Tag Archives: Maastricht

Marres Centre for Contemporary Culture

2013-06-26 11.51.38

Marres oli Maastrichtin kulttuurikohteista selvästi itselleni haastavin. Eniten hämmennystä aiheutti todennäköisesti keskuksen nimen ja sen sisällään pitämän näyttelyn ristiveto. Contemporary art on suomeksi nykytaide, mutta mitä on contemporary culture? Nykykulttuuriako, joka sanana voi suomeksi viitata niin moneen, että se helposti ei viittaa enää oikein mihinkään. En saanut määritelmästä oikein otetta edes englanniksi, mutta kenties kaiken ei tarvitse määritelmiin taipuakaan. (Siksi olikin lopulta melkein sääli, kun lähtiessämme kuulimme että syksyllä aloittava uusi johtaja tulee todennäköisesti viemään Marresia enemmän selkeästi nykytaiteen suuntaan.)

 2013-06-26 12.10.06

Viehättävään vanhaan rakennukseen sijoitetuissa näyttelytiloissa oli tällä kertaa esillä Il faut que le masque ait dansé -näyttely, joka tarkasteli keräilyn, kokoelmien ja esittämisen problematiikkaa yhdistämällä yksityiskeräilijän kongolaisia naamioita ja nykytaiteilijoiden tulkintoja. Koska tapani mukaan en jaksa kovin pitkään syventyä pitkiin kirjallisiin selityksiin (tähän näyttelyyn opasti kokonainen erillinen vihkonen), tyydyin käyskentelemään huoneesta toiseen uteliaan hämmentyneessä tilassa, joka lopulta saattoi olla varsin hyvä lähestymistaktiikka. Artefaktien alkuperäiskontekstista ja -kulttuurista irrottaminen sekä siirto vieraaseen esteettis-historialliseen ympäristöön on aihe, jonka on hyväkin hämmentää.

 2013-06-26 12.05.02

Näyttelyn mukaan eurooppalaiset keräilijät viittaavat afrikkalaisnaamioiden aitouteen lauseella ”Il faut que le masque ait dansé”, ”naamion täytyy olla tanssinut”, joka todistaa naamion käytöstä sen alkuperäisessä rituaalifunktiossa. ”Aitous” liittyy länsimaissa vahvasti esineen (käyttö- tai valmistus)historiaan – hyvä kysymys onkin, onko kyseessä kaikki kulttuuripiirit sisäänsä sulkeva tapa aitouden määrittelyyn? Tai toisin päin: mitä matkailija etsii etsiessään vaikkapa aitoa Roomaa? Voiko esimerkiksi jotain kaupunginosaa kutsua epäaidoksi vain siksi, että se on suunnattu turisteille? Usein toistettuja, mutta silti aiheellisia kysymyksiä. Fiiliksiä kannattaa näyttelykäynnin jälkeen muuten purkaa viehkossa Marres Kitchenissa, lounasta saa tarjoiltuna myös rauhalliselle sisäpihalle.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, taide

Centre Céramique ja kulttuuripallon paluu

Maastrichtin keskustan kupeessa, liki vuoden 1992 merkkilinjaa sijaitsee kirjasto-kulttuurikeskus Centre Céramique. Kirjastotoiminnan lisäksi keskuksessa on esillä pienehköjä vaihtuvia ja pysyvämpiä näyttelyitä. Sanomalehtiä selaillessa voi nauttia kupin kahvia ja ihastella näkymää Maas-joelle. Sen sijaan englanninkielistä infoa nettisivuilta ei silmiin osunut, käsittämätöntä.

 2013-06-25 10.29.24

Omat pohjoismaiset oletusarvoni paljastuivat, kun paikalliskontakti kertoi kirjastokortin hankinnan maksavan käyttäjälle peräti 50 euroa – julkiset palvelut voidaan ymmärtää monella tavalla. Hinta voi kuulostaa pieneltä verrattuna siihen, kuinka monta kirjaa (tai tallennetta) sillä saisi ostettua, mutta veikkaisin ainakin Suomessa vastaavan maksun kirpaisevan kipeimmin juuri paljon kirjaston käytöstä hyötyviä ja nauttivia ryhmiä (opiskelijat, eläkeläiset, lapsiperheet, pienituloiset). Kiitos siis jälleen, Suomen kirjastolaitos, olet omasta ja muiden mielestä mitä parhainta julkista palvelua.

 2013-06-25 15.13.29

PS. Maastricht hakee yhdessä ympäröivien keskusta-alueiden kanssa Euroopan kulttuuripääkaupunkistatusta vuodelle 2018. Centre Céramiquenkin ulkoseinässä sijainnut logo visualisoi näitä eri keskuksia. Näyttävätkö värikkäät pallot tutuilta?

Leave a comment

Filed under kirjat, kulttuurihistoria

Bonnefantenmuseum Maastricht

Maastrichtin taidemuseo Bonnefantenmuseum on yksi kaupungin tunnusmerkeistä Maas-joelle näkyvällä kupolillaan. Varsin suurikokoinen museorakennus pitää sisällään niin laajan kokoelmapuolen kuin vaihtuvia näyttelyitä. Painopisteenä on vanhemman hollantilaisen taiteen kytkeminen laajempaan eurooppalaiseen kontekstiin, sekä nykytaiteen uusien virtausten tulkitseminen.

 2013-06-25 11.01.38

Tällä kertaa kokonaisuus ei onnistunut vakuuttamaan. Vaihtuvana näyttelynä esillä ollut The Big Change. Revolutions in Russian Painting 1895–1917 kokosi alleen kirjavan joukon venäläisen taidekentän nimiä ajalta ennen vallankumousta – tarkoituksena oli ilmeisemminkin kiinnittää huomio siihen, kuinka taiteessa elettiin aktiivisen muutoksen kautta jo ennen perustavanlaatuista yhteiskunnallista mullistusta. Itselleni konteksti jäi liian löyhäksi: pelkkä ”aikana ennen vallankumousta” ei mielestäni rajannut aihettaan niin, että sen perusteella olisi havahtunut uusiin oivalluksiin tai näkökulmiin. Toki täytyy myös huomioida oivan museoseurani kommentti siitä, kuinka koko aihe on hollantilaisesta perspektiivistä paljon eksoottisempi kuin suomalaisin silmin nähtynä. Kenties silloin koko näyttely palvelee havahtumisena ja uuden oppimisena, vaikka tällöin perustavanlaatuista kontekstitietoa esimerkiksi yhteiskunnan rakenteesta olisikin saanut olla rutkasti enemmän tarjolla.

 2013-06-25 11.48.00

Harvoin tässä blogissa kuultu kritiikki kohdistuu tällä kertaa todella väljään ripustukseen, usein ongelma on (omasta mielestäni) päinvastainen. The Big Change -näyttelyssä kokonaisia seiniä oli toistuvasti jätetty yhden ainoan teoksen varaan. Joidenkin kohdalla tämä toimi hyvin, toiset eivät päässeet oikeuksiinsa joutuessaan yksin kannattelemaan peräti neljäsosaa koko huoneen sisällöstä.

 2013-06-25 11.37.39

Kokoelmien puolella ongelmana oli sekalaisuus. Alkuun saattoi törmätä varakkaan kauppiasperheen muotokuviin, jonka jälkeen tapahtui siirtymä varhaisiin uskonnollisiin aiheisiin, tästä edelleen pienikokoisiin terrakottaveistoksiin, 1950-luvulla tehtyyn grafiikkaan ja takaisin alttarikaappeihin. Erityisesti 1400- ja 1500-lukujen uskonnollisissa aiheissa olisin kaivannut ryhmittelyjä esimerkiksi teeman tai tyylin mukaisesti.

2013-06-25 12.36.02

Kierroksen valopilkuksi muodostui yllättäen hieman sivussa sijainnut huone, jonka ovessa luki ”Live Restoration Studio”. Kuvan mukaisesti kyseessä oli museon restaurointitila, jossa vierailijat saivat seurata konservaattoreiden työskentelyä lasisen seinän läpi. Idea sekä tarjosi mahdollisuuden tutustua konservaattorin haastavaan ja aikaa vievään työhön, että toi museon lähemmäs kävijää: sivupöydälle oli lisäksi kasattu pieni näyttely taidekonservaattorin työvälineistä ja raaka-aineista. Kokonaisuutena Bonnefantenmuseum oli mielenkiintoinen (en suosittele jättämään väliin jos Maastrichtiin muutoin on matkaamassa), vaikka sisällöt tällä kertaa eivät aivan omalle kohdalleni osuneetkaan.

Leave a comment

Filed under museot, taide

Museum aan het Vrijthof

Maastrichtin museokohteista ensimmäinen oli ehdottomasti myös ajatuksia herättävin. Museum aan het Vrijthof käsittelee Maastrichtin kaupungin historiaa erityisesti eri elinkeinojen edustajien ja muiden yksittäisten henkilöiden kautta – posliiniteollisuus, kirjapaino ja yläluokan elämä tulevat vierailijalle tutuksi huoneesta toiseen siirryttäessä. Museo käyttää RFID-tekniikkaa, jossa vierailijan mukanaan pitämä tunnistin aktivoi äänisuihkuja, videoprojisointeja tai näyttöjä kävijän saapuessa niiden kohdalle: haluamansa kielen kävijä valitsee sisäänpääsyn maksamisen yhteydessä, ja saa valintaansa vastaavan tunnistimen mukaansa.

 2013-06-24 14.03.14

Museon visuaalinen toteutus oli todella paikoittain todella hienoa, ja tekniikka mahdollisti esimerkiksi ilahduttavien teetuokiokeskustelujen kuuntelun autenttisesti sisustetussa salongissa: parhaimmillaan historia tosiaan heräsi henkiin vierailijan ympärillä. Pidin myös joidenkin vitriinien taustoihin upotetuista pienistä videoruuduista, jotka tekstien sijaan avasivat esineen käyttötarkoitusta tai valmistusmetodeja helposti seurattavassa muodossa.

 2013-06-24 14.33.40

Muutamia isoja ongelmia kuitenkin ilmeni. Suurin niistä oli ajoitus: mikäli kävijä A kuuntelee huoneessa esimerkiksi englanninkielistä dramatisoitua dialogia ja kävijä B kävelee samaan huoneeseen, käynnistyy dialogi heti alusta kävijä B:n kielivalinnan mukaisena, esimerkiksi ranskaksi. Kävijät joutuvat varomaan toisiaan ja arvuuttelemaan, koska voivat siirtyä seuraavaan huoneeseen. Hieman oudosti taustalta on luettavissa paitsi ajatus hyvin vähäisistä kävijämääristä, myös aina samaan tahtiin etenevistä kävijöistä: edellä olevaa ei voi ohittaa riskeeraamatta toisen kuuntelukokemuksen keskeyttämistä.

 2013-06-24 14.35.51

Toinen ongelma liittyi laitteiden vakauteen: itselläni englanninkielinen tunnistin toimi muuten hyvin, mutta aktivoi silti yhdessä salissa videoprojisoinnin hollanniksi. Muilla seuraamillani kävijöillä oli selvästi ongelmia saada projisointeja tai näyttöjä lainkaan käynnistymään. Toisinaan elävöittämispätkät olivat myös selkeästi liian pitkiä: viimeisessä ”Genius loci” -huoneessa hauskasti toteutetut (kenties Harry Potterista inspiraatiota ammentaneet) ”elävät” muotokuvat keskustelevat Maastrichtin historiasta pitkät pätkät. Viimeistään tässä kohdassa olisi todella harmittanut, mikäli keskustelua ei olisikaan päässyt kuuntelemaan loppuun asti takana tulevan kävijän astuessa huomaamatta sisälle samaan huoneeseen.

 2013-06-24 14.51.52

Vierailua voi kuitenkin suositella lämpimästi – itse jäin pitkäksi aikaa pohtimaan mitä tai miten toteutuksen jotkin osat olisi voitu suunnitella toisin ja silti hienoa visuaalista näyttelyä tukemaan. Näyttelytekniikasta kiinnostumattomille museota voi suositella sen varsin kauniin esillepanon ansiosta, lisäksi itse rakennus on tärkeä osa kaupungin kulttuurihistoriaa.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Kirjallisuuspyhättö

Maastrichtin vierailu alkoi onnellisissa merkeissä, kun ensimmäisten käyntikohteiden joukossa oli kirjakaupaksi muutettu vanha dominikaanikirkko vanhan kaupungin keskustassa. Konsepti toimi niin ajatuksellisesti kuin visuaalisestikin, tunnelma oli ihana ja saattoivatpa kirjallisuuden ystävät viettivät aikaa myös (ex-)kuoriin sijoitetussa kahvilatilassa kirjojen ja lehtien äärellä.

2013-06-24 13.13.14

(Onko kuori enää kuori jos kirkko ei enää ole palvontapaikka? Opin myös, että katolisella kirkolla on olemassa tietty kaava kirkon poistamiseksi pyhien paikkojen joukosta, jotta se voidaan ottaa muuhun käyttöön. Miten mahtaa olla muiden kirkkokuntien laita?)

Vielä astetta parempi olisi ollut kirkon muuttaminen tiedonjanoa maksuttomasti sammuttavaksi kirjastoksi, mutta ehkä sitten oltaisiin jo liian lähellä täydellisyyttä. Mielenkiintoista oli myös päästä katsomaan kirkkorakennusta totutusta poikkeavasta kulmasta: keskilaivan toisen kerroksen korkeudelta. Hieman parempia kuvia löytyy vaikkapa tämän linkin takaa.

2013-06-24 13.53.03

Leave a comment

Filed under kirjat, kulttuurihistoria