Category Archives: taide

East Side Gallery: WALLONWALL

2013-07-24 19.36.13

Berliinin ikonisiin maamerkkeihin kuuluvan East Side Galleryn takapuolelle oli kesän ajaksi ilmestynyt oma näyttelynsä. WALLONWALL tarkastelee valokuvaaja Kai Wiedenhöferin dokumentoimin kuvin eri puolilla maailmaa sijaitsevia muureja, jotka halkovat ideologioita, kansakuntia, perheitä ja yksilöitä.

Wiedenhöferin kuvissa muurit eivät Friedrichshain-Kreutzbergin kaupunginosapormestari Franz Schulzin mukaan näyttäydy politiikan jatkeena, vaan sen epäonnistumisena. Muurin läpi tai yli ei voi rakentaa demokratiaa ja sovintoa. Toisin kuin usein julkisessa puheessa kuulee todettavan, muurit eivät juuri koskaan ole väliaikaisia, tai ainoa vaihtoehto käsillä olevaan kriisitilanteeseen. Schultz ottaakin ihailtavasti kantaa todetessaan, että muurit ovat aina epäinhimillisiä, riippumatta siitä mitä designiin tai ideologiaan pohjautuvia perusteluja niiden puolesta esitetään. Kääntöpuoli on onneksi selvä: muurit ovat ihmisten rakentamia, ja siten ihmisten hajotettavissa, kun vain tahtoa löytyy.

2013-07-24 19.47.09

Advertisements

Leave a comment

Filed under arjen kuvat, kulttuurihistoria, taide

Museum für Fotografie

Yhden Berliinin mieleenpainuvimmista näyttelykokemuksista tarjoili Museum für Fotografie. Näyttelyssä Die nackte Wahrheit und anders | The Naked Truth and More Besides sukellettiin 1800-1900-luvun taitteessa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kukoistaneeseen alastonvalokuvakulttuuriin. Valokuvauksen helpottumisen ja halpenemisen myötä luotiin pohja useille yhä nykyään vaikuttaville kuvakulttuurin tyypeille ja kategorioille. Näyttely pureutuikin alastonvalokuvan alkuvaiheisiin eri näkökulmista. Oman tilansa saivat niin taiteellinen ulottuvuus (valokuvaus taiteena itsessään tai muiden taiteiden apuvälineenä), massavalmisteiset visuaaliset nautinnot (postikortit, mainokset, tupakka-askit, pornografia), tieteen kehitys (valokuva etnografian tai lääketieteen käytössä), sekä ruumiin kulttuuri (naturismi, urheilu, erilaiset puhtaan elämän liikkeet).

Kuva: Museum für Fotografie.

Kuva: Museum für Fotografie.

Näyttely oli hyvällä maulla ja taitavasti toteutettu – ripustuksessa muun muassa annettiin mahdollisuus sulavasti ohittaa selvän pornografinen sisältö kävijän näin halutessa, ilman, että kyseisiä valokuvia oli eristetty muusta kokonaisuudesta tai kontekstistaan. Esillä olleet kuvat olivat pääsääntöisesti originaaleja – lainaan oli saatu myös muutamia mielenkiintoisia harvinaisuuksia, kuten aikalaisviranomaisten keräämä kansio pahennusta herättävistä kuvatyypeistä. Vaikka mieluusti katselen vanhoja valokuvia yksityiskohtiin uppoutumisen mahdollistavina hyvälaatuisina suurennoksina, riitti originaaleihin nojaavassa näyttelyssä silmäniloa yllin kyllin, eikä ripustuksen visuaalisuus kärsinyt kuvien pienuudesta. Ilahduttavaa kulttuurihistoriaa pätevästi taustoitettuna ja mielenkiintoisesta aiheesta!

 2013-07-24 13.20.43

Keski- ja pohjakerroksessa oli esillä museon ydinkokoelmaa kahden Helmut Newton -kokonaisuuden muodossa. Helmut Newton: World Without Men / Archives de Nuit keskittyy ensimmäisessä osassaan Newtonin muotivalokuviin, ja toisessa kaikkeen paitsi muotiin. Pohjakerroksesta löytyy lisäksi Newton-memorabiliaa ja henkilöhistoriaa yhdistävä Private Property -näyttely, joka sopinee taiteilijan uran kehityksestä kiinnostuneille. Henkilökohtaisesti pidin enemmän aikaisemmin nähdystä Newton -kokonaisuudesta, mutta taiteilijan työn ystävien kannattaa silti varmasti suunnata Museum für Fotografieen glamouria ajankuvaa ihastelemaan. Erityistykkäys vielä museon sympaattiselle, vanhantavalle tunnelmalle, joka oli kuitenkin (nähtävästi) onnistuttu mukauttamaan nykyaikaisen näyttelytekniikan tarpeisiin. Lämmin käyntisuositus!

Leave a comment

Filed under arjen kuvat, kulttuurihistoria, museot, taide

Hamburger Bahnhof

2013-07-23 11.31.46

Taidemuseo Hamburger Bahnhof tarjoili ensi töikseen iloisen yllätyksen. Olin jo ehtinyt harmittelemaan Hilma af Klintin näyttelyn ohimenoa Moderna Museetissa, kunnes nyt sattumalta törmäsin Tukholmasta Berliiniin matkanneeseen kokonaisuuteen Hamburger Bahnhofin kesänäyttelyn muodossa, oi iloa!

HAK_Pressebilder_5_eins

Hilma af Klint: The Ten Greats, no. 2, Childhood. Group IV, 1907 (detail) © Stiftelsen Hilma af Klints Verk; kuva: Moderna Museet/Albin Dahlström

Odotukset myös täyttyivät. Hilma af Klint. Eine Pioneirin der Abstraktion -näyttely toimi kuin paraskin väriterapian ja taidokkaan modernin taiteen nauttimisen yhdistelmä. Monien teosten eteen oli yksinkertaisesti pakko pysähtyä rauhassa hengittämään ja oleentumaan hiljalleen värien ja muotojen vastaan ottamiseen. Af Klintin päätöksen mukaisesti teoksia sai esittää aikaisintaan 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vaikka omien aikalaistemme spiritualistinen herääminen on tuskin noussut af Klintin toivomalle ja ennakoimalle tasolle, on ymmärrys silti joiltakin osin lisääntynyt. Nykyään kun tulee kyseeseen nostaa naistaiteilija ansioidensa mukaisesti abstraktin taiteen pioneerien joukkoon. Nais-etuliitettä on syytä käyttää varovasti, mutta af Klintin tapauksessa tuntuu olevan paikallaan korostaa taiteilijan erilaista positiota muihin abstraktin taiteen edelläkävijöihin nähden. Kaikkiaan hurmaava näyttely, jonka viereisiin saleihin Hamburger Bahnhof oli oivaltavasti tuonut taiteen henkisen ulottuvuuden käsityksen jakaneen Joseph Beuysin teoksia.

 2013-07-23 12.37.32

Vaihtuvana näyttelynä oli tarjolla lisäksi valtavan laaja Martin Kippenberger Sehr Gut | Very Good eräänlainen taiteilijaelämänkaarikokonaisuus, jonka yksi keskeinen tavoite oli nähdä taiteilija ja taide toisistaan erottamattomina entiteetteinä. Kokoelmien puolelta oli muun muassa koottu ihmiskehon esittämiseen keskittyviä veistotaiteen hankintoja 1960-luvulta eteenpäin Body Pressure -otsikon alle. ”Veistospuutarhaksi” nimitetyssä tilassa teokset asettuivat jokseenkin laimeaan vuoropuheluun keskenään, vaikka teema sinänsä kiinnostava olikin. Pieni, mutta tätä kävijää ärsyttänyt miinus tulee häkellyttävän epäselvästä museon pohjapiirroskartasta, jonka avulla jo valmiiksi moneen suuntaan leviävässä museossa oli lähes mahdotonta suunnistaa. Modernin- ja nykytaiteen ystäville joka tapauksessa erittäin suositeltava käyntikohde, jonka kiertämiseen kannattaa varata ja uhrata tarpeeksi aikaa.

Leave a comment

Filed under museot, taide

Schwules Museum*

Minä haluan pitää seksuaalivähemmistöjen historiasta kertovasta museosta. Schwules Museumin aihe on äärimmäisen mielenkiintoinen, täynnä kiehtovia tarinoita ja ihmiskohtaloita, sekä tärkeä. Läheskään kaikki tarinat – legendat tai todelliset – kun eivät edelleenkään välttämättä pääty onnellisesti. Vastuu paremmista, koko elämänkaaren kattavista kertomuksista, on meillä kaikilla: asenteissamme ja teoissamme. Ja museoiden tehtävä on vaikuttaa asenteisiin: ottaa kantaa humaanin, suvaitsevaisen ja moniarvoisen yhteiskunnan puolesta, jossa omaa ja muiden historiaa osataan arvostaa siihen takertumatta. Siksi minä haluan ihastua homomuseoon.

Unkown artist: self-portrait, around 1830 ©Schwules Museum. Kuva Schwules Museum.

Unkown artist: self-portrait, around 1830 ©Schwules Museum. Kuva Schwules Museum.

Juuri uusiin tiloihin muuttanut Schwules Museum vastaa tunteisiini kuitenkin hieman kylmästi.

Ripustus on pientä ja sievää, kun se voisi olla tyylikästä ja katseita kääntävää. Pois huonolaatuiset, muualta kopioidut pienet valokuvareprot, tilalle omien kokoelmien mahtavan kiinnostavia kuvia vaikka koko seinän kokoisina suurennoksina! Editointia näyttelyteksteille: ryhmittely, karsinta ja useiden tekstitasojen käyttöönotto auttaisivat jo paljon. Perusnäyttelyn (vaalean)punainen lanka selvemmin esiin: puhutaanko Transformation -näyttelyssä ensisijaisesti Saksasta, Euroopasta vai koko läntisestä kulttuuripiiristä? Kerrotaanko taiteen, kulttuurin, yksilöiden, kategorioiden, liikkeiden vai alakulttuurien historiasta? Miten nämä kertomukset voitaisiin paremmin integroida palvelemaan näyttelyn yläotsikkoa niin, että mieleen ei jäisi vain kimppu erilaisia yksittäistapauksista?

Jochen Hass: Young man on the street, 1953 ©Schwules Museum. Kuva Schwules Museum.

Jochen Hass: Young man on the street, 1953 ©Schwules Museum. Kuva Schwules Museum.

Aistittavissa oli kenties uusien tilojen myötä entisestään ammattimaistuneemman museotoiminnan profiilin hakua. Kun kiinnostavia aiheita ja materiaaleja on paljon, haluaisi kertoa vähän kaikesta. Rajaaminen ja karsiminen on vaikeaa, mutta kävijöitä ja museon viestin perille menoa ajatellen välttämätöntä. Käyntiä suosittelen kuitenkin lämpimästi, vilkaista kannattaa myös vaihtuvat näyttelyt Between Tradition and Modern – Early Paintings of Jochen Hass 1950 to 1955, sekä teemavuoden 2013 osa (valtavasta tekstimäärästä kärsinyt) lesbian. jewish. gay. Vaikka minä ja museo ensikohtaamisella jäimme kunniallisista aikomuksista huolimatta toistaiseksi toisillemme etäisiksi, toivon että ensikerralla suhteemme voisi edetä seuraavalle tasolle: varauksettomaan ihastukseen.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot, taide

Bode-Museum

Bode-Museumissa sai kierrellä rauhassa. Hyvin rauhassa. Vaikka Bysantti saati numismaattiset kokoelmat harvoin muutenkaan kuuluvat turistien suosimien museoiden ykkösketjuun, oli kävijöitä siihenkin nähden todella vähän liikenteessä. Hiljaiselo pisti erityisesti silmään veistoskokoelmien puolella. Kokoelma on yksi laajimmista vanhan veistotaiteen saralla – siis täynnä juuri sellaisia teoksia, joita moniin muihin museoihin jonotetaan katsomaan, usein vieläpä kovaan hintaan. Tietysti jos Bode-Museumin tapaan markkinointimateriaaleihin painaa vain sanan ”veistoskokoelma” on ehkä turha odottaakaan yleisöryntäystä – sen sijaan konkreettiset esimerkit kera laadukkaiden kuvien voisivat ainakin auttaa alkuun.

 2013-07-16 14.24.55

Kävijälisäyksen soisi myös bysanttilaisen taiteen kokoelmille. Vaikka kokoelmat itsessään ovat varsin hienot, voisi niiden esillepanossa kenties pyrkiä poispäin teosten luonteelle harvoin oikeutta tekevästä steriilistä ympäristöstä. Ja kappas! Museon pohjakerroksesta löytyikin hieno näyttelykokonaisuus, jossa valaistuksella ja värien käytöllä oli luotu esineet huomion keskipisteeksi nostava, mutta myös niiden alkuperäisen käyttötarkoituksen henkeen sopiva tunnelma. Harmi vain, että kyseistä kokonaisuutta ei mainostettu missään, eikä edes museossa sisällä ollut ohjausta pohjakerrokseen – TV-elokuvaa katselevasta salivartijasta päätellen saatoimme hyvinkin olla päivän ainoat vieraat siinä osassa museoa. Hienot kokoelmat ansaitsisivat enemmän kävijöitä: skarppausta nyt, Bode-Museumin markkinointiosasto!

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot, taide

Berlinische Galerie

Berlinische Galerie kokoaa kattonsa alle kiinnostavalla yhdistelmällä modernia taidetta, valokuvataidetta ja arkkitehtuuria, pääpainon ollessa Berliiniä koskettavassa kansallisessa ja kansainvälisessä taiteessa. Katujen varsille levittäytyneet mainokset kehottivat ohikulkijaa (ja -pyöräilijää) tulemaan tutustumaan ”aitoihin berliiniläisiin” kokoelmanäyttelyn Kunst in Berlin 1880–1980 muodossa.

 2013-07-15 15.06.41

Kunst in Berlin oli hyvin perinteiselle idealle pohjautuvana näyttelykonseptina poikkeuksellisen hyvin tehty kokonaisuus, jossa oli onnistuttu välttämään usein kronologisia katsauksia vaivaava, painostava ja yllätyksetön ”genrestä genreen” -tunnelma. Asiaa varmasti auttoi aiheen lähestyminen 2010-luvulle tyypillisestä dialogin näkökulmasta, jossa korostuvat muun muassa eri tyylisuuntien toisistaan ammentavat vaikutteet, sekä yksilöiden tarinat kokonaisuuksien osana.

 2013-07-15 15.44.27

Vaihtuvien näyttelyiden puolelta on mainittava erityisesti Tobias Zielonyn Jenny Jenny valokuvakokonaisuus. Erityisen mieleenpainuva oli Zielonyn (joka muuten on kotoisin harmaasta Wuppertalista) 18-osainen Trona-sarja, jossa taiteilija tutkii entisen teollisuuskaupungin asukkaiden vaipumista aneemiseen ja huumeiden kuluttamaan näköalattomuuteen, työpaikkojen ja yhteiskunnan infrastruktuurin hävitessä ympäriltä. Kyseessä on koko kaupungin kokoinen murhenäytelmä, jonka uhrit eivät tule kertarysäyksellä, eivätkä siten ylitä uutiskynnystä – onneksi gallerian kynnyksen kuitenkin.

Leave a comment

Filed under museot, taide

Grau mach bunt: väriä perjantaille

Wuppertalissa toimii muutaman taiteilijan yhteenliittymä Street Art Wuppertal, jonka ensimmäisiä projekteja oli päärautatieaseman alikulkutunnelin muuttaminen harmaasta ankeudesta hymyilyttävän värikkääksi katutaidegalleriaksi. Street Art Wuppertalin tunnuslause on ”Grau mach bunt” – harmaa tekee värikkääksi – ja ryhmittymä haluaakin kiinnittää huomiota varhain teollistuneen Wuppertalin usein rumana pidetyn kaupunkikuvan ainutlaatuisuuteen ja kulttuurihistorialliseen arvoon.

 2013-07-10 10.56.46

Kasvojenkohotusta varmasti tarvitaan – useimmat saksalaiset tuttavamme pitävät Wuppertalia yksimielisesti rumana kaupunkina. Ulkopuolisen silmiin rumuus näyttää ainakin osittain opitulta asenteelta: Wuppertal on ruma, koska kaikki sanovat sen sitä olevan. Totta onkin, että Saksasta löytyy useita monin verroin idyllisempiä, harmonisempia ja esteettisempiä kaupunkeja – kylistä puhumattakaan. Silti muualta muuttaneena on ollut helppo nähdä kaupunkiin leimanansa jättäneen teollisuushistorian kiehtovat, mielenkiintoiset ja särmikkäät puolet. Harmaus on synnyttänyt myös värikkyyttä.

2013-07-10 10.56.19

1 Comment

Filed under arjen kuvat, taide