Jüdisches Museum Berlin

Päällimmäinen mieli/muistikuva: uupumus.

Jüdisches Museum Berlin kuuluu suurimpien ja ihailluimpien aihetta käsittelevien museoiden joukkoon, eikä syyttä. Kokonaisuus on hieno, lisäsiiven arkkitehtuuri erittäin ilmaisuvoimaista, näyttelytekniikka on ajan tasalla: kurkistettavaa, kuunneltavaa, nähtävää, kosketeltavaa ja muuta toiminnallisuutta piisaa. Informaatiota on tarjolla eri muodoissa valtavia määriä, samoin mielenkiintoa yllä pitävää kauneutta, rumuutta ja kauheuksia – arkipäivän huumoria ja ääritilanteiden selviytymiskeinoja.

 2013-07-15 17.45.09

Vaikka Jüdisches Museum Berlin ei ole erityisesti holokaustin käsittelyyn pyhitetty museo, on kävijöiden aiheeseen kohdistuva mielenkiinto otettu hyvin huomioon: ennen juutalaisen kulttuurin kronologisen käsittelyn aloittamista pudotaan ”maanpaon”, ”holokaustin” ja ”jatkuvuuden” akseleiden risteykseen, jossa kävijä voi rauhassa muistella, hiljentyä tai eläytyä joukkotuhon uhrien kohtaloihin. Aloitus on myös rakennettu hyvin tunteisiin vetoavaksi: kampa tai lusikka ovat esineitä, joilla avataan pieni ja traaginen ihmiskohtalo kävijälle samaistuttavalla tasolla. Alun ”holokaustiakselin” painopiste ei ole volyymeissä – niihin päästään vasta, kun pitkä näyttelykierros juutalaisten historiasta on ensin käyty läpi. Alku esittää kysymyksen ”Miten tähän tultiin?”, ja loppuosa museosta pyrkii muodostamaan vastauksen osat valottamalla juutalaisiin suhtautumisen pitkää ja usein kivikkoista historiaa läpi läntisen kulttuuripiirin.

 2013-07-15 16.58.34

Sitten se uupumus. Itselleni museossa oli yksinkertaisesti liikaa tietoa. Museossa kävellessä tuntui, kuin aiheesta olisi pyritty kertomaan kaikki mahdollinen. Pyrkimys – erityisesti valistus- ja opetustarkoituksessa – on hyvin ymmärrettävä, mutta vaarana on, että analyyttisen kokonaiskuvan sijaan mieleen jää vain sirpaleisia yksityiskohtia. Jos joku ilmoittaisi tekevänsä museon, jossa kerrottaisiin koko katolisen kirkon / länsimaisen demokratian / naisten aseman / luonnontieteen kehityksen / tai muun valtavan suuren tai monimutkaisen ilmiön koko historia kaikista näkökulmista, olisi projektin mielekkyyttä syytä epäillä samoista syistä. Suurten kokonaisuuksien omaksuminen suuren yksityiskohtaisen tietomäärän kera on yksinkertaisesti vaikeaa: siksi uupumus. Hieno ja tarpeellinen museo silti: suosittelen jokaiselle henkilökohtaista museokestävyyden mittelöä paikan päällä.

Advertisements

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s