Monthly Archives: October 2013

(Osittainen) summa summarum

Ylihuomenna Travemündesta lähtevä laiva ottaa suunnakseen Helsingin, mutta koti odottaa vasta Turun päässä moottoritietä.

Vuosi Saksassa (sekä pari kuukautta Italiassa ja lyhyemmät reissut Hollantiin, Turkkiin ja Suomeen) ovat pitäneet kulttuurinälän loitolla. Vuoden aikana olen muun muassa:

  • ehtinyt yli 70 museokohteeseen

  • kerännyt niistä yhteensä useita kiloja esitepapereita (jotka juuri menivät suurimmaksi osaksi paperinkeräykseen)

  • kirjoittanut ykkösrivivälillä 56 sivua tekstiä ja laatinut niistä 111 blogipostausta

  • kasannut pään täyteen mahtavia ideoita ja nähnyt visuaalisesti huikean hienoja toteutuksia

  • ottanut paljon vinoja ja/tai tärähtäneitä kännykkäkamerakuvia

  • kirjoittanut kahdestakymmenestäkahdesta kirjasta ja lukenut vielä muutaman lisää

  • oppinut valtavasti niin kulttuurin tekemisestä kuin sen kuluttamisestakin

  • nähnyt museoaiheisia unia

Suomeen paluun jälkeen blogi päivittynee hieman harvemmalla välillä, mutta tavoitteena on edelleen pitää yllä virtuaalista museomuistikirjaa tällä samalla tontilla. Erityisesti Turun ja Helsingin näyttelysyksyt vaikuttavat todella kiehtovilta, uusia visiittejä siis mielenkiinnolla odottaen.

 2013-07-24 19.44.24_2

Museoaiheita ja muita muruja myös twitterissä, @HennaYlanen, tsirp tsirp jne. Vi ses!

Leave a comment

Filed under arjen kuvat

Palkitsevia ja palkittuja

Kirjallisuusaiheinen kirjoitus sopinee sattumalta hyvin samalle päivälle jona julkistetaan kirjallisuuden nobelisti vuosimallia 2013. Vaikka erilaisista palkintoinstituutioista voi olla montaa mieltä, olen joka tapauksessa itse löytänyt niiden kautta paljon kiinnostavaa luettavaa.

2013-10-08 15.28.28

Viimeisimmällä matkalla luennassa oli Salman Rushdien Midnight’s Children (Vintage Books, 1981/2006). Olen pitänyt lukemistani Rushdien teoksista vaihtelevasti, Enchantress of Florence oli tarinallisesti upea mutta jätti kuitenkin hieman kylmäksi; The Ground Beneath Her Feet vaati kärsivällisyyttä mutta palkitsi oivalluksilla motiiveista, joista ihmiset harvoin edes itse ovat tietoisia.

Midnight’s Children oli näistä lukemistani vaikuttavin – kenties historiallisen perspektiivinsä, kenties pirskahtelevan kulttuurikuvauksensa ansiosta. Joka tapauksessa kirja oli ainutlaatuinen sukellus intialaiseen mielenmaisemaan ja hyvä opetus kirjallisuuden merkityksestä kulttuurisen monimuotoisuuden tulkkina ja ymmärtäjänä.

”In the West people tended to read Midnight’s Children as a fantasy, while in India people thought of it as pretty realistic, almost a history book.”

toteaa Rushdie vuoden 2006 painoksen esipuheessa. Veikkaisinkin että keskiverto länsimainen lukija (itseni mukaanlukien) tulee vielä pitkään tarvitsemaan Midnight’s Childrenin kaltaisia muistutuksia siitä, kuinka erilainen maailmankuva ei ole automaattisesti epätodempi. (Sama tarve pätee muuten hyvin kirjoitettuun historialliseen fiktioon: liikkeellä ei ole liiaksi teoksia joissa aikalaistoimijoiden nykyajasta voimakkaasti eroavat motiivit ja käsitykset maailmanjärjestyksestä otettaisiin tosissaan – ei vain hauskoina anekdootteina.) Lisäksi on vielä todettava Midnight’s Childerin olleen hyvä kirja, ihan itsessään. Lue ihmeessä!

***

Intian jälkeen oli vuorossa siirtymä Etelä-Afrikkaan. Nobelisti Nadine Gordimerin No Time Like The Present (Bloomsbury, 2012) oli vaikea ja vaikuttava. Vaikea, koska Etelä-Afrikan yhteiskunta, kulttuuri ja historia tarjoavat itseni kaltaiselle puutteellisesti Afrikan historiasta tietävälle vain vähän tarttumapintoja apartheidin ulkopuolelta. Vaikea, koska Gordimer on todella hyvä kirjoittaja, jonka tekstin tenho piilee (ei-natiivilukijalta) nopeasti ohi menevissä yksityiskohdissa.

Vaikuttava, koska koen nyt saaneeni paljon uusia kosketuskohtia, oivalluksia, ja roppakaupalla historiaa lopulta hyvin rajatun aiheen taitavalla käsittelyllä. Vaikuttava, koska teosta voisi hyvin pitää antoisana mikrohistoriallisena tutkielmana: kirjassa todella avataan yksityiskohtien ja yksityisten kohtaloiden kautta terävä ja laajalle ulottuva yhteiskuntakuvaus, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Suosittelen lukemaan, mutta mieluusti kiireettömästi ja keskittyen.

Leave a comment

Filed under kirjat

Museum of Innocence | Viattomuuden museo

Huh, kuluvat ne viimeiset Saksanviikot näin sohvan pohjalla sairastaessakin! Ennen parin viikon päästä koittavaa paluuta Suomeen kuitenkin vielä viimeinen Istanbulin museomuistelo.

Orhan Pamukia olen toistaiseksi lukenut vasta yhden kirjan verran. Istanbulin museokohteiden listalla Museum of Innocence oli kuitenkin kärkikastia: kukapa museoharrastaja ei haluaisi tutustua vastaavan monikerroksiseen kerrontaan. Tarina, josta kirja, josta museo – näin kuuluu museon itsensä julistus olemassaolonsa oikeutuksesta. Vuonna 2008 julkaistun Pamukin menestysromaanin henkiin puhaltama samanniminen museo avattiin vuonna 2012 – uudenkarheaa näyttelytekniikkaa on sujuvasti upotettu osaksi kadonnutta aikaa henkiviä pikkuvitriinejä, jotka numeroituina vastaavat yksi yhteen kirjan lukuja.

 2013-09-15 10.27.10

Kuuluin niiden vierailijoiden joukkoon jotka eivät kirjaa (toistaiseksi) ole lukeneet. Yritinkin asennoitua vierailuun kokeilevasti ja tunnustella, voiko fiktiiviseen teokseen pohjautuva museo teosta lukematta avautua satunnaiselle kävijälle. Onnekseni tein kuitenkin myönnytyksen audio-oppaan kohdalla ja lunastin muutaman extraliiran hintaan oman kuulokeparini. Näppäilemällä laitteeseen vitriinin numeron sai vapaasti valitsemassaan järjestyksessä kuunnella kontekstitietoa niin kirjasta kuin turkkilaisesta yhteiskunnasta.

 2013-09-15 10.27.36

Museum of Innocence osoittautuikin parhaimmillaan oivalliseksi Istanbulin arkipäivän, kaupunkirakenteen, sosiaalisten suhteiden, talouden, luonnon ja yhteiskuntaluokkien muutoksen kuvaukseksi. Ulos kävellessäni tunsin tuntevani kaupunkia huomattavasti aikaisempaa enemmän, ja ennen kaikkea läheisemmällä tasolla. Verrattuna useisiin muihin kaupunginhistoriaan keskittyviin museoihin Viattomuuden museo todella avasi kurkistuskulman kaupungin historiaan arkipäiväisten yksityiskohtien kautta. Käyntiä voi suositella vaikka kirjaa ei olisikaan lukenut, mutta enemmän kokemuksesta saavat varmasti irti romaanin läpi kahlanneet.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot