Tag Archives: matkat

Rooma to begin with

Tämänkertainen visiitti Roomaan on itselleni järjestyksessään neljäs. Kaupungissa riittää nähtävää useammaksi vuosikymmeneksi, mutta jossain määrin voi jo nyt neljännellä kerralla olla tyytyväinen siitä, että must-see -listan kärkipäätä on aikaisemmin tullut edes hieman käytyä läpi. Listasin muutaman kuvan joistakin vuosien 2011 ja 2012 vierailukohteista – niistä pakollisista tai vähemmän pakollisista.

DSCN4670

Capitoliumin museot: bongaa historianoppikirjojen kuvitus.

DSCN4648

Santa Maria in Aracoeli: kaunistunnelmainen kirkko Vittorio Emanuele -muistomerkin takana.

DSCN4701

Colosseum: mieluusti illalla kaupungin valoissa.

DSCN4776

Pantheon: vaikuttava, mutta helposti lähestyttävä.

DSCN4819

Pietarinkirkon kupoli: hyötyliikunnan päätteeksi näkymä Rooman kattojen ylle.

DSCN4829

Vatikaanin museot: pidä kova kävelytahti yllä.

2012-04-05 16.32

Galleria Borghese: klassisen kauneuden perässä – tee lippuvaraus ennakkoon.

2012-04-06 11.03

Castel Sant’Angelo: aika mainion kokoinen ja jotain hieman rosoisempaa.

2012-04-07 12.18

Centrale Montemartini: onnistuneita kontrasteja – antiikin veistoksia vanhassa sähkötehtaassa.

Advertisements

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot, taide

Perillä Roomassa

2013-03-11 17.59.33

Saksan orastava kevät vaihtui Wuppertal–München–Rooma -junamatkan päätteeksi vielä astetta lämpimämpään ilmanalaan. Seuraavan parin kuukauden aikana siis luvassa tunnelmointeja Rooman museoista. Samalla tietysti seurataan juuri alkanutta konklaavia ja jännitetään, minkä nimen seuraava paavi itselleen valitsee.

Leave a comment

Filed under Uncategorized

Sunnuntai-Wanderung

Saksalaisia kavereita huvittaa aina kovasti kun kerron, että ensimmäisiä mieleen jääneitä (outoja) sanoja saksaa opetellessani on ollut oppikirjassa esiintyvä ein Murmeltier-Wanderung (kyllä: murmeli-vaellus – ilmeisesti näitä järjestetään Alpeilla?).

Edellisviikon sunnuntaina emme nähneet murmeleita, mutta teimme siitä huolimatta lyhyen päivävaelluksen Schwelmista Beydenburgiin. Kaunista oli ja eväät (ja lopussa olut) maistuivat – kuinkas muutenkaan.

Schwelmin pikkukaupungissa paistoi matkan alussa aurinko.

Schwelmin pikkukaupungissa paistoi matkan alussa aurinko.

Välillä oli koleaa ja jäistä.

Välillä oli koleaa ja jäistä.

Osa matkasta noudatteli pyhiinvaellusreitin kanssa samoja polkuja.

Osa matkasta noudatteli pyhiinvaellusreitin kanssa samoja polkuja.

Lopussa paistoi jälleen aurinko. Kuvassa Wupper-joki, joka virtaa tietysti myös kotikaupunki Wuppertalin läpi.

Lopussa paistoi jälleen aurinko. Kuvassa Wupper-joki, joka virtaa tietysti myös kotikaupunki Wuppertalin läpi.

Leave a comment

Filed under Uncategorized

Residenz Würzburg

Viimeinen lyhyt vilkaisu Würzburgin kohteisiin. Residenz Würzburg päästiin katsastamaan lähtöpäivän aamuna. Ruhtinaspiispojen (mikä mahtava ja nykyihmiseltä hieman mielikuvituksen venyttämistä vaativa titteli) asuinpalatsiksi rakennettu kokonaisuus kuuluu UNESCON maailmanperintökohteiden listalle ja oli aikoinaan varsin merkittävä hallintokeskus. Itse rakennuksen erikoisuuksiksi mainitaan muun muassa suuri, holvaamaton porraskäytävä ja kyseisen portaikon kattoa peittävä suuri fresko.

Näin kuvantutkijan näkökulmasta mielenkiintoista eivät niinkään olleet freskojen koot (toki vaikuttavia sinänsä), mutta aiheet ja esitystavat sen sijaan jaksoivat pitää mielenkiintoa yllä. Erityisesti itseäni kiehtoivat tavat, joilla eri mantereita oli pyritty teoksissa merkitsemään. Alligaattorit, kamelit, hevoset, koirat ja norsut toistuivat omien maanosiensa merkkeinä useissa osissa palatsin koristeluja, gobeliineja tai freskoja.

Maininta vielä kauniille palatsipuutarhalle ja vierailupäivälle sattuneelle keväiselle auringonpaisteelle, sekä kertakaikkisen oivalle läheiselle kahvilalle (hyvä kahvila on ainoa oikea päätös kaikenlaiselle päiväsaikaan tapahtuvalle kulttuuri-intoilulle).

Leave a comment

Filed under arjen kuvat, kulttuurihistoria, museot, taide

Matkalukemista vol.2

Yann Martel: Life of Pi (Canongate, 2003)

 

Junamatkailun epäviralliseksi perinteeksi on jo muodostunut ostaa Tukholman centralstationilta joku pokkari matkaa viihdyttämään (matkalle päästyä on kirjoja vain kannettava mukana, ei siis enää akuuttia mahtumisahdistusta). Kööpenhaminaan muutettaessa kyseessä oli Jhumpa Lahirin kerrassaan erinomainen Främmande Jord, jota suosittelen varauksettomasti kaikille. Ihana oli se kirja (ja iski selvästi sopivaan elämänvaiheeseen lyhyen maastamuuton keskellä).

Tällä kertaa vuorossa oli Yann Martelin Life of Pi, joka voitti Man Booker -palkinnon vuonna 2002. Tartuin kirjaan ystävän suosituksesta, ja onneksi niin. Vaikka yleisesti pidän bookereista, en todennäköisesti olisi napannut opusta mukaan ilman kyseistä vinkkiä. Takakannen (todellakin aina luen ne) kuvailema ”mies ja tiikeri pelastusveneessä” ei nimittäin kuulostanut ihan omalta teekupilta.

Erityisesti on mainittava, että pidin paljon kirjan alkuosasta. Huomiot eläinten käyttäytymismalleista tai eri uskontojen luonteista irrottivat hymyn jos toisenkin junamatkan aikana. Lopussa olisi sen sijaan ollut mielestäni terävöittämisen varaa – jopa niin paljon, että välillä täytyi todella keskittyä keskittymään.

Voin kuitenkin välittää suosituksen eteenpäin. Uskoisin että kyseessä on hyvin monelle lukijatyypille sopiva kirja, jonka kerran aloitettuaan jaksaa lukea loppuun asti. Ja aina on hyvä lukea vähän lisää suvaitsevaisuudesta.

1 Comment

Filed under kirjat

Päiväretki

Sämpylät ja croissantit reppuun, lähijunaan ja lyhyt wanderung läheisen pikkukylän ympäristöön. Schön!

Käytiin tietysti myös vanhoissa kirkoissa, kuinkas muutenkaan. Näistä yksi, Marian rauhan kuningattaren kirkko (Maria, Königin des Frieden) oli kuin suoraan jostakin scifi-painajaisesta. Kiitos sinulle, pelottava 60-luvun lopun arkkitehtuuri.

Leave a comment

Filed under Uncategorized

Matkalukemista vol.1.

Haruki Murakami: Sputnik – rakastettuni (Tammi, 2003)

 

Luettavia-listalla on jo pitkään ollut mentaalinen merkintä ”lue jotain Murakamilta”. Kun siis Stocmannin hullut päivät ystävällisesti myi kolmella eurolla Sputnik – rakastettuni pokkariversion sopivasti juuri matkan alla, ostin sen hetken mielijohteesta reissulukemiseksi.

Uskon, että ainoa oikea käsilaukkukoko on sellainen, johon mahtuu kirja mukaan. Hetken näytti siltä että periaate murtuu ylitäysien matkalaukkujen painon alla, mutta sopivan pienikokoisen Sputnikin onnistuin ujuttamaan mukaan.

Sputnik oli hyvää luettavaa Suomi-Saksa siirtymävaiheeseen. Yksi syy, miksi pidän junalla (ja laivalla, joskin laivaosuudesta en pidä) matkustamisesta erityisesti pidemmiksi ajoiksi ulkomaille siirryttäessä on se aika, joka matkustamiseen kuluu. Itse istuminen tai yöjunissa valvominen ei varmasti ole parasta antia, mutta pitkältä tuntuva matka antaa tilaa työstää muuttoa myös henkisesti. Antaa rauhassa itsensä olla välitilassa. Miettiä, että mitä päätöksiä nyt on tullut tehtyä.

Keskeneräinen matkakirja ruotsinlaivan elegantilla puupöydällä.

Murakamin kirjassa hengaillaan myös välitiloissa. Työn, kutsumuksen, mutta ennen kaikkea elämän itsensä suhteen. Rakastetaan, mutta ei tulla rakastetuiksi. Koetaan ruumiillisesti mutta työstetään hyvin paljon älyllisesti. Kirjoitetaan rehellisyyteen pyrkien auki sellaisten päätösten aivan toisenlaisia motiiveja, joista usein muille todetaan ”Tein näin koska uskon sen olevan järkevin vaihtoehto.”

Summa summarum: suosittelen, mutta älkää uskoko takakannen mainintaa ”salapoliisiromaanimaisuudesta”, tai ainakaan pettykö sen puuttumista.

Leave a comment

Filed under kirjat