Tag Archives: museot

Topkapı Palace Museum

Topkapı Palace Museum kuuluu Istanbulin must-see-kohdeluettelon kärkikastiin. Hieman hintavaan pääsylippuyhdistelmään kannattaa ehdottomasti sisällyttää haaremiosion erikseen hinnoiteltu lisäosa, ja aikaa koko kierrokseen on syytä varata riittävästi. Jokin opaskirja tai muu vastaava infolähde on myös suositeltava etukäteishankinta: ryhmämme yhdisti kahden eri matkaoppaan tarjoamat tiedot, mutta alueen ja aiheen laajuudesta johtuen vastaamattomia kysymyksiä jäi silti useita.
2013-09-12 14.36.54
Topkapın alueella on erilaisia museoituja kokonaisuuksia asekokoelmista koruaarteisiin. Jalokivet ja miekat ovat epäilemättä kiinnostavia, mutta suosittelisin varaamaan aikaa itse arkkitehtuurin, maiseman ja alueen kokonaiskuvan ihailemiseen. Pyhien reliikkien osastolla vaatimuksena on kunnioittava pukukoodi, joka tarkoittaa lähinnä naruolkainten ja minishortsien kieltoa – lainahuiveja oli myös tarjolla niitä tarvitseville. Reliikkeihin tutustumisen ajan kaiuttimista kuuluu Koraanin luentaa: itse lukijan löytää reliikkiosion toiseksi viimeisestä huoneesta, jossa voi näytöltä seurata rinnakkain luettavana olevan kohdan arabiankielistä alkuperäistekstiä ja englanninkielistä käännöstä.
2013-09-12 16.20.35
Palatsin ehdottomasti palkitsevin osio oli haaremiosasto. Haaremin alueella oli selvästi väljempää, ja monia kauniita yksityiskohtia oli mahdollista pysähtyä toviksi ihmettelemään. Museoalueen perushälyn jäädessä taustalle myös keskittyminen parani – harmi kyllä haaremissa sijainneet vähäiset infotaulut ja opasteet eivät kyenneet tyydyttämään herännyttä tiedonnälkää. Länsimaisten matkailijoiden mielikuvitusta ja pitkään kiehtoneen haaremiperinteen kohdalla asiallisen ja historiallisiin lähteisiin perustuvan tiedon tarve olisi ollut erityisen suuri: erilaisen estetiikan ympäröimänä vieraita tapoja on edelleen helppo ymmärtää väärin tai arvottaa oman kulttuurin konventioiden mukaisesti. Toivottavasti infotekstejä on siis ainakin tulevaisuudessa suunnitteilla.
2013-09-12 16.36.15
Topkapı on erittäin suositeltava käyntikohde, ja hyvä tapa saada yleissilmäys ottomaanien hallinnon huippukauteen. Museolle kannattaa pyrkiä vaikka heti aamusta: kohteen suosittuus nostaa desibelimääriä ja isot ihmismassat kiristävät joidenkin vierailijoiden hermoja. Kannattaakin aika ajoin istua alas ja ihastella rauhassa varjoisalta penkiltä käsin edessä levittäytyvää näkymää.

Iloinen bloggaaja haaremiosastolla.

Iloinen bloggaaja haaremiosastolla.

Advertisements

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Göreme Open Air Museum

Göreme Open Air Museum on yksi Kappadokian harvemmista ammatillisesti hoidetuista ja huolletuista, luola-arkkitehtuuria ja asutusta esittelevistä kohteista. Todennäköisesti luostarikeskittymänä toimineen laakson nähtävyydet, ensisijaisesti erittäin kiehtovat kirkot taidokkaine freskoineen, ajoittuvat 900–1100-luvuille. Göreme on yksi Turkin ensimmäisistä UNESCO:n maailmanperintökohteista, jonka listalla se on pitänyt paikkaa jo vuodesta 1984.

 2013-09-08 12.11.26_2

Ammatillisuus ja virallinen tunnustus näkyvät myös kävijämäärissä, jotka ovat selvästi muita kohteita runsaampia. Harvemmin tallattuja reittejä suosivan matkailijan kannattaa silti pysähtyä myös Göremessä: vaikka kohteissa tarjolla ollut tietomäärä ei omaan makuuni riittävä ollutkaan, oli sitä kuitenkin monin verroin enemmän kuin muualla. Pääsylipun oheen olisin mielelläni ostanut esimerkiksi aluetta ja sillä sijaitsevia rakennelmia yksityiskohtaisemmin esittelevän info-vihkon, mikäli sellainen olisi ollut tarjolla. Audio-oppaita näytti moni vierailija viisaasti suosivan, mutta harmi kyllä niiden tarjoaman tiedon äärelle ei enää kotona reissua muistellessa voi palata: siksi olisin kaivannut kohtuuhintaista ja suhteellisen kevyellä konseptilla tekstimuotoon toteutettua vastinkappaletta.

 2013-09-08 12.30.30

Göremen kiertelyyn kannattaa varata riittävästi aikaa ja mukavat kengät – esteettömästä kulusta on turha haaveilla, mutta verrattuna moniin muihin kohteisiin pääsee museon alueella kohtuullisesti liikkumaan esimerkiksi lasten kanssa. Vierailijoita varten rakennettuja portaita ja kaiteita on tarjolla osassa kohteita. Sisätiloissa valokuvaus on pääsääntöisesti säilyvyyssyistä kielletty, mutta hienoja näkymiä maisemakuvauksesta kiinnostuneille on tarjolla runsaasti. Muista käydä myös hieman sisäänkäynniltä sivuun jäävässä Tokali-kirkossa ihailemassa arvokkaalla lapis lazulilla toteutettuja kauniita freskopintoja.

Leave a comment

Filed under museot

Fuggerei

Vielä viimeiset kuvat Augsburgin kulttuurikohteista. Fuggerei on tiettävästi maailman vanhin sosiaalisen asutuksen muoto, Jakob Fuggerin vuonna 1521 Augsburgin kunniallisesti köyhtyneille kansalaisille perustama asutuskortteli. Aikanaan Fuggerin vallankumouksellinen idea oli auttaa köyhtyneitä asukkaita auttamaan ”itse itseään”: tarjoamalla edullinen ja ihmisarvoinen asuminen mahdollistettiin myös töiden vastaanottaminen.

Hienointa Fuggereissa on ehdottomasti sen jatkuvuus nykypäivään: kortteleita ei ole museoitu elottomiksi, vaan 67 rakennukseen sijoittuvissa 140 asunnossa asuu yhä nykyään noin 150 asukasta. Vuokra ei ole kokenut inflaatiokorotuksia, vaan on edelleen sama kuin perustusajankohtana. Nykyvaluutalle käännettynä asuminen maksaa 0,88 euroa vuodessa (joskin tämä summa ei sisällä lämmityskuluja), sekä kolme eri rukousta perustajan ja Fuggerin perheen puolesta rukoiltuna päivittäin – toivon todella että tälle on erillinen kohta vuokrasopimuksessa! Toiminta rahoitetaan kokonaan lahjoitusvaroin, niin nyt kuin ennenkin.

2013-08-21 12.33.35

Parhaimmillaan Fuggerei onkin rauhallisesti aurinkoisena päivänä kierreltynä. Kävelyn lomassa voi poiketa 1500-luvun mukaisesti kalustettuun ”malliasuntoon”, Fuggerein historiaa esittelevään näyttelyyn tai toisen maailmansodan ajoista kertovaan bunkkeriin. Parasta on kuitenkin paikan ainutlaatuinen tunnelma, josta nauttimiseen riittää lyhytkin kävelylenkki hyvää tehneiden rakennusten lomassa.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Glaspalast: H2 ja Staatsgalerie Moderne Kunst

Taiteen katsominen on aina hyvin henkilökohtaista. Erityisesti modernin taiteen suhteen ihmiset uskaltavat (onneksi) usein sanoa mielipiteensä varsin suoraan. Suuren yleisön omakseen jo ottamien klassikoiden kanssa ollaan kritiikin suhteen varovaisempia, vaikka Picasso ei syystä tai toisesta kolahtaisikaan. Tunteita herättävä taide ei onneksi kritiikistä kärsi, vaikka makuasioista lähtisikin kiistelemään. Uskoisin lähes kenen tahansa taiteilijan preferoivan jonkin tunteen – oli kyseessä sitten riemu tai inho – herättämistä katsojassa, jos toisena vaihtoehtona on täysi välinpitämättömyys.

Prologi suuntautui vierailuuni Glaspalastissa – Augsburgin paikallisessa kulttuuri- ja taidekeskuksessa – jossa saman katon alla majailee muun muassa neljä eri taidetoimijaa. Avoinnaoloaikojen sallimissa rajoissa pääsin tutustumaan sekä H2 – Zentrum für Gegenwartskunst -keskukseen, että Staatsgalerie Moderne Kunstin Glaspalastin toimipisteeseen. H2 -keskuksessa esillä ollut Uriel Mironin näyttely A Bone’s Throw oli mielestäni mielenkiintoinen ja tunteita herättävä. Mironin veistoksia katsellessa ajatukset kiertyivät muun muassa kohti 1950-luvun lomailuestetiikkaa tai futuristisia kone-eläin-hybridien luurankoja. Omia ajatusketjujani kiinnostavampaa lienee kuitenkin se, että Mironin taide ylipäänsä heitti katsojan sekalaisten mielikuvien ja -yhtymien äärelle – poistuin näyttelystä jos en varsinaista oivallusta niin ainakin kokemusta rikkaampana.

 2013-08-20 15.11.18

Staatsgalerien näyttelytilassa kävi päinvastoin. Jerry Zeniukin Elementary Painting -näyttely ei onnistunut herättämään käytännössä mitään ajatuksia. Suurimmaksi osaksi erilaisista pisteistä (kirjaimellisesti) koostuvassa näyttelyssä ihmettelin lähinnä, ”miksi taiteilijan [oletettu] oivallus ei välity minulle asti” ja ”mitä omaperäistä/kriittistä/ainutlaatuista tällä taiteella on annettavanaan”?

 2013-08-20 15.18.46

Loppuun moitteita oudosta aukiolopolitiikasta, hankaluudesta löytää koko pytinki (joukkoliikenteen vaikeaselkoiset ohjeet) ja (jälleen) yksisilmäisestä saksankielisyydestä, mutta kiitosta aurinkoisesta asiakaspalvelusta. Kiinnostavan näyttelyn perässä kannattaa paikalle suunnistaa, muuten ei välttämättä maksa vaivaa.

Leave a comment

Filed under museot, taide

TIM

TIM lyhentyy sanoista Staatliches Textil- und Industriemuseum, sijaitsee hieman Augsburgin keskustan ulkopuolella, ja keskittyy perusnäyttelyssään tekstiilien valmistuksen historiaan. Onneksi näyttelyyn on löydetty hyvin ihmisläheinen näkökulma: keskiössä on teknisten yksityiskohtien sijaan ihmisen ja koneen vuorovaikutus, sekä tekniikan kehityksen aiheuttamat muutokset yksilö- ja yhteisötasolla. Tekstiiliteollisuuden kautta avautuu kurkistuskulma saksalaisen teollisuuden nousuihin ja laskuihin, sekä näiden mukanaan tuomiin sosiaalisiin vaikutuksiin.

 2013-08-20 12.36.38

Perusnäyttely on nimeltään Mensch Maschine Mode – teollisuusnäkökulman rinnalla mukana kulkeekin luontevasti muodin vaihtelu varhaisista uimapukukankaista nykyisiin teknisiksi kutsuttuihin tekstiileihin. Erityisen oivallisia olivat eri pisteille sijoitetut infonäytöt, joista sai nappia painamalla katsella esimerkiksi varhaisten kutomokoneiden toimintaa hidastettuna, tai vertailla kangaspainantatekniikan kehitystä. Vielä informatiivisemmiksi ne olisivat muuttuneet lisäämällä kielivalikkoon vaikkapa englannin nyt ainoana vaihtoehtona olleen saksan rinnalle. Kehuja kuitenkin mahdollisuudesta usein käsin tunnustella kussakin pisteessä käsiteltyä tekstiilimateriaalia: tekstiilit aiheena vaativat ehdottomasti taktiilisen puolen huomioimista, joka TIMissa oli toteutettu hienosti.

 2013-08-20 13.50.36

Vaihtuvana näyttelynä oli hyvin esteettisesti toteutettu Textile Architektur, joka nimensä mukaisesti liikkui tekstiilien ja arkkitehtuurin kohtauspinnoilla. Näyttely myös onnistui tuomaan mukavasti uutta tietoa ja erityisesti ahaa-elämyksiä – tuonkin arkisen keksinnön taustalla on vaikutteita tekstiiliteollisuuden tuotantotavoista. Vaikka näyttely lyhyesti aihetta sivusikin, vielä lisää olisin halunnut kuulla tekstiiliarkkitehtuurin ja kestävän kehityksen mukaisen suunnittelun suhteesta. Augsburgin museoiden joukosta TIM erottui edukseen, ja museo tarjoaakin hyvän näkökulman myös kaupungin modernimmasta historiasta kiinnostuneille.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Diözesanmuseum St. Afra Augsburg

Diözesanmuseum St. Afra esittelee Augsburgin hiippakunnan historiaa ja siihen liittyvää esineistöä. Saksan vanhimpiin kaupunkeihin kuuluvalla Augsburgilla luulisi olevan paljonkin mielenkiintoisia kirkollisia tarinoita takataskussa, mutta valitettavasti hiippakuntamuseo ei kykene näitä onnistuneesti kävijälle kertomaan. Tekstit ovat olemassa vain saksaksi (kummallista kyllä kielipuolisuus oli hyvin yleinen trendi Augsburgin museokentällä, joka kuitenkin vetää vuosittain huomattavasti turisteja muun muassa Italiasta), eikä esillepano juuri innosta syventymään aiheeseen. Näyttelyn visuaalinen ilme on epätasainen – päällimmäiseksi jää vaikutelma kirkon ”aarreaitasta”, joka on järjestetty (jokseenkin) kulttuurihistoriallisen näyttelyn logiikkaa seuraten. Mikäli kuitenkin on suuresti kiinnostunut Augsburgin tuomiokirkon taustoista, voi visiittiä Domiin täydentää hiippakuntamuseon annilla.

2013-08-20 11.04.52

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

CREDO – tai miten Eurooppa kristillistyi

CREDO on kolmen museon yhteinen näyttelykokonaisuus Paderbornin kaupungissa Länsi-Saksassa. CREDO on tarina Euroopan kristillistymisestä jaettuna kolmeen osaan: varhainen kristinuskon leviäminen (pääosin etelä- ja länsi Euroopan alueella), keskiajan mittaan tapahtuneet muutokset (ja leviäminen kohti itää), sekä myöhäisemmät esitykset kristillistymisen kulusta (muun muassa politiikan ja taiteen palveluksessa). Kukin museo kertoo omasta osuudestaan omalla tyylillään: yhteistä esitettä ja katalogia lukuun ottamatta esimerkiksi näyttelyiden visuaaliset ilmeet eivät olleet yhteneväisiä. Näyttelyn kronologiaa oli silti helppo seurata, ja vierailu kaikissa kolmessa museossa oli ehdottomasti kokonaisuuden kannalta tarpeellinen.

 2013-08-11 13.58.07

Diözesanmuseum Paderborn

Paderbornin hiippakuntamuseon vastuulle oli sälytetty kristillistymisen varhaisvaiheiden käsittely. Näyttelyä varten hankitut lainat olivat merkittäviä: alkuperäisiä harvinaisia käsikirjoituksia ja paljon muita esinelainoja Euroopan etelä-pohjois -akselilta. Myös Ruotsista ja Tanskasta oli myös runsaasti kristinuskon leviämistä ja paikallisiin oloihin mukautumista dokumentoivia mielenkiintoisia esinelainoja, harmi että Suomesta ei juuri taida tähän kategoriaan (ja erityisesti aikarajaukseen) sopivaa esineistöä riittää lainattavaksi asti. Kartalla ja teksteissä Turku ja Naantali kuitenkin näkyivät. Plussaa näyttelyarkkitehtuurista, joka joko sattumalta tai tietoisesti noudatteli monikerroksisessa näyttelytilassa kristinuskon etenemissuuntaa: alimmista kerroksista ylöspäin, etelästä pohjoiseen.

Museum in der Kaiserpfalz

Museum in der Kaiserpfalzin kokonaisuus keskittyi enemmän itä-länsi -akseliin. Näyttely oli kolmen kokonaisuuden joukosta sekä informaatioarvoltaan että esteettisesti paras. Ripustus oli harkittu ja visuaalisesti sisältöjä tukeva, tekstit sopivan lyhyitä ja olennaisiin seikkoihin keskittyviä. Lisäksi usein liian yhtenäisenä ja monoliittisena aikakautena kristinuskon historiassa käsitelty keskiaika oli onnistuttu pilkkomaan helpommin lähestyttäviin ja niin ilmiön kuin aikakaudenkin monimuotoisuutta korostaviin osiin. Kristinuskon leviämistä olisi varmasti hyvä muissakin yhteyksissä konkretisoida yksittäisien ja ajallista ulottuvuutta korostavien esimerkkien kautta. Usein harhaanjohtavasti lineaarisena (esimerkiksi oppikirjoissa) näyttäytyvä kehityskulku  on monin kohdin vaatinut vuosikymmenten panostuksia, kohdatakseen seuraavaksi vuosisatojen taantuman.2013-08-11 16.22.13

Städtische Galerie am Abdinghof

Kahden varsin pitkälti kronologiaan sidotun näyttelykokonaisuuden jälkeen Städtische Galerie am Abdinghof lähestyi aihetta hieman erilaisesta tulokulmasta: näyttelyssä keskityttiin tarkastelemaan kristinuskon leviämisestä myöhemmin luotua kertomusta. Taiteessa, tieteessä ja politiikassa läpi vuosisatojen hyödynnetty Euroopan kristillistymisen tarina näyttäytyy nykykatsojalle osin huvittavana ja osin varoittavana esimerkkinä. Historian käyttö erityisesti politiikan lyömäaseena onkin Saksan museoissa usein käsitelty aihe, eikä syyttä. Hilpeitä hetkiä sen sijaan tarjosivat suomalaista kansallisromanttiikkaa läheisesti muistuttavat kuva-aiheet, jossa kristinusko käännyttäjän hahmossa saapuu häätämään ”aitoa” ja ”alkuperäistä”, miten-ollakkaan-vaaleahipiäisen-saksalaisneidon-edustamaa kansanuskoa.

2013-08-11 17.31.08

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot