Tag Archives: galleriat

KW Institute for Contemporary Art

Harmittelen usein sitä, että en käy enemmän gallerioissa. Ehtimiseen ei oikein voi vedota, sillä oman valinnan mukaanhan sitä aikaa käytetään. Usein käy kuitenkin niin, että museot priorisoituvat kuin huomaamatta listan kärkipäähän. Galleria- ja museokokemuksen ero pohdin jälleen kerran vieraillessani KW Institute for Contemporary Artin tiloissa Berliinin Auguststraßella.

2013-07-25 12.52.09

Omalle käyntikokemukselleni merkitsevin ero muodostuu usein kontekstitiedon määrästä. Gallerioiden luonteeseen kuuluu tarjota taiteelle paikka ennen kaikkea taiteen vuoksi: nostaa esillä oleva kokonaisuus itsessään syventymisen ja mielenkiinnon kohteeksi. Museot sen sijaan pyrkivät kontekstoimaan, asettamaan esittelemänsä taiteen sen kulttuurilliseen ja historialliseen viitekehykseen, sekä usein myös taidehistorian jatkumolle. Yleistys on sellaisenaan toki liian karkea, mutta huomaan silti kerta toisensa jälkeen kiinnittäväni huomion samaan seikkaan, siinä missä joku toinen varmasti pohtisi organisaation rakennetta tai erilaisia rahoituspohjia.

 2013-07-25 13.05.37

Kontekstia pohdin myös KW:ltä mieleen jääneessä Kader Attian REPAIR. 5 ACTS -näyttelyssä. Kokonaisuus käsittelee eurooppalaisen kolonialismin historiaa eräänlaisena pieleen menneiden korjausliikkeiden sarjana, sekä kyseenalaistaa siirtomaahallinnon tukena tarkoitushakuisesti käytettyjen tieteellisten taksonomioiden luonteen. Itselleni riittävä kontekstitieto – jota onneksi oli KW:n puolelta melko hyvin tarjolla – on edellytys Attianin tapaisen taiteen ymmärtämiselle, ja (ainakin jonkin asteinen) ymmärtäminen puolestaan edellytyksenä taiteesta nauttimiselle. Lähteissä vannotin taas itseäni käymään gallerioissa useammin – tutulta museomaaperältä poistuminen auttaa toisinaan näkemään puun metsältä.

Leave a comment

Filed under taide

Marres Centre for Contemporary Culture

2013-06-26 11.51.38

Marres oli Maastrichtin kulttuurikohteista selvästi itselleni haastavin. Eniten hämmennystä aiheutti todennäköisesti keskuksen nimen ja sen sisällään pitämän näyttelyn ristiveto. Contemporary art on suomeksi nykytaide, mutta mitä on contemporary culture? Nykykulttuuriako, joka sanana voi suomeksi viitata niin moneen, että se helposti ei viittaa enää oikein mihinkään. En saanut määritelmästä oikein otetta edes englanniksi, mutta kenties kaiken ei tarvitse määritelmiin taipuakaan. (Siksi olikin lopulta melkein sääli, kun lähtiessämme kuulimme että syksyllä aloittava uusi johtaja tulee todennäköisesti viemään Marresia enemmän selkeästi nykytaiteen suuntaan.)

 2013-06-26 12.10.06

Viehättävään vanhaan rakennukseen sijoitetuissa näyttelytiloissa oli tällä kertaa esillä Il faut que le masque ait dansé -näyttely, joka tarkasteli keräilyn, kokoelmien ja esittämisen problematiikkaa yhdistämällä yksityiskeräilijän kongolaisia naamioita ja nykytaiteilijoiden tulkintoja. Koska tapani mukaan en jaksa kovin pitkään syventyä pitkiin kirjallisiin selityksiin (tähän näyttelyyn opasti kokonainen erillinen vihkonen), tyydyin käyskentelemään huoneesta toiseen uteliaan hämmentyneessä tilassa, joka lopulta saattoi olla varsin hyvä lähestymistaktiikka. Artefaktien alkuperäiskontekstista ja -kulttuurista irrottaminen sekä siirto vieraaseen esteettis-historialliseen ympäristöön on aihe, jonka on hyväkin hämmentää.

 2013-06-26 12.05.02

Näyttelyn mukaan eurooppalaiset keräilijät viittaavat afrikkalaisnaamioiden aitouteen lauseella ”Il faut que le masque ait dansé”, ”naamion täytyy olla tanssinut”, joka todistaa naamion käytöstä sen alkuperäisessä rituaalifunktiossa. ”Aitous” liittyy länsimaissa vahvasti esineen (käyttö- tai valmistus)historiaan – hyvä kysymys onkin, onko kyseessä kaikki kulttuuripiirit sisäänsä sulkeva tapa aitouden määrittelyyn? Tai toisin päin: mitä matkailija etsii etsiessään vaikkapa aitoa Roomaa? Voiko esimerkiksi jotain kaupunginosaa kutsua epäaidoksi vain siksi, että se on suunnattu turisteille? Usein toistettuja, mutta silti aiheellisia kysymyksiä. Fiiliksiä kannattaa näyttelykäynnin jälkeen muuten purkaa viehkossa Marres Kitchenissa, lounasta saa tarjoiltuna myös rauhalliselle sisäpihalle.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, taide

Instituto Cervantes: Complicità. Diego e Frida

Vierailu Piazza Navonalla sijaitsevassa Cervantes-instituutissa yhdisti kaksi hyvää kaupunkimatkailun periaatetta: kysele muilta matkalaisilta vinkkejä ja katsasta eri instituuttien (usein maksuton) tarjonta. Cervantes-instituutin Diego Riveraa ja Frida Kahloa käsittelevä pieni valokuvanäyttely oli juuri sopiva hengähdystauko piazzan iltapäivävilinän keskelle.

2013-03-21 16.16.37

Kuvat – kohteistaan puhumattakaan – olivat mielenkiintoisia. Harmi kuitenkin, että reproduktiot olivat huonolaatuisia. Vanhoistakin valokuvista on nimittäin mahdollista saada laadukkaita uusia vedoksia, jolloin yksityiskohdat nousevat esiin ja kuvien epätarkkuus tai rakeisuus ei paista katsojan silmään häiritsevästi. Ja vielä: mikäli tarkoituksena on tehdä jotakin kulttuuria tunnetuksi sen rajojen ulkopuolella, uskoisin että esimerkiksi turistien täyttämällä Piazza Navonalla satsaus englanninkielisiin näyttelyteksteihin varmasti kannattaisi.

2013-03-21 16.16.12

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria

Kunstarkaden

Lyhyesti Kunstarkaden-näyttely/galleriatilasta, joka sijaitsee mukavasti Münchenin keskustassa. Kunstarkaden pyrkii tarjoamaan näyttely- ja tapahtumatilaa nuorille, interaktiivisuudesta, monikulttuurisuudesta ja kokeellisesta taiteesta innostuneille taiteilijoille. Kellarikerroksessa sijaitsevat tilat ovat hyvin perus-vähän-kokeellisempi-galleriatila -tyylin mukaiset, joten kokemus käynnistä jää hyvin vahvasti kulloinkin esillä olevan näyttelyn varaan.

2013-01-29 15.41.19

Oman visiittini (29.1.2013) aikana esillä ollut No Body -näyttely ei varsinaisesti onnistunut vakuuttamaan. Kenties yhdistelmänä hieman rujompi näyttelytila ja toisaalta jokseenkin punk-henkiset teokset antoivat kokonaiskuvasta vähän liiankin rähjäisen yhteisvaikutelman. En tarkoita, että haluaisin galleriatilojen tai niissä esitettävän taiteen olevan ”nättiä” tai ”arvokkaan näköistä”. Mielestäni esimerkiksi B-galleria Turussa onnistuu oivallisesti yhdistämään haastavat tilat ja mielenkiintoiset uudet taiteilijat. Kunstarkadenin yhdistelmä vain tällä kertaa ei toiminut, vaan käynnistä jäi jopa hieman tekemällä tehty maku suuhun.

2013-01-29 15.38.08

Leave a comment

Filed under taide