelun aikakauteen, myös aikalaisten matkailuodotuksiin, mielikuvamarkkinoinnin varhaisvaiheisiin, kansallisiin ja kansainvälisiin stereotypioihin, matkailun sosiaalihistoriaan, sekä vieraiden kulttuurien kiehtovuuteen ja pelkoon. Näyttelytekstit olivat napakkoja ja hyvin laadittuja, kaipaamaan jäin ainoastaan hieman lisää kriittistä luentaa esimerkiksi vahvasti tyypittelevien Afrikka-aiheisten matkailujulisteiden yhteyteen. Ripustus oli hieno: julisteiden henkeen sopivan täyteläinen, mutta ei ahdas. Värejä oli käytetty paljon, mutta harmonisesti – niiden avulla myös rajattiin eri teemoja omiksi kokonaisuuksikseen. Puolueellisen ja subjektiivisen arvion mukaan Rund um die Welt oli kaiken kaikkiaan yksi Berliinin-matkan hienoimmista näyttelykokonaisuuksista, lämmin käyntisuositus kaikille, jotka vielä elokuussa kaupungissa mahdollisesti piipahtavat!

 2013-07-14 16.26.05

[Pääsisipä tekemään vastaavan katsauksen (ja näyttelyn) suomalaisten museoiden kokoelmista. Mahtavaa graafista osaamista löytyy kokoelmista varmasti vaikka kuinka paljon, myös suomalaisilta suunnittelijoilta – samalla tulisi varmasti esiin uusia näkökulmia suomalaisten matkustamisen ja matkailuodotusten kulttuurihistoriaan.]

1 Comment

Filed under arjen kuvat, kulttuurihistoria, museot

Grau mach bunt: väriä perjantaille

Wuppertalissa toimii muutaman taiteilijan yhteenliittymä Street Art Wuppertal, jonka ensimmäisiä projekteja oli päärautatieaseman alikulkutunnelin muuttaminen harmaasta ankeudesta hymyilyttävän värikkääksi katutaidegalleriaksi. Street Art Wuppertalin tunnuslause on ”Grau mach bunt” – harmaa tekee värikkääksi – ja ryhmittymä haluaakin kiinnittää huomiota varhain teollistuneen Wuppertalin usein rumana pidetyn kaupunkikuvan ainutlaatuisuuteen ja kulttuurihistorialliseen arvoon.

 2013-07-10 10.56.46

Kasvojenkohotusta varmasti tarvitaan – useimmat saksalaiset tuttavamme pitävät Wuppertalia yksimielisesti rumana kaupunkina. Ulkopuolisen silmiin rumuus näyttää ainakin osittain opitulta asenteelta: Wuppertal on ruma, koska kaikki sanovat sen sitä olevan. Totta onkin, että Saksasta löytyy useita monin verroin idyllisempiä, harmonisempia ja esteettisempiä kaupunkeja – kylistä puhumattakaan. Silti muualta muuttaneena on ollut helppo nähdä kaupunkiin leimanansa jättäneen teollisuushistorian kiehtovat, mielenkiintoiset ja särmikkäät puolet. Harmaus on synnyttänyt myös värikkyyttä.

2013-07-10 10.56.19

1 Comment

Filed under arjen kuvat, taide

Museum Folkwang

Päiväretkellä Esseniin oli juuri taidemuseon mentävä kolo: Museum Folkwang pääsi silti yllättämään suurella koollaan. Museolle pääsee päärautatieasemalta ns. kulttuuripolkua pitkin, joka on ilmeisemminkin pystytetty Essenin ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2010. Sinisiä neliöitä seuraamalla päätyy noin vartin kävelyn jälkeen museolle – matkan varrella voi muuten ihailla Alvar Aallon suunnittelemaa Aalto Ballet Theateria, pientä tutun oloista Suomi-palaa keskellä läntistä Saksaa.

 2013-07-10 13.06.02

Itse Museum Folkwang oli laajuudestaan huolimatta varsin selkeä kokonaisuus – lajissaan siis harvinaisuus. Kokoelmien puolelta esillä oli lähinnä maalaustaidetta 1700-luvulta 2000-luvulle, pääpainon pitäytyessä toisen maailmansodan jälkeisessä taidekentässä. Omaksi erikoisalaksi museo ilmoittaa myös ei-eurooppalaisen taiteen, jonka tilat kellarikerroksessa olivat mielestäni varsin harkitusti toteutetut. Erityisesti pidin kokoelmien ripustuksen rauhallisesta tunnelmasta.

Seuraa neliöitä.

Seuraa neliöitä.

Vaihtuvien näyttelyiden kokoonpano oli tällä kertaa erityisesti mieleeni,valinnanvaraa oli peräti neljän kokonaisuuden verran. Made in Germany -näyttely kokosi Leonard Freedin mustavalkovalokuvien muodossa elävän dokumentin saksalaisesta arkipäivästä 1950- ja 1960-luvuilla: poliittisista tapahtumista yksityisiin ilonhetkiin tai kesäpäivän viettoon joen rannalla. Just What Is Not Possible -näyttelyyn museo oli kutsunut taiteilijoita, jotka tarkastelevat maalauksen ja tilallisuuden suhdetta: maalaus tilana ja itse maalaus objektina tilassa. Esillä oli vielä Sebastian Rugin Seeing in Drawing, jossa toisinaan kevyesti käytetty määre ”yksityiskohtainen” saa aivan uuden merkityksen.

 2013-07-10 13.15.10

Sokerina pohjalla oli Museum Folkwangin osana olevan Deutsches Plakat Museumin kesänäyttely The Title Is Continued In The Picture Hans Hillmannin elokuvajulisteista. Kerta kaikkiaan ihana kokonaisuus arkisesta kuvakulttuurista, jossa mukana on harkittu taiteellinen ulottuvuus. Näyttely osoitti jälleen kerran, kuinka valtava määrä kulttuurihistoriaa arkisten kuvallisten esitysten lomaan tallentuu. Lisäksi se oli varmasti hauska, kiinnostava ja helposti lähestyttävä kokonaisuus myös erityisesti niille vierailijoille, joille nykytaide muutoin tuntuu kaukaiselta tai vieraalta. Lisää näitä!

Leave a comment

Filed under arjen kuvat, kulttuurihistoria, museot, taide