Kappadokian luolakirkot: kauneus ja korvaamattomuus vastaan historiattomuus ja näköalattomuus

Viiden päivän ajan kuuden hengen ammattilaisista ja entusiasteista koostuva seurueemme etsi, jäljitti, kiipesi, kiersi, kolusi, tasapainoili ja ihasteli Kappadokian mahtavia luolakirkkoja, erakkoloita, asuinyhteisöjä, sekä muuta kiveen kaiverrettua ja kaivettua historiaa.

 SAMSUNG

Vaikka hyvin tiesimme vierailemamme aikaisemmin (toisinaan hyvin) dokumentoiduissa ja kartoitetuissa kohteissa, oli pientä tutkimusmatkailijahymyä mahdotonta pitää poissa huulilta, kun useiden kymmenien metrien kiipeämisen ja kivenlohkareiden väistelyn jälkeen astuimme vuosisatojen takaisen kupolikaton alle, jonka pinnasta jälleen uutta vierailijaa tuijottavat pyhimykset, serafit ja Jeesuksen elämästä kertovat freskosyklit.

 2013-09-07 17.33.58

Matkalla tehtyjen havaintojen mukaan syrjäisyys korreloi säilyvyyden ja suosittuus tuhovimman kanssa. Ilkivalta ja vandalismi olivat kohdanneet jokaista pientäkin freskopalaa, ja valvonnan puuttuessa helpoimmin matkailijoille (ja paikallisille) saavutettavat kohteet olivat kärsineet pahimmin. Maanjäristyksiltä ja luonnonilmiöiltä säästyneiden osien, yli tuhat vuotta vanhojen freskojen pintaan oli surutta vieri viereen raaputettu ”I was here” -tyyppisiä kirjoituksia, joiden päiväykset ulottuivat aina 1800-luvun jälkipuoliskolta kuluvalle vuodelle. Surulliseksi veti, vaikka olinkin iloinen päästessäni katsomaan freskoja niiden alkuperäisillä sijainneilla.

 SAMSUNG

Korvaamattoman arvokkaiden freskojen pintaan vedeltyjä naarmuja katsellessani pohdin ajattelemattomuutta, näköalattomuutta, historiattomuutta ja egosentrisyyttä, jotka oman kokemukseni mukaan ensisijaisesti ovat ilkivallan taustalla. Usein kohteen:

  • arvoa ei tunneta tai ymmärretä (pitkä ja ainutlaatuinen kristillinen perinne osana alueen identiteettiä suljetaan virallisen kertomuksen ulkopuolelle tai tutustumista siihen ei rohkaista)

  • ei nähdä koskettavan omaa elinpiiriä (juuri kukaan ei ole kiinnostunut vahingoittaako sitä vai ei, vahingoittamisesta ei seuraa sanktioita)

  • potentiaalia ei tunnisteta riittävän ajoissa (kohteilla on hyvät mahdollisuudet houkutella historiasta kiinnostuneita matkailijoita, mutta matkailija ei halua jatkuvasti katsella muistutuksia muiden tihutöistä)

  • konservointiin tai edes vartiointiin ei ole lainkaan resursseja (maanjäristysalueella myös luonnon oma eroosio voi nopeasti tehdä tyhjäksi pitkänkin ponnistelun tulokset)

 2013-09-09 13.46.18

Kappadokiankin tapauksessa kerran tuhottua on huomattavasti vaikeampi (jos ei mahdoton) elvyttää henkiin. Ilman historiatietoisuutta lisääntyy kapeakatseisuus ja sen myötä suvaitsemattomuus: varhainen, vieras kulttuuri alkaa vaikuttaa yhdentekevältä, ja reaktiot ovat tämän mukaisia.

Jos sen sijaan kohteen arvo tunnetaan ja koetaan omaksi säästyvät myös suojelurahat – parhaassa tapauksessa monimuotoisesta menneisyydestä kiinnostuvat muutkin, ja kaikki osapuolet voittavat. Kappadokian kristillisen kulttuuriperinnön suhteen en toistaiseksi ole kovin optimistinen, vaikka myös hyviä ratkaisuja oli viime aikoina selvästi tehty. Elättelen silti toivoa siitä, että vielä muutaman kymmenenkin vuoden kuluttua kiinnostuneille olisi jäljellä jotain sen maailmankuvan merkeistä, joka yli tuhat vuotta sitten muokkasi aikalaisten suhdetta toisiinsa ja ympäröivään maailmaan.

Advertisements

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s