Tag Archives: kirjat

Palkitsevia ja palkittuja

Kirjallisuusaiheinen kirjoitus sopinee sattumalta hyvin samalle päivälle jona julkistetaan kirjallisuuden nobelisti vuosimallia 2013. Vaikka erilaisista palkintoinstituutioista voi olla montaa mieltä, olen joka tapauksessa itse löytänyt niiden kautta paljon kiinnostavaa luettavaa.

2013-10-08 15.28.28

Viimeisimmällä matkalla luennassa oli Salman Rushdien Midnight’s Children (Vintage Books, 1981/2006). Olen pitänyt lukemistani Rushdien teoksista vaihtelevasti, Enchantress of Florence oli tarinallisesti upea mutta jätti kuitenkin hieman kylmäksi; The Ground Beneath Her Feet vaati kärsivällisyyttä mutta palkitsi oivalluksilla motiiveista, joista ihmiset harvoin edes itse ovat tietoisia.

Midnight’s Children oli näistä lukemistani vaikuttavin – kenties historiallisen perspektiivinsä, kenties pirskahtelevan kulttuurikuvauksensa ansiosta. Joka tapauksessa kirja oli ainutlaatuinen sukellus intialaiseen mielenmaisemaan ja hyvä opetus kirjallisuuden merkityksestä kulttuurisen monimuotoisuuden tulkkina ja ymmärtäjänä.

”In the West people tended to read Midnight’s Children as a fantasy, while in India people thought of it as pretty realistic, almost a history book.”

toteaa Rushdie vuoden 2006 painoksen esipuheessa. Veikkaisinkin että keskiverto länsimainen lukija (itseni mukaanlukien) tulee vielä pitkään tarvitsemaan Midnight’s Childrenin kaltaisia muistutuksia siitä, kuinka erilainen maailmankuva ei ole automaattisesti epätodempi. (Sama tarve pätee muuten hyvin kirjoitettuun historialliseen fiktioon: liikkeellä ei ole liiaksi teoksia joissa aikalaistoimijoiden nykyajasta voimakkaasti eroavat motiivit ja käsitykset maailmanjärjestyksestä otettaisiin tosissaan – ei vain hauskoina anekdootteina.) Lisäksi on vielä todettava Midnight’s Childerin olleen hyvä kirja, ihan itsessään. Lue ihmeessä!

***

Intian jälkeen oli vuorossa siirtymä Etelä-Afrikkaan. Nobelisti Nadine Gordimerin No Time Like The Present (Bloomsbury, 2012) oli vaikea ja vaikuttava. Vaikea, koska Etelä-Afrikan yhteiskunta, kulttuuri ja historia tarjoavat itseni kaltaiselle puutteellisesti Afrikan historiasta tietävälle vain vähän tarttumapintoja apartheidin ulkopuolelta. Vaikea, koska Gordimer on todella hyvä kirjoittaja, jonka tekstin tenho piilee (ei-natiivilukijalta) nopeasti ohi menevissä yksityiskohdissa.

Vaikuttava, koska koen nyt saaneeni paljon uusia kosketuskohtia, oivalluksia, ja roppakaupalla historiaa lopulta hyvin rajatun aiheen taitavalla käsittelyllä. Vaikuttava, koska teosta voisi hyvin pitää antoisana mikrohistoriallisena tutkielmana: kirjassa todella avataan yksityiskohtien ja yksityisten kohtaloiden kautta terävä ja laajalle ulottuva yhteiskuntakuvaus, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Suosittelen lukemaan, mutta mieluusti kiireettömästi ja keskittyen.

Leave a comment

Filed under kirjat

Kesälomalukemisto

Kesälomalla Berliinissä oli mukana sekalainen lukemisto. Muutama kirjakandidaatti oli reissuun varta vasten valittu mukaan, loput poimittiin paikan päältä. Matkan lopussa matkalaukkuepätoivoa eivät suinkaan aiheuttaneet vaate- tai tuliaisostokset, vaan kirjat. Niin kuin aina. Ohessa muutama lause omista preferensseistäni.

 2013-07-29 18.27.46

Orhan Pamuk: New Life (faber & fader, 1997)

New Life oli ensimmäinen Pamukini, ja tuntuu että kirjailijan matkaan tulen palaamaan vielä monta kertaa. Kaunis, kiehtova ja sopivan surumielinen. Sopi hyvin yhteen ajankohtaisena uutisaiheena (eri ilmenemismuodoissa) vuodesta toiseen pysyvän länsimaistumisen kammon kanssa. Jos aikomuksenasi on matkustaa pitkä matka busseilla, ota tämä kirja matkalukemiseksi.

Caitlin Moran: Moranthology (Eburu Press, 2012)

Fanitan Morania persoonana, feministinä ja hyvän TV-maun omaavana kriitikkona. Moranthology oli How To Be a Womania kevyempi ja aiheiltaan paljon hajanaisempi. Tekstien keskinäinen taso vaihteli tämän mukaisesti: joukkoon mahtui niin brittipopulaarikulttuurin outouksia (joista en ollut koskaan kuullutkaan), kuin järkyttävän hyviä tiivistyksiä isoista ja tärkeistä yhteiskunnallisista aiheista. Lisäksi nauroin ääneen. Usein.

Neil Gaiman: Anansi Boys (Headline Review, 2005)

Gailmaniin tulee tartuttua säännöllisen epäsäännöllisesti, ja Anansi Boys oli juuri sellainen kevyt, nokkavan nokkela rantalukeminen, joita lomalle pitää olla vähintään yksi. Gaimanin tuotantoa lukeneille ei suuria yllätyksiä ole luvassa, mutta notkeista kielikuvataivutuksista sopii silti nauttia, mieluusti jäinen drinkki kädessä.

Sadie Jones: The Outcast (Vintage Books, 2007)

Selkeästi lomakirjojen suurin pettymys. Kurjuutta, pahuutta, epäonnea, onnettomuuksia. Kun kaikki sattuvan yhden ja saman päähenkilön harteille kannettavaksi, alkaa uskottavuus koetella tämän lukijan äärirajoja. Edes sotienjälkeinen Englanti tapahtumapaikkana ei pelastanut, kun kaikki ympärillä ahdistaa.

Siri Hustvedt: Living, Thinking, Looking (Spectre, 2012)

Alkuärsytyksen jälkeen olen alkanut pitää Hustvedtin kirjoista. Living, Thinking, Looking oli toinen kerta ei-fiktiivisen Hustvedtin matkassa, ja teemat olivat vanhoja tuttuja niin Shaking Womanista kuin kaunokirjalliselta puoleltakin. Kirjoittaja on hyvä ja tuntee aiheensa. Esseekokoelmassa olikin mukana teräviä, analyyttisiä, selkeästi pitkän pohjatyön vaatineita kokonaisuuksia. Tyylille ominaisesti kirjassa on panostettu erityisesti vaikean tiedejargonin saattamiseen luettavaan muotoon, mutta kannattaa silti varautua keskittymään ja käyttämään aivojaan: varmasti niin kuin Hustvedt haluaisikin.

1 Comment

Filed under kirjat

Poikkea kivijalkakirjakaupassa!

Saksassa asuessa – puutteellisella kielitaidolla varustettuna – yksi harmittava asia on kirjojen saatavuus, tai oikeammin sen puute. Erityisesti kaipaan Turun pääkirjaston leppoisaa ja aina yhtä virkistävää tunnelmaa, mutta myös kirjakauppojen ihanaa suomenkielistä valikoimaa. Kuluneen vuoden aikana on tullut liian usein turvauduttua Amazonin palveluihin (Amazon itsessään täyttää palvelufunktionsa varsin hyvin, mutta erityisesti kirjoja on mielestäni syytä ostaa ensisijaisesti kirjakaupoista, jos niiden haluaa vielä tulevaisuudessakin olevan olemassa).

 2013-07-17 16.09.02

Berliinissä ehdin onneksi poikkeamaan muutamassa kohtuullista englanninkielistä valikoimaa ylläpitävässä kivijalkakirjakaupassa. Kuvassa veikeästi kulahtanut Another Country, joka on erinomainen vierailukohde niin lyhyelle kuin pitkällekin kaupunkivisiitille. Kirjoista suurin osa on käytettyjä, ja osan voi myös pientä maksua vastaan lainata – matkalukemista ilman laukkuun ilmestyvää lisäpainoa.

Yleisesti ottaen todettakoon: kirjan ja kirjallisuuden ystävä, poikkea kivijalkakirjakaupassa! Hyllyjen välissä harhailun tunnelmaa ei nettishoppailu päihitä.

Leave a comment

Filed under kirjat

Veneestä jäänyt

Juu, tiedetään: auttamattomasti myöhässä. Mutta kirjataan nyt tämän muistikirjaominaisuuden vuoksi edes yksi maininta ylös. Miikka Nousiaisen Vadelmavenepakolainen (Loisto, 2007) oli maineensa mukaisesti kirpeä, pisteliäs, terävä, nokkela, hauska ja ahdistava. Päällimmäiseksi jäi painostavuuden tuntu (ulkomailla asuminen oletettavasti korosti tätä tunnetta), johon allekirjoittaneen säännönmukainen defenssimekanismi on lukea kirja (tai katsoa sarja) pois alta niin nopeasti kuin mahdollista. Siispä kiitos junamatka Maastricht-Wuppertal 26.6.2013.

2013-06-27 10.28.30

Leave a comment

Filed under kirjat

Centre Céramique ja kulttuuripallon paluu

Maastrichtin keskustan kupeessa, liki vuoden 1992 merkkilinjaa sijaitsee kirjasto-kulttuurikeskus Centre Céramique. Kirjastotoiminnan lisäksi keskuksessa on esillä pienehköjä vaihtuvia ja pysyvämpiä näyttelyitä. Sanomalehtiä selaillessa voi nauttia kupin kahvia ja ihastella näkymää Maas-joelle. Sen sijaan englanninkielistä infoa nettisivuilta ei silmiin osunut, käsittämätöntä.

 2013-06-25 10.29.24

Omat pohjoismaiset oletusarvoni paljastuivat, kun paikalliskontakti kertoi kirjastokortin hankinnan maksavan käyttäjälle peräti 50 euroa – julkiset palvelut voidaan ymmärtää monella tavalla. Hinta voi kuulostaa pieneltä verrattuna siihen, kuinka monta kirjaa (tai tallennetta) sillä saisi ostettua, mutta veikkaisin ainakin Suomessa vastaavan maksun kirpaisevan kipeimmin juuri paljon kirjaston käytöstä hyötyviä ja nauttivia ryhmiä (opiskelijat, eläkeläiset, lapsiperheet, pienituloiset). Kiitos siis jälleen, Suomen kirjastolaitos, olet omasta ja muiden mielestä mitä parhainta julkista palvelua.

 2013-06-25 15.13.29

PS. Maastricht hakee yhdessä ympäröivien keskusta-alueiden kanssa Euroopan kulttuuripääkaupunkistatusta vuodelle 2018. Centre Céramiquenkin ulkoseinässä sijainnut logo visualisoi näitä eri keskuksia. Näyttävätkö värikkäät pallot tutuilta?

Leave a comment

Filed under kirjat, kulttuurihistoria

Melankolinen maatuskanukke: Pilvikartaston matkassa

David Mitchell: Pilvikartasto (Sammakko, 2012)

Rauhallinen sunnuntai on kohtalokas päivä kirjallisuusblogien lukemiselle. Vaikka omat kirjallisuusvarastot ovat vähissä haluaa vain lukea lisää, suunnittelee uusien kirjojen hankkimista ja ryhtyy kirjoittamaan lukemistaan teoksista.

Suomireissulla poikkesin Turussa aina yhtä mukavalle tuulelle saavalla Sammakolla, josta oikeastaan etsin Riikka Pulkkisen uusinta pokkarimuodossa (kiinnostuneille tiedoksi, tulee markkinoille kuulemma marraskuussa, ilmeisemminkin ovelasti vasta joulun alle siis), mutta jossa minulle sittemmin painokkaasti suositeltiin David Mitchellin Pilvikartastoa.

 2013-06-26 09.52.18

Täytyy lausua kiitokset suositteluista. Pilvikartasto pyyhkäisi mukaansa ja tarjosi samalla huolellisesti sommitellun kokoelman eleettömästi mutta kauniisti toisiinsa laskostuvia aika- ja aihekerroksia. Kirja oli kuin melankolinen maatuskanukke, joka ensin kootaan kokoon pienemmästä alkaen ja puretaan sitten taas palasiksi. Erillisissä tarinoissa liikutaan niin eri ajankuvien kuin kirjoitustyylien välillä: yhdistäviä teemoja on muutamia, ja halutessaan eri osia yhdistämään voi myös kuvitella ohuen punaisen langan. Pääpaino pysyy kuitenkin yksittäisten kertomusten eheydessä. Hauskasti lukija pääsee myös koettelemaan omia mieltymyksiään – sopiiko pirtaasi enemmin 1930-luvun elitistinen kirjekokoelma vai 1990-luvun kelmeä veijaritarina?

Suosittelen ennakkoluulotonta tarttumista kirjaan ja vaikka pitkää junamatkaa, kesäpäivä riippumatossa toiminee myös hyvin. Uskaltaisikohan sitä tarttua myös kirjasta tehtyyn elokuvaan?

Leave a comment

Filed under kirjat

Kirjallisuuspyhättö

Maastrichtin vierailu alkoi onnellisissa merkeissä, kun ensimmäisten käyntikohteiden joukossa oli kirjakaupaksi muutettu vanha dominikaanikirkko vanhan kaupungin keskustassa. Konsepti toimi niin ajatuksellisesti kuin visuaalisestikin, tunnelma oli ihana ja saattoivatpa kirjallisuuden ystävät viettivät aikaa myös (ex-)kuoriin sijoitetussa kahvilatilassa kirjojen ja lehtien äärellä.

2013-06-24 13.13.14

(Onko kuori enää kuori jos kirkko ei enää ole palvontapaikka? Opin myös, että katolisella kirkolla on olemassa tietty kaava kirkon poistamiseksi pyhien paikkojen joukosta, jotta se voidaan ottaa muuhun käyttöön. Miten mahtaa olla muiden kirkkokuntien laita?)

Vielä astetta parempi olisi ollut kirkon muuttaminen tiedonjanoa maksuttomasti sammuttavaksi kirjastoksi, mutta ehkä sitten oltaisiin jo liian lähellä täydellisyyttä. Mielenkiintoista oli myös päästä katsomaan kirkkorakennusta totutusta poikkeavasta kulmasta: keskilaivan toisen kerroksen korkeudelta. Hieman parempia kuvia löytyy vaikkapa tämän linkin takaa.

2013-06-24 13.53.03

Leave a comment

Filed under kirjat, kulttuurihistoria