Monthly Archives: August 2013

Augsburger Synagoge

Käyntisuositus: Augsburgin nähtävyyksien kärkikastiin kuuluu ehdottomasti kaupungin synagoga. Synagoga on yksi harvoista Saksassa sodan tuhoilta välttyneistä, ja erityisesti sisäpuoleltaan todella kaunis. Rakennuksen yhteydestä löytyy myös alueen juutalaista historiaa käsittelevä näyttely, mutta mikäli et ole aiheesta erityisen kiinnostunut suosittelen ajan kuluttamista erityisesti synagogan ihailuun. Kaupungin kauneimpia paikkoja!

Kuva Jüdisches Kulturmuseum Augsburgin sivuilta: http://en.jkmas.de/synagoge/. Lisää kuvia voi ihailla samasta osoitteesta.

Kuva Jüdisches Kulturmuseum Augsburgin sivuilta: http://en.jkmas.de/synagoge/. Lisää kuvia voi ihailla samasta osoitteesta.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria

Glaspalast: H2 ja Staatsgalerie Moderne Kunst

Taiteen katsominen on aina hyvin henkilökohtaista. Erityisesti modernin taiteen suhteen ihmiset uskaltavat (onneksi) usein sanoa mielipiteensä varsin suoraan. Suuren yleisön omakseen jo ottamien klassikoiden kanssa ollaan kritiikin suhteen varovaisempia, vaikka Picasso ei syystä tai toisesta kolahtaisikaan. Tunteita herättävä taide ei onneksi kritiikistä kärsi, vaikka makuasioista lähtisikin kiistelemään. Uskoisin lähes kenen tahansa taiteilijan preferoivan jonkin tunteen – oli kyseessä sitten riemu tai inho – herättämistä katsojassa, jos toisena vaihtoehtona on täysi välinpitämättömyys.

Prologi suuntautui vierailuuni Glaspalastissa – Augsburgin paikallisessa kulttuuri- ja taidekeskuksessa – jossa saman katon alla majailee muun muassa neljä eri taidetoimijaa. Avoinnaoloaikojen sallimissa rajoissa pääsin tutustumaan sekä H2 – Zentrum für Gegenwartskunst -keskukseen, että Staatsgalerie Moderne Kunstin Glaspalastin toimipisteeseen. H2 -keskuksessa esillä ollut Uriel Mironin näyttely A Bone’s Throw oli mielestäni mielenkiintoinen ja tunteita herättävä. Mironin veistoksia katsellessa ajatukset kiertyivät muun muassa kohti 1950-luvun lomailuestetiikkaa tai futuristisia kone-eläin-hybridien luurankoja. Omia ajatusketjujani kiinnostavampaa lienee kuitenkin se, että Mironin taide ylipäänsä heitti katsojan sekalaisten mielikuvien ja -yhtymien äärelle – poistuin näyttelystä jos en varsinaista oivallusta niin ainakin kokemusta rikkaampana.

 2013-08-20 15.11.18

Staatsgalerien näyttelytilassa kävi päinvastoin. Jerry Zeniukin Elementary Painting -näyttely ei onnistunut herättämään käytännössä mitään ajatuksia. Suurimmaksi osaksi erilaisista pisteistä (kirjaimellisesti) koostuvassa näyttelyssä ihmettelin lähinnä, ”miksi taiteilijan [oletettu] oivallus ei välity minulle asti” ja ”mitä omaperäistä/kriittistä/ainutlaatuista tällä taiteella on annettavanaan”?

 2013-08-20 15.18.46

Loppuun moitteita oudosta aukiolopolitiikasta, hankaluudesta löytää koko pytinki (joukkoliikenteen vaikeaselkoiset ohjeet) ja (jälleen) yksisilmäisestä saksankielisyydestä, mutta kiitosta aurinkoisesta asiakaspalvelusta. Kiinnostavan näyttelyn perässä kannattaa paikalle suunnistaa, muuten ei välttämättä maksa vaivaa.

Leave a comment

Filed under museot, taide

TIM

TIM lyhentyy sanoista Staatliches Textil- und Industriemuseum, sijaitsee hieman Augsburgin keskustan ulkopuolella, ja keskittyy perusnäyttelyssään tekstiilien valmistuksen historiaan. Onneksi näyttelyyn on löydetty hyvin ihmisläheinen näkökulma: keskiössä on teknisten yksityiskohtien sijaan ihmisen ja koneen vuorovaikutus, sekä tekniikan kehityksen aiheuttamat muutokset yksilö- ja yhteisötasolla. Tekstiiliteollisuuden kautta avautuu kurkistuskulma saksalaisen teollisuuden nousuihin ja laskuihin, sekä näiden mukanaan tuomiin sosiaalisiin vaikutuksiin.

 2013-08-20 12.36.38

Perusnäyttely on nimeltään Mensch Maschine Mode – teollisuusnäkökulman rinnalla mukana kulkeekin luontevasti muodin vaihtelu varhaisista uimapukukankaista nykyisiin teknisiksi kutsuttuihin tekstiileihin. Erityisen oivallisia olivat eri pisteille sijoitetut infonäytöt, joista sai nappia painamalla katsella esimerkiksi varhaisten kutomokoneiden toimintaa hidastettuna, tai vertailla kangaspainantatekniikan kehitystä. Vielä informatiivisemmiksi ne olisivat muuttuneet lisäämällä kielivalikkoon vaikkapa englannin nyt ainoana vaihtoehtona olleen saksan rinnalle. Kehuja kuitenkin mahdollisuudesta usein käsin tunnustella kussakin pisteessä käsiteltyä tekstiilimateriaalia: tekstiilit aiheena vaativat ehdottomasti taktiilisen puolen huomioimista, joka TIMissa oli toteutettu hienosti.

 2013-08-20 13.50.36

Vaihtuvana näyttelynä oli hyvin esteettisesti toteutettu Textile Architektur, joka nimensä mukaisesti liikkui tekstiilien ja arkkitehtuurin kohtauspinnoilla. Näyttely myös onnistui tuomaan mukavasti uutta tietoa ja erityisesti ahaa-elämyksiä – tuonkin arkisen keksinnön taustalla on vaikutteita tekstiiliteollisuuden tuotantotavoista. Vaikka näyttely lyhyesti aihetta sivusikin, vielä lisää olisin halunnut kuulla tekstiiliarkkitehtuurin ja kestävän kehityksen mukaisen suunnittelun suhteesta. Augsburgin museoiden joukosta TIM erottui edukseen, ja museo tarjoaakin hyvän näkökulman myös kaupungin modernimmasta historiasta kiinnostuneille.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Diözesanmuseum St. Afra Augsburg

Diözesanmuseum St. Afra esittelee Augsburgin hiippakunnan historiaa ja siihen liittyvää esineistöä. Saksan vanhimpiin kaupunkeihin kuuluvalla Augsburgilla luulisi olevan paljonkin mielenkiintoisia kirkollisia tarinoita takataskussa, mutta valitettavasti hiippakuntamuseo ei kykene näitä onnistuneesti kävijälle kertomaan. Tekstit ovat olemassa vain saksaksi (kummallista kyllä kielipuolisuus oli hyvin yleinen trendi Augsburgin museokentällä, joka kuitenkin vetää vuosittain huomattavasti turisteja muun muassa Italiasta), eikä esillepano juuri innosta syventymään aiheeseen. Näyttelyn visuaalinen ilme on epätasainen – päällimmäiseksi jää vaikutelma kirkon ”aarreaitasta”, joka on järjestetty (jokseenkin) kulttuurihistoriallisen näyttelyn logiikkaa seuraten. Mikäli kuitenkin on suuresti kiinnostunut Augsburgin tuomiokirkon taustoista, voi visiittiä Domiin täydentää hiippakuntamuseon annilla.

2013-08-20 11.04.52

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

CREDO – tai miten Eurooppa kristillistyi

CREDO on kolmen museon yhteinen näyttelykokonaisuus Paderbornin kaupungissa Länsi-Saksassa. CREDO on tarina Euroopan kristillistymisestä jaettuna kolmeen osaan: varhainen kristinuskon leviäminen (pääosin etelä- ja länsi Euroopan alueella), keskiajan mittaan tapahtuneet muutokset (ja leviäminen kohti itää), sekä myöhäisemmät esitykset kristillistymisen kulusta (muun muassa politiikan ja taiteen palveluksessa). Kukin museo kertoo omasta osuudestaan omalla tyylillään: yhteistä esitettä ja katalogia lukuun ottamatta esimerkiksi näyttelyiden visuaaliset ilmeet eivät olleet yhteneväisiä. Näyttelyn kronologiaa oli silti helppo seurata, ja vierailu kaikissa kolmessa museossa oli ehdottomasti kokonaisuuden kannalta tarpeellinen.

 2013-08-11 13.58.07

Diözesanmuseum Paderborn

Paderbornin hiippakuntamuseon vastuulle oli sälytetty kristillistymisen varhaisvaiheiden käsittely. Näyttelyä varten hankitut lainat olivat merkittäviä: alkuperäisiä harvinaisia käsikirjoituksia ja paljon muita esinelainoja Euroopan etelä-pohjois -akselilta. Myös Ruotsista ja Tanskasta oli myös runsaasti kristinuskon leviämistä ja paikallisiin oloihin mukautumista dokumentoivia mielenkiintoisia esinelainoja, harmi että Suomesta ei juuri taida tähän kategoriaan (ja erityisesti aikarajaukseen) sopivaa esineistöä riittää lainattavaksi asti. Kartalla ja teksteissä Turku ja Naantali kuitenkin näkyivät. Plussaa näyttelyarkkitehtuurista, joka joko sattumalta tai tietoisesti noudatteli monikerroksisessa näyttelytilassa kristinuskon etenemissuuntaa: alimmista kerroksista ylöspäin, etelästä pohjoiseen.

Museum in der Kaiserpfalz

Museum in der Kaiserpfalzin kokonaisuus keskittyi enemmän itä-länsi -akseliin. Näyttely oli kolmen kokonaisuuden joukosta sekä informaatioarvoltaan että esteettisesti paras. Ripustus oli harkittu ja visuaalisesti sisältöjä tukeva, tekstit sopivan lyhyitä ja olennaisiin seikkoihin keskittyviä. Lisäksi usein liian yhtenäisenä ja monoliittisena aikakautena kristinuskon historiassa käsitelty keskiaika oli onnistuttu pilkkomaan helpommin lähestyttäviin ja niin ilmiön kuin aikakaudenkin monimuotoisuutta korostaviin osiin. Kristinuskon leviämistä olisi varmasti hyvä muissakin yhteyksissä konkretisoida yksittäisien ja ajallista ulottuvuutta korostavien esimerkkien kautta. Usein harhaanjohtavasti lineaarisena (esimerkiksi oppikirjoissa) näyttäytyvä kehityskulku  on monin kohdin vaatinut vuosikymmenten panostuksia, kohdatakseen seuraavaksi vuosisatojen taantuman.2013-08-11 16.22.13

Städtische Galerie am Abdinghof

Kahden varsin pitkälti kronologiaan sidotun näyttelykokonaisuuden jälkeen Städtische Galerie am Abdinghof lähestyi aihetta hieman erilaisesta tulokulmasta: näyttelyssä keskityttiin tarkastelemaan kristinuskon leviämisestä myöhemmin luotua kertomusta. Taiteessa, tieteessä ja politiikassa läpi vuosisatojen hyödynnetty Euroopan kristillistymisen tarina näyttäytyy nykykatsojalle osin huvittavana ja osin varoittavana esimerkkinä. Historian käyttö erityisesti politiikan lyömäaseena onkin Saksan museoissa usein käsitelty aihe, eikä syyttä. Hilpeitä hetkiä sen sijaan tarjosivat suomalaista kansallisromanttiikkaa läheisesti muistuttavat kuva-aiheet, jossa kristinusko käännyttäjän hahmossa saapuu häätämään ”aitoa” ja ”alkuperäistä”, miten-ollakkaan-vaaleahipiäisen-saksalaisneidon-edustamaa kansanuskoa.

2013-08-11 17.31.08

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Kesälomalukemisto

Kesälomalla Berliinissä oli mukana sekalainen lukemisto. Muutama kirjakandidaatti oli reissuun varta vasten valittu mukaan, loput poimittiin paikan päältä. Matkan lopussa matkalaukkuepätoivoa eivät suinkaan aiheuttaneet vaate- tai tuliaisostokset, vaan kirjat. Niin kuin aina. Ohessa muutama lause omista preferensseistäni.

 2013-07-29 18.27.46

Orhan Pamuk: New Life (faber & fader, 1997)

New Life oli ensimmäinen Pamukini, ja tuntuu että kirjailijan matkaan tulen palaamaan vielä monta kertaa. Kaunis, kiehtova ja sopivan surumielinen. Sopi hyvin yhteen ajankohtaisena uutisaiheena (eri ilmenemismuodoissa) vuodesta toiseen pysyvän länsimaistumisen kammon kanssa. Jos aikomuksenasi on matkustaa pitkä matka busseilla, ota tämä kirja matkalukemiseksi.

Caitlin Moran: Moranthology (Eburu Press, 2012)

Fanitan Morania persoonana, feministinä ja hyvän TV-maun omaavana kriitikkona. Moranthology oli How To Be a Womania kevyempi ja aiheiltaan paljon hajanaisempi. Tekstien keskinäinen taso vaihteli tämän mukaisesti: joukkoon mahtui niin brittipopulaarikulttuurin outouksia (joista en ollut koskaan kuullutkaan), kuin järkyttävän hyviä tiivistyksiä isoista ja tärkeistä yhteiskunnallisista aiheista. Lisäksi nauroin ääneen. Usein.

Neil Gaiman: Anansi Boys (Headline Review, 2005)

Gailmaniin tulee tartuttua säännöllisen epäsäännöllisesti, ja Anansi Boys oli juuri sellainen kevyt, nokkavan nokkela rantalukeminen, joita lomalle pitää olla vähintään yksi. Gaimanin tuotantoa lukeneille ei suuria yllätyksiä ole luvassa, mutta notkeista kielikuvataivutuksista sopii silti nauttia, mieluusti jäinen drinkki kädessä.

Sadie Jones: The Outcast (Vintage Books, 2007)

Selkeästi lomakirjojen suurin pettymys. Kurjuutta, pahuutta, epäonnea, onnettomuuksia. Kun kaikki sattuvan yhden ja saman päähenkilön harteille kannettavaksi, alkaa uskottavuus koetella tämän lukijan äärirajoja. Edes sotienjälkeinen Englanti tapahtumapaikkana ei pelastanut, kun kaikki ympärillä ahdistaa.

Siri Hustvedt: Living, Thinking, Looking (Spectre, 2012)

Alkuärsytyksen jälkeen olen alkanut pitää Hustvedtin kirjoista. Living, Thinking, Looking oli toinen kerta ei-fiktiivisen Hustvedtin matkassa, ja teemat olivat vanhoja tuttuja niin Shaking Womanista kuin kaunokirjalliselta puoleltakin. Kirjoittaja on hyvä ja tuntee aiheensa. Esseekokoelmassa olikin mukana teräviä, analyyttisiä, selkeästi pitkän pohjatyön vaatineita kokonaisuuksia. Tyylille ominaisesti kirjassa on panostettu erityisesti vaikean tiedejargonin saattamiseen luettavaan muotoon, mutta kannattaa silti varautua keskittymään ja käyttämään aivojaan: varmasti niin kuin Hustvedt haluaisikin.

1 Comment

Filed under kirjat

Poikkea kivijalkakirjakaupassa!

Saksassa asuessa – puutteellisella kielitaidolla varustettuna – yksi harmittava asia on kirjojen saatavuus, tai oikeammin sen puute. Erityisesti kaipaan Turun pääkirjaston leppoisaa ja aina yhtä virkistävää tunnelmaa, mutta myös kirjakauppojen ihanaa suomenkielistä valikoimaa. Kuluneen vuoden aikana on tullut liian usein turvauduttua Amazonin palveluihin (Amazon itsessään täyttää palvelufunktionsa varsin hyvin, mutta erityisesti kirjoja on mielestäni syytä ostaa ensisijaisesti kirjakaupoista, jos niiden haluaa vielä tulevaisuudessakin olevan olemassa).

 2013-07-17 16.09.02

Berliinissä ehdin onneksi poikkeamaan muutamassa kohtuullista englanninkielistä valikoimaa ylläpitävässä kivijalkakirjakaupassa. Kuvassa veikeästi kulahtanut Another Country, joka on erinomainen vierailukohde niin lyhyelle kuin pitkällekin kaupunkivisiitille. Kirjoista suurin osa on käytettyjä, ja osan voi myös pientä maksua vastaan lainata – matkalukemista ilman laukkuun ilmestyvää lisäpainoa.

Yleisesti ottaen todettakoon: kirjan ja kirjallisuuden ystävä, poikkea kivijalkakirjakaupassa! Hyllyjen välissä harhailun tunnelmaa ei nettishoppailu päihitä.

Leave a comment

Filed under kirjat