Palkitsevia ja palkittuja

Kirjallisuusaiheinen kirjoitus sopinee sattumalta hyvin samalle päivälle jona julkistetaan kirjallisuuden nobelisti vuosimallia 2013. Vaikka erilaisista palkintoinstituutioista voi olla montaa mieltä, olen joka tapauksessa itse löytänyt niiden kautta paljon kiinnostavaa luettavaa.

2013-10-08 15.28.28

Viimeisimmällä matkalla luennassa oli Salman Rushdien Midnight’s Children (Vintage Books, 1981/2006). Olen pitänyt lukemistani Rushdien teoksista vaihtelevasti, Enchantress of Florence oli tarinallisesti upea mutta jätti kuitenkin hieman kylmäksi; The Ground Beneath Her Feet vaati kärsivällisyyttä mutta palkitsi oivalluksilla motiiveista, joista ihmiset harvoin edes itse ovat tietoisia.

Midnight’s Children oli näistä lukemistani vaikuttavin – kenties historiallisen perspektiivinsä, kenties pirskahtelevan kulttuurikuvauksensa ansiosta. Joka tapauksessa kirja oli ainutlaatuinen sukellus intialaiseen mielenmaisemaan ja hyvä opetus kirjallisuuden merkityksestä kulttuurisen monimuotoisuuden tulkkina ja ymmärtäjänä.

”In the West people tended to read Midnight’s Children as a fantasy, while in India people thought of it as pretty realistic, almost a history book.”

toteaa Rushdie vuoden 2006 painoksen esipuheessa. Veikkaisinkin että keskiverto länsimainen lukija (itseni mukaanlukien) tulee vielä pitkään tarvitsemaan Midnight’s Childrenin kaltaisia muistutuksia siitä, kuinka erilainen maailmankuva ei ole automaattisesti epätodempi. (Sama tarve pätee muuten hyvin kirjoitettuun historialliseen fiktioon: liikkeellä ei ole liiaksi teoksia joissa aikalaistoimijoiden nykyajasta voimakkaasti eroavat motiivit ja käsitykset maailmanjärjestyksestä otettaisiin tosissaan – ei vain hauskoina anekdootteina.) Lisäksi on vielä todettava Midnight’s Childerin olleen hyvä kirja, ihan itsessään. Lue ihmeessä!

***

Intian jälkeen oli vuorossa siirtymä Etelä-Afrikkaan. Nobelisti Nadine Gordimerin No Time Like The Present (Bloomsbury, 2012) oli vaikea ja vaikuttava. Vaikea, koska Etelä-Afrikan yhteiskunta, kulttuuri ja historia tarjoavat itseni kaltaiselle puutteellisesti Afrikan historiasta tietävälle vain vähän tarttumapintoja apartheidin ulkopuolelta. Vaikea, koska Gordimer on todella hyvä kirjoittaja, jonka tekstin tenho piilee (ei-natiivilukijalta) nopeasti ohi menevissä yksityiskohdissa.

Vaikuttava, koska koen nyt saaneeni paljon uusia kosketuskohtia, oivalluksia, ja roppakaupalla historiaa lopulta hyvin rajatun aiheen taitavalla käsittelyllä. Vaikuttava, koska teosta voisi hyvin pitää antoisana mikrohistoriallisena tutkielmana: kirjassa todella avataan yksityiskohtien ja yksityisten kohtaloiden kautta terävä ja laajalle ulottuva yhteiskuntakuvaus, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Suosittelen lukemaan, mutta mieluusti kiireettömästi ja keskittyen.

Advertisements

Leave a comment

Filed under kirjat

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s