Hillittyä hulvattomuutta: Surrealismia ja silmänlumetta Suomen valokuvataiteen museossa

Olin jo Saksassa asuessani innostunut, kun kuulin että Harri Kalhan tuoreen teoksen Ihme ja kumma innoittama näyttely loihditaan syksyllä Suomen valokuvataiteen museoon. Surrealismia ja silmänlumetta -nimellä toteutettu kokonaisuus olikin ensimmäinen museovierailu Suomeen paluun jälkeen. Arjen kuvakulttuuria itse tutkivana innostus postikorttitaidetta kohtaan oli suurta ja odotukset korkealla – olen aikaisemminkin viihtynyt valokuvataiteen museon toteuttamissa näyttelyissä.

 2013-11-02 13.34.57

Surrealismia ja silmänlumetta -näyttelyn arkkitehtuuriin oli selvästi etsitty nimestä ammentavaa näkökulmaa: heti alussa kävijä sukeltaa fantasiamaailman tunneliin. Kuulun itse enemmän siihen koulukuntaan jonka mielestä vastaavanlaiset – kriitikoiden usein liian ”viihteellisiksi” leimaamat – ratkaisut ovat tervetulleita ja tekevät museokäynnin houkuttelevammaksi entistä laajemmalle kohderyhmälle. Plussaa siis ajatuksesta. Lupaavan alun jälkeen näyttelyarkkitehtuurin vauhti kuitenkin hieman hyytyi – oletettavasti ajatuksena on ollut antaa tilaa itse teoksille, jotka tässä tapauksessa kirjaimellisesti postikortin kokoisina eivät suurissa ja avarissa tiloissa nousseet seiniltä esiin. Suurennoksia oli viisaasti käytetty harkiten, mutta jäin pohtimaan olisiko intiimimpi tai jopa konkreettisesti ahtaampi tila lisännyt korttien tenhoa ja yleistä visuaalista intensiteettiä. Lisäksi laajoissa tiloissa sinänsä hauskat ”aiheteltat” jäivät nyt irrallisen oloisiksi. Ihmettelin muuten: miksi sota-aiheinen teltta sijaitsi ”Lempi”-teeman alla ja erotiikkateltta ”Leikin” puolella? Päin vastoin olisi äkkiseltään vaikuttanut luontevammalta ratkaisulta.

 2013-11-02 14.31.29

Surrealismia ja silmänlumetta on siitä hauska näyttely, että sen voisi perustellusti pystyttää niin taide- kuin kulttuurihistorialliseen museoon. Postikorttien ja niiden kulutuskulttuurin historian vuoksi olisin mieluusti lukenut seinätekstien muodossa aiheesta hieman lisää – luontevia kohtia olisivat olleet esimerkiksi näyttelyn alateemojen yhteyteen lisätyt pienet infopätkät. Toisaalta tässä kenties näkyy oma taustani ensisijaisesti kulttuurihistorian puolella: postikorttien kaltaisia käyttökuvia – olivat ne sitten kuinka taidokkaasti ja taiteellisesti tahansa tehtyjä – katsoessani keskityn ensin kontekstiin ja sitten vasta estetiikkaan. Kumpikin järjestys on silti yhtä ”oikea”, ja eri yhteyksissä eri tavoilla järkevä. Valokuvataiteen museon on perustelua asettaa taiteellis-visuaalinen puoli ensimmäiseksi, mutta olin silti iloinen kun näyttelyn aikana tarjottiin tiloja syventyä Kalhan kirjan kontekstoivaan tekstiosuuteen.

Itse postikorttien puolesta näyttely oli mielikuvituksen villiä laukkaa ja absurdiuden niskalenkki todellisuudesta. Samalla se osoitti hyvin, kuinka usein jähmeäksi ja jotenkin harmaan ankeaksi mielletty menneisyys on nykypäivään verrattuna ollut vähintään yhtä idearikas, värikäs ja visionäärinen – hauskuutta ja itseironiaa unohtamatta.

Advertisements

Leave a comment

Filed under arjen kuvat, kulttuurihistoria, museot, taide

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s