Monthly Archives: August 2013

Museum für Naturkunde

Kulttuuri- ja taidehistoriaan ensisijaisesti kohdistuvaan kiinnostukseeni nähden huomaan käyväni varsin usein luonnonhistoriallisissa museoissa. Fossiilien, luurankojen ja mineraalikabinettien viehätys muodostuu luonnonhistoriallisissa museossa vallitsevasta tunnelmasta, jossa aistii olevansa todella vanhojen asioiden äärellä. Berliinin Museum für Naturkundessa heti ensimmäisessä salissa hypätään dinosaurusten seurassa ajassa 150 miljoonaa vuotta taaksepäin. Keskiössä on itseoikeutetusti maailman suurin koottu dinosaurusluuranko Brachiosaurus brancai, joka onkin varsin vaikuttava ilmestys.

 2013-07-26 14.03.57

Erityisen vaikutuksen tekivät kuitenkin museon lanseeraamat ”Juraskoopit” (katso vinha animaatio linkin takaa). Kyseisillä ”kiikareilla” luurankoon tarkentaessa katsoja näkee ensin luurangon siten kuin se näyttelytilassa näkyy. Tämän jälkeen kiikariruudulla näkyy, kuinka luuranko saa sisäelimet ja lihakset, päällensä nahan, ja lopulta seuraa pieni animoitu filminpätkä, jossa ajassa takaisinpäin palannut dino vaeltaa tyypillisessä elinympäristössään – lajista riippuen syöden tai syödyksi tullen. ”Juraskoopit” olivat erityisesti lapsikävijöiden keskuudessa suuri hitti, mutta en heti keksi parempaa tapaa tarjota dinosaurustietoutta aikuiskävijöillekään. Selkeä, havainnollinen, kaikille kävijöille kielestä tai iästä riippumatta sopiva esitys oli kiehtova, riittävän lyhyt ja silti tieteelliseen tietoon pohjautuva erittäin hieno toteutus!

2013-07-26 14.47.10

Erityisiä kehuja keräsi myös Museum für Naturkunden märkäkokoelmien (Nass-Sammlung/Wet Collections: mikä mahtaa olla oikea suomenkielinen termi?) esillepano, jonka lasiseinien ulkopuolelta kävijä voi ihailla yhteensä yli 80 tonnia etanolia sisältävää kirjavaa pullorivistöä erikokoisine sisältöineen. Lisäksi museo oli onnistunut tuotteistamisessa: kaupassa myytiin kaikenlaista ”pieni dinosaurustutkija” -tavaraa laajalla valikoimalla ja hintahaarukalla, mutta tarjolla oli myös lähiaikoina ilmestynyttä populaaria tutkimuskirjallisuutta. Mahtava oli museon peda-tila Humboldt Exploratorium, jonka kaivauspaikalla synttäreiden tai kurssien järjestäminen on varmasti elämys erityisesti nuoremmille paleontologin ammatista haaveileville museokävijöille. Museum für Naturkunde lienee taattu hitti lapsikävijöiden keskuudessa, mutta kehotan myös muilla kokoonpanoilla liikkuvia seurueita ennakkoluulottomasti katsastamaan luonnonhistorian hienouksia.

Advertisements

Leave a comment

Filed under museot

KW Institute for Contemporary Art

Harmittelen usein sitä, että en käy enemmän gallerioissa. Ehtimiseen ei oikein voi vedota, sillä oman valinnan mukaanhan sitä aikaa käytetään. Usein käy kuitenkin niin, että museot priorisoituvat kuin huomaamatta listan kärkipäähän. Galleria- ja museokokemuksen ero pohdin jälleen kerran vieraillessani KW Institute for Contemporary Artin tiloissa Berliinin Auguststraßella.

2013-07-25 12.52.09

Omalle käyntikokemukselleni merkitsevin ero muodostuu usein kontekstitiedon määrästä. Gallerioiden luonteeseen kuuluu tarjota taiteelle paikka ennen kaikkea taiteen vuoksi: nostaa esillä oleva kokonaisuus itsessään syventymisen ja mielenkiinnon kohteeksi. Museot sen sijaan pyrkivät kontekstoimaan, asettamaan esittelemänsä taiteen sen kulttuurilliseen ja historialliseen viitekehykseen, sekä usein myös taidehistorian jatkumolle. Yleistys on sellaisenaan toki liian karkea, mutta huomaan silti kerta toisensa jälkeen kiinnittäväni huomion samaan seikkaan, siinä missä joku toinen varmasti pohtisi organisaation rakennetta tai erilaisia rahoituspohjia.

 2013-07-25 13.05.37

Kontekstia pohdin myös KW:ltä mieleen jääneessä Kader Attian REPAIR. 5 ACTS -näyttelyssä. Kokonaisuus käsittelee eurooppalaisen kolonialismin historiaa eräänlaisena pieleen menneiden korjausliikkeiden sarjana, sekä kyseenalaistaa siirtomaahallinnon tukena tarkoitushakuisesti käytettyjen tieteellisten taksonomioiden luonteen. Itselleni riittävä kontekstitieto – jota onneksi oli KW:n puolelta melko hyvin tarjolla – on edellytys Attianin tapaisen taiteen ymmärtämiselle, ja (ainakin jonkin asteinen) ymmärtäminen puolestaan edellytyksenä taiteesta nauttimiselle. Lähteissä vannotin taas itseäni käymään gallerioissa useammin – tutulta museomaaperältä poistuminen auttaa toisinaan näkemään puun metsältä.

Leave a comment

Filed under taide

East Side Gallery: WALLONWALL

2013-07-24 19.36.13

Berliinin ikonisiin maamerkkeihin kuuluvan East Side Galleryn takapuolelle oli kesän ajaksi ilmestynyt oma näyttelynsä. WALLONWALL tarkastelee valokuvaaja Kai Wiedenhöferin dokumentoimin kuvin eri puolilla maailmaa sijaitsevia muureja, jotka halkovat ideologioita, kansakuntia, perheitä ja yksilöitä.

Wiedenhöferin kuvissa muurit eivät Friedrichshain-Kreutzbergin kaupunginosapormestari Franz Schulzin mukaan näyttäydy politiikan jatkeena, vaan sen epäonnistumisena. Muurin läpi tai yli ei voi rakentaa demokratiaa ja sovintoa. Toisin kuin usein julkisessa puheessa kuulee todettavan, muurit eivät juuri koskaan ole väliaikaisia, tai ainoa vaihtoehto käsillä olevaan kriisitilanteeseen. Schultz ottaakin ihailtavasti kantaa todetessaan, että muurit ovat aina epäinhimillisiä, riippumatta siitä mitä designiin tai ideologiaan pohjautuvia perusteluja niiden puolesta esitetään. Kääntöpuoli on onneksi selvä: muurit ovat ihmisten rakentamia, ja siten ihmisten hajotettavissa, kun vain tahtoa löytyy.

2013-07-24 19.47.09

Leave a comment

Filed under arjen kuvat, kulttuurihistoria, taide

Museum für Fotografie

Yhden Berliinin mieleenpainuvimmista näyttelykokemuksista tarjoili Museum für Fotografie. Näyttelyssä Die nackte Wahrheit und anders | The Naked Truth and More Besides sukellettiin 1800-1900-luvun taitteessa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kukoistaneeseen alastonvalokuvakulttuuriin. Valokuvauksen helpottumisen ja halpenemisen myötä luotiin pohja useille yhä nykyään vaikuttaville kuvakulttuurin tyypeille ja kategorioille. Näyttely pureutuikin alastonvalokuvan alkuvaiheisiin eri näkökulmista. Oman tilansa saivat niin taiteellinen ulottuvuus (valokuvaus taiteena itsessään tai muiden taiteiden apuvälineenä), massavalmisteiset visuaaliset nautinnot (postikortit, mainokset, tupakka-askit, pornografia), tieteen kehitys (valokuva etnografian tai lääketieteen käytössä), sekä ruumiin kulttuuri (naturismi, urheilu, erilaiset puhtaan elämän liikkeet).

Kuva: Museum für Fotografie.

Kuva: Museum für Fotografie.

Näyttely oli hyvällä maulla ja taitavasti toteutettu – ripustuksessa muun muassa annettiin mahdollisuus sulavasti ohittaa selvän pornografinen sisältö kävijän näin halutessa, ilman, että kyseisiä valokuvia oli eristetty muusta kokonaisuudesta tai kontekstistaan. Esillä olleet kuvat olivat pääsääntöisesti originaaleja – lainaan oli saatu myös muutamia mielenkiintoisia harvinaisuuksia, kuten aikalaisviranomaisten keräämä kansio pahennusta herättävistä kuvatyypeistä. Vaikka mieluusti katselen vanhoja valokuvia yksityiskohtiin uppoutumisen mahdollistavina hyvälaatuisina suurennoksina, riitti originaaleihin nojaavassa näyttelyssä silmäniloa yllin kyllin, eikä ripustuksen visuaalisuus kärsinyt kuvien pienuudesta. Ilahduttavaa kulttuurihistoriaa pätevästi taustoitettuna ja mielenkiintoisesta aiheesta!

 2013-07-24 13.20.43

Keski- ja pohjakerroksessa oli esillä museon ydinkokoelmaa kahden Helmut Newton -kokonaisuuden muodossa. Helmut Newton: World Without Men / Archives de Nuit keskittyy ensimmäisessä osassaan Newtonin muotivalokuviin, ja toisessa kaikkeen paitsi muotiin. Pohjakerroksesta löytyy lisäksi Newton-memorabiliaa ja henkilöhistoriaa yhdistävä Private Property -näyttely, joka sopinee taiteilijan uran kehityksestä kiinnostuneille. Henkilökohtaisesti pidin enemmän aikaisemmin nähdystä Newton -kokonaisuudesta, mutta taiteilijan työn ystävien kannattaa silti varmasti suunnata Museum für Fotografieen glamouria ajankuvaa ihastelemaan. Erityistykkäys vielä museon sympaattiselle, vanhantavalle tunnelmalle, joka oli kuitenkin (nähtävästi) onnistuttu mukauttamaan nykyaikaisen näyttelytekniikan tarpeisiin. Lämmin käyntisuositus!

Leave a comment

Filed under arjen kuvat, kulttuurihistoria, museot, taide

Hamburger Bahnhof

2013-07-23 11.31.46

Taidemuseo Hamburger Bahnhof tarjoili ensi töikseen iloisen yllätyksen. Olin jo ehtinyt harmittelemaan Hilma af Klintin näyttelyn ohimenoa Moderna Museetissa, kunnes nyt sattumalta törmäsin Tukholmasta Berliiniin matkanneeseen kokonaisuuteen Hamburger Bahnhofin kesänäyttelyn muodossa, oi iloa!

HAK_Pressebilder_5_eins

Hilma af Klint: The Ten Greats, no. 2, Childhood. Group IV, 1907 (detail) © Stiftelsen Hilma af Klints Verk; kuva: Moderna Museet/Albin Dahlström

Odotukset myös täyttyivät. Hilma af Klint. Eine Pioneirin der Abstraktion -näyttely toimi kuin paraskin väriterapian ja taidokkaan modernin taiteen nauttimisen yhdistelmä. Monien teosten eteen oli yksinkertaisesti pakko pysähtyä rauhassa hengittämään ja oleentumaan hiljalleen värien ja muotojen vastaan ottamiseen. Af Klintin päätöksen mukaisesti teoksia sai esittää aikaisintaan 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vaikka omien aikalaistemme spiritualistinen herääminen on tuskin noussut af Klintin toivomalle ja ennakoimalle tasolle, on ymmärrys silti joiltakin osin lisääntynyt. Nykyään kun tulee kyseeseen nostaa naistaiteilija ansioidensa mukaisesti abstraktin taiteen pioneerien joukkoon. Nais-etuliitettä on syytä käyttää varovasti, mutta af Klintin tapauksessa tuntuu olevan paikallaan korostaa taiteilijan erilaista positiota muihin abstraktin taiteen edelläkävijöihin nähden. Kaikkiaan hurmaava näyttely, jonka viereisiin saleihin Hamburger Bahnhof oli oivaltavasti tuonut taiteen henkisen ulottuvuuden käsityksen jakaneen Joseph Beuysin teoksia.

 2013-07-23 12.37.32

Vaihtuvana näyttelynä oli tarjolla lisäksi valtavan laaja Martin Kippenberger Sehr Gut | Very Good eräänlainen taiteilijaelämänkaarikokonaisuus, jonka yksi keskeinen tavoite oli nähdä taiteilija ja taide toisistaan erottamattomina entiteetteinä. Kokoelmien puolelta oli muun muassa koottu ihmiskehon esittämiseen keskittyviä veistotaiteen hankintoja 1960-luvulta eteenpäin Body Pressure -otsikon alle. ”Veistospuutarhaksi” nimitetyssä tilassa teokset asettuivat jokseenkin laimeaan vuoropuheluun keskenään, vaikka teema sinänsä kiinnostava olikin. Pieni, mutta tätä kävijää ärsyttänyt miinus tulee häkellyttävän epäselvästä museon pohjapiirroskartasta, jonka avulla jo valmiiksi moneen suuntaan leviävässä museossa oli lähes mahdotonta suunnistaa. Modernin- ja nykytaiteen ystäville joka tapauksessa erittäin suositeltava käyntikohde, jonka kiertämiseen kannattaa varata ja uhrata tarpeeksi aikaa.

Leave a comment

Filed under museot, taide

DDR Museum

DDR Museum on voimakkaasti interaktiivisuuteen ja kokemuksellisuuteen panostava museo aivan Mitten kaupunginosan vilkkaimmilla turistitienoilla. Käy täällä, jos ilahdut vääntämisestä, nappien painamisesta, ruudun tökkimisestä, laatikkojen availusta, kuulokkeiden sovittelusta, vaatteiden hypistelystä tai Trabantissa istumisesta. Älä käy täällä, jos et (kesällä) ilahdu tungoksesta, valtavasta desibelitasosta, keskeytetyistä lukuhetkistä tai salamavalojen välkkeestä. Käy täällä, jos haluat saada uusia ideoita osallistavien näyttelyiden toteutukseen.

 2013-07-20 14.26.27

DDR Museumissa käynnin jälkeen voi ainakin todeta, että interaktiivisuus todella aktivoi kävijöitä. Pitääkin olla varovainen, että pikkusormen myötä ei mene koko käsi: museossa jossa lähes kaikki on tehty kosketeltavaksi, niiden asioiden, joita kävijän ei olisi syytä vääntää ja kääntää pitää olla mieluusti pultattuina kiinni kantaviin rakenteisiin. Täytyy silti vilpittömästi ihailla museon panostusta kävijän osallistamiseksi – suurin osa vieraista näytti aidosti nauttivan olostaan, eikä näyttelytiloissa ollut jälkeäkään painostavasta hyshys-menttaliteetista.

Vetolaatikkoa voi käyttää näinkin.

Vetolaatikkoa voi käyttää näinkin.

Pidin myös museon äänestä. Elämää Länsi-Saksassa tarkasteltiin järjestelmän epäkohtia voimakkaasti ja selkeästi kritisoiden, mutta tilaa jätettiin myös arkipäivän lempeälle ironialle ja häpeilemättömälle ostalgialle. Tekstit olivat yleisesti ottaen hyvin laadittuja, ja museon henkeen sopivasti niissä myös usein esitettiin kysymyksiä, tokaisuja, ihmettelyjä tai väittämiä suoraan lukijalle osoitettuina. Aihepiiri on valtavan laaja ja tilat tuntuvat niihin mahdutettuun kävijä- ja asiamäärään nähden liian pieniltä. Potentiaalista näyttelyesineistöä ja teemoja nukkumatista asevelvollisuuteen riittäisikin vaikka usean museon tarpeisiin – tämän huomioiden museo onnistuu mielestäni hyvin tasapainottelemaan informaatio- ja viihdearvojen välimaastossa.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Denkmal für die ermordeten Juden Europas | Memorial to the Murdered Jews of Europe

It happened, therefore it can happen again: this is the core of what we have to say.” -Primo Levi

 2013-07-18 17.16.49

Denkmal für die ermordeten Juden Europas onnistuu siinä, missä moni samaa aihetta sivuava tai käsittelevä museo / muu organisaatio ei täysin lunasta odotuksia. Muistomerkki, ja erityisesti sen alla sijaitseva informaatiokeskus kykenevät tuomaan kävijän ulottuville niin holokaustin valtavan mittakaavan, kuin yksittäisen ihmisen kokemuksen – usein jompi kumpi näistä jää puutteelliseksi.

 2013-07-18 17.37.07

Informaatiokeskuksen näyttely on rakennettu taitavasti. Kävijä saa ensin tiivistetyn aikajanan muodossa käsityksen kansallissosialistien harjoittamasta terrorihallinnosta, jonka jälkeen siirrytään mikrotasolle: holokaustin aikaisiin päiväkirja- ja kirjemerkintöihin. Tämän jälkeen on vuorossa esittelyitä eri puolilta Eurooppaa kotoisin olevista ja hyvin erilaisia elämäntyylejä edustaneista juutalaisista perhekunnista, joiden elämän natsit tuhosivat. Teksti- ja kuvapainotteisesta tilasta siirrytään pimeään huoneeseen, jossa kansanmurhan uhrien nimiä heijastetaan yksi kerrallaan seinälle, kertojaäänen samalla summatessa nimen takana olleen ihmisen elämäntarinan. Lopussa palataan makrotasolle: kartoilla näkyvät holokaustin maantieteelliset paikat, jonka jälkeen kävijällä on vielä mahdollista itse tietokannasta etsiä uhrien nimiä tai lisätietoja paikkakunnittain.

Informaatiokeskukseen on onnistuttu rakentamaan paitsi laadukas näyttely, myös kunnioittava tunnelma: suuresta väkimäärästä huolimatta tilat harvoin vaikuttivat ahtailta, ja valitsemaansa aiheeseen sai tutustua omassa rauhassa vailla hälyä tai tungoksen tuntua. Plussaa luonnollisesti myös pääsymaksuttomuudesta.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria