Tag Archives: Düsseldorf

Filmmuseum Landeshauptstadt Düsseldorf

Filmmuseum Düsseldorf on huomattavasti suurempi kuin päältä katsoen uskoisi. Panin elokuvamuseon sisäänkäynnin puolihuolimattomasti merkille jollakin Düsseldorf-visiitilläni viime vuoden loppupuolella, mutta käynti ajankohtaistui vasta kun pohdimme vieraiden kanssa ohjelmaa sateiselle Düsseldorf-päivälle.

2013-02-23 12.50.25

Onneksi kävimme – filmmuseum nimittäin levittäytyy kolmeen laajaan näyttelykerrokseen, pitäen sisällään valtavan määrän kokoelmia ja teemoja. Tietoa riitti niin elokuvan varhaisvaiheista, lavastuksesta, erikoistehosteista, kuuluisista näyttelijöistä, klassikkofilmatisoinneista kuin studiotekniikastakin. Erittäin laaja-alainen aihejoukko ja teemojen kirjo – oikeastaan tarkemmin sanottuna esillepano – oli samalla myös museon suurin ongelma. Eteneminen kuuluisien elokuvien vintage-pukujen keskeltä suoraan varjoteatteriin ja elokuvatekniikan kehitykseen vaati vierailijalta hieman orientoitumista. Pakkaa sekoittivat myös kronologisen ja temaattisen esitystapojen päällekkäisyys ja vuorottelu, kummankaan selvästi hallitsematta koko kokonaisuutta.

2013-02-23 12.50.56

Kritiikistä huolimatta filmmuseum on mainio vierailukohde elokuvasta miltä tahansa kannalta kiinnostuneille. Museo toimi selvästi myös hyvin klassisen salapoliisiteeman mukaan pukeutuneille, ilmeisemminkin alakouluikäisten syntymäpäiväkierroksella olleille innokkaille vieraille. Itselleni parasta antia olivat ehdottomasti erilaiset laitteet, joita käyttämällä oppi paljon liikkuvan kuvan periaatteista. Kuvittelisin, että museo olisi erittäin hyvä kohde digiaikana kasvaneille koululaisille, joille esimerkiksi perinteisten piirrettyjen tekniikka ei ole niin tuttu. Suuren kiitoksen ansaitsevat ne useat kohteet, joissa kävijä pääsi itse käyttämään, kurkistamaan, pyörittämään tai kokeilemaan – esimerkiksi trikkikuvassa olemista.

2013-02-23 12.45.41

Advertisements

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Einfach und elegant

Yksinkertainen ja hyvällä designilla toteutettu palautepostikortti K20-museosta. Mitään tarkkaa taulukkotietoa näillä ei varmasti kerätä, mutta ainakin ovat helposti lähestyttävässä formaatissa (toisin kuin ”vastaa näihin kaikkiin kysymyksiin” kilometrinmittaiset A4-palautelomakkeet).

2013-01-10 12.10.24

Huomenna alkaa 10 päivän vierailu Müncheniin, jes! Museovisiittejä ja raportteja siis luvassa (ehkä myös niitä kahviloita, katuja ja kapakoita).

Leave a comment

Filed under museot

K20

Kunstsammlung Nordrhein-Westfalen

2013-01-09 14.54.58

Lieneekö sateisella päivällä ja väsyneillä jaloilla ollut osuutta asiaan, mutta K20 tuntui K21 jälkeen lievästi ilmaistuna pettymykseltä. Pujahdin sadesumusta sisään matalakattoiseen museoaulaan, enkä kylttien lukemisen jälkeenkään ollut aivan varma mihin suuntaan edetä. Ajoin lopulta hissillä ylös ja aloitin ylimmästä kerroksesta (hyväksi havaittu taktiikka erityisesti kokoelmamuseoissa – alaspäin on aina jotenkin mukavampi edetä).

2013-01-09 14.32.10

K20 -museon kokoelmat itsessään ovat varsin vaikuttavat, ja joukkoon mahtui paljon suuria nimiä 1900-luvun taidekentältä. Ripustus ei ollut kovin uskalias tai luova, mutta suurten näyttelysalien maitolasinen, ikään kuin teltan huipun muotoon kaareutuva katto (harmillisesti ei kuvia) sen sijaan miellytti omaa silmääni (samalla kun se on varmasti rajoittanut luovuuspuuskia).

2013-01-09 14.31.37

Kierreltyäni tovin perusnäyttelyä päätin suunnistaa takaisin aulaan etenemisvinkkien toivossa. Turhaan: pian totesin että kai tämä on tässä, ainoa mahdollinen suunta oli jo käyty katsomassa eikä muita näkynyt. Myöhemmin selvisi että olin ollut juuri näyttelyvaihdon aikaan liikkeellä (en huomannut tästä mitään mainintaa itse museossa), kenties siksi pois lähtiessä käteen jäi vain lievän kummastunut olo.

1 Comment

Filed under museot, taide

K21

Nykytaiteen mehiläiskenno

 

Viime viikon keskiviikkona pääsin viimein vierailemaan Düsseldorfin K21 ja K20 -museoihin. Lyhyesti esiteltynä kyseinen parivaljakko majoittaa Nordreihn-Westfalen -osavaltion taidekokoelmia. K20 keskittyy 1900-luvun kokoelmien esittelyyn ja K21 painottuu nykytaiteeseen – nimet siis itsessään viittaavat vuosisatoihin.

K21 sateisena keskiviikkona.

K21 sateisena keskiviikkona.

Vieraillessani K21 museossa esillä oli kaksi erikoisnäyttelyä: pääosin nykymediataidetta esittelevä ja representaation problematiikkaa pohdiskeleva Big Picture III (mukana mm. Eija-Liisa Ahtilan Talo – The House, 2002), sekä museon aikarajauksesta hieman poikkeava 100x Paul Klee -näyttely. Molemmat olivat huolella laadittuja kokonaisuuksia, ja itselleni epätyypillisesti jaksoin myös hetken keskittyä videotaiteen äärellä. Klee-näyttelyssä oli huomattavan paljon vierailijoita (keskiviikkoaamupäivällä!), joten kokonaiskuva jäi hieman ahtaaksi.

Näkymä aulasta. Vuonna 2002 avattu museo on rakennettu vuodelta 1880 peräisin olevan Kaiserteich Ständehausin päälle/sisälle/läpi.

Näkymä aulasta. Vuonna 2002 avattu museo on rakennettu vuodelta 1880 peräisin olevan Kaiserteich Ständehausin päälle/sisälle/läpi.

Ehdottomasti parasta antia oli kuitenkin koko muu museo. K21:n näyttelytilat sijaitsevat peräti viidessä kerroksessa. Kellarikerros, aula (ei varsinaisia näyttelyitä), kolme ”huoneistokerrosta” ja katolla sijaitseva lasikattoinen, erityisesti suurikokoisemmalle veistotaiteelle sopiva tila. Lasikattotila oli arkkitehtuuriltaan vaikuttava (tiedä sitten kuinka helppo teosten kunnossapidon kannalta), mutta erityisesti ”huoneistokerrokset” tekivät itseeni vaikutuksen.

Lapsiryhmä opastetulla kierroksella. Oikealla Thomas Schütten teokset Big Spirits No 4 ja 15.

Lapsiryhmä opastetulla kierroksella. Oikealla Thomas Schütten teokset Big Spirits No 4 ja 15.

Näkymä aulaan ja "huoneistokerroksiin".

Näkymä aulaan ja “huoneistokerroksiin”.

Jokaisessa kolmessa kerroksessa oli useita suuria huoneita, jossa kussakin oli yhden (poikkeustapauksissa kahden) taiteilijan installaatio/muu työ esillä. Vierailija saattoi kävellä ympäri museota ja poiketa näissä eri huoneissa: ”Tästä pidin, tämä häiritsi, tämä jäi mietityttämään.” Huoneissa ei ollut tekstiä, mutta ovelta saattoi ottaa mukaansa esittelypostikortin, jossa kerrottiin lyhyesti taiteilijasta ja esillä olevasta teoksesta. Mikä mahtava konsepti kokonaisuudessaan!

Esittelypostikortteja. Numero vasemmassa yläkulmassa viittaa kerrokseen ja huonenumeroon.

Esittelypostikortteja. Numero vasemmassa yläkulmassa viittaa kerrokseen ja huonenumeroon.

Kulutin vaelteluun hyvinkin kolmatta tuntia, ja rehellisesti olin usein hyvin ihastuksissani kun nurkan takaa löytyi jälleen jotain yllättävää. Sanomattakin selvää, suosittelen lämpimästi!

Leave a comment

Filed under museot, taide