Tag Archives: Rooma

Priscillan katakombit

Aikaisemmat Rooman reissut eivät ihme kyllä vielä tähän mennessä ole sisältäneet käyntiä katakombeissa. Kaupunkituntemuksen aukkoa paikkasimme suunnistamalla ystävän suosittelemiin Priscillan katakombeihin Via Salerian varrelle.

Käynti tähän osaan katakombiverkostoa käy paikalla sijaitsevan benediktiiniluostarin pihan puolelta, jossa ystävälliset nunnat ottivat vastaan pääsymaksun ja ohjasivat odottamaan englanninkielisen oppaan vapautumista. Priscillan katakombeihin ei pääse ilman opasta, mikä alas laskeutumisen ja muutaman käännöksen jälkeen osoittautui mitä luontevimmaksi ratkaisuksi – eksymisen vaara oli ilmeinen, ja toki katakombeja sekä niissä jäljellä olevaa esineistöä on myös syytä pystyä valvomaan ja suojelemaan.

Priscillan katakombeissa sijaitsee varhaisin tunnettu kuvallinen esitys Neitsyt Mariasta ja Jeesuslapsesta. Kuva Wikimedia Commons.

Priscillan katakombeissa sijaitsee varhaisin tunnettu kuvallinen esitys Neitsyt Mariasta ja Jeesuslapsesta. Kuva Wikimedia Commons.

Opastus itsessään oli vahvasti italiaan taittuvasta englannista huolimatta varsin hyvä: perusasioita katakombien käytöstä ja historiasta sekä kristinuskosta. Plussaa oli myös opastettavien huomion kiinnittäminen kristinuskon erilaisiin symboleihin sekä niiden esiintymiseen eri puolilla katakombeja. Rooman katakombiverkoston laajuuden ymmärtäminen pienen palan kokemisen kautta oli vierailun parhaita puolia – kylmänkosteat ja hämärät käytävät lisäsivät nekin elämyksellisyyttä hyvällä tavalla (kun samalla seurueemme seurasi turvallisesti opasta).

Priscillan katakombeille löytäminen vaatii hieman kikkailua Rooman julkisen liikenteen kanssa, jolloin vaara joutua ajattomaan bussilimboon kasvaa suuresti. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa, mikäli toiveissa on käydä varsin maltillisia vierailijamääriä vetävässä katakombissa, jossa on tilaa myös hiljaisuudelle opastusmonologin ohessa.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria

Pompeji ja Herculaneum

Teimme Roomasta kahden päivän matkan Pompejia ja Herculaneumia katsoman. Vesuviuksen säilömät kaupungit kuuluvat todennäköisesti lähes jokaisen vanhemmasta historiasta kiinnostuneen matkailijan toivelistalle, enkä voi sanoa olleeni poikkeus.

2013-04-15 12.59.48

Vierailu oli mieleenpainuva kokemus, jota on syytä suositella lämpimästi. Koeteltuja vinkkejä rauniokestävyyden parantamiseen ovat myös sään mukainen varustautuminen ja neuvojen kysyminen: infosta saa alueen kartan ja jalkojen säästämiseksi henkilökunta voi jo etukäteen merkitä siihen suljetut ja avoinna olevat kohteet. Audio-oppaan vuokraamista kannattaa harkita, mikäli ei halua kuluttaa aikaa oman sijainnin paikallistamiseen ja opaskirjan tietouden yhdistämiseen.

2013-04-16 12.17.31

Jos aikaa on vain päivä, suosittelisin suuntaamaan Herculaneumiin Pompejin sijasta. Kompaktin kokoisempi kaivausalue on jokseenkin paremmin säilynyt ja ainakin omalla käyntikerrallamme hieman vähemmän täynnä.

Karttaa hetken aikaa katselemalla molemmissa paikoissa voi jäädä ihmettelemään niitä valtavia alueita, joita ei toistaiseksi tai ehkä koskaan tulla kaivamaan auki. Säilyvyyden kannalta näin on varmasti parempi – esimerkiksi Pompejin valtava vuosittainen kävijämäärä tarkoittaa raunioiden kovaa kulutusta ja jonkin verran myös ilkivaltaa. Toisessa vaakakupissa painaa aidon historiallisen kokemuksen välittäminen ja sen myötä tapahtuva menneisyyden parempi ymmärtäminen ja arvostaminen, joiden merkitystä ei myöskään sovi aliarvioida. Nykytilanteen kaltainen järjestely, jossa yleisöllä on pääsy rajattuihin kohteisiin ja muut varataan eri tutkimusprojektien käyttöön tai jätetään tällä hetkellä kaivamatta vaikuttaa toistaiseksi toimivalta kompromissilta – olisikin mukava kuulla esimerkiksi kysymykseen perehtyneiden arkeologien ajatuksia aiheeseen liittyen.

2013-04-16 13.01.13

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria

Macro Testaccio

Macro Testaccio on keskustan nykytaidemuseo Macroa hieman viimeistelemättömämpi ja rosoisempi – jonkinasteinen filiaalitoimipiste Testaccion kaupunginosassa sijaitsevassa vanhassa (kauppa?)hallirakennuksessa. Vierailuajankohtana esillä oli fyysisesti suuren kokoluokan teoksiin keskittynyt näyttely Extra Large, jossa viihdyimme perjantai-iltaa viettämässä. Ensimmäiseksi pitääkin kehua museon aukiolokonseptia: iltapäivän neljästä kymmeneen illalla avoinna oleva taidemuseo on virkistävä poikkeus ja mukava kierreltävä vaikkapa ennen ravintolailtaa tai rauhassa työpäivän jälkeen.

2013-04-12 20.23.50

Nyt esillä ollut näyttely oli myös selkeästi suunnattu hieman varttuneemmille vierailijoille: ennen lipun ostamista kävijät pistettiin allekirjoittamaan lomake, joka vapauttaa museon sen tiloissa mahdollisesti tapahtuvista tapaturmista. Hurjalta kuulostaneen varotoimen aiheuttivat tällä kertaa ilmeisesti Extra Largen muutama teos (toisessa sähköä, toisessa betoniin valettuja lasinsirpaleita), sekä museon pihalla kiipeilemisen mahdollistanut Big Bambú.

2013-04-12 20.27.16

Osittain tästä syystä ja osittain kenties karuista tiloista johtuen mielsin Macro Testaccion enimmäkseen kokeellisen galleriatilan ja museo-organisaation hybridiksi. Vaikutelmaa tukivat näyttelyn teokset, joista osa selvästi pyrki täyttämään elämää suuremmat mittasuhteet tässä kuitenkaan erityisesti onnistumatta. Useiden kohdalla varmasti ajan kuvasta syntyneet oivaltavat ideat olivat jo alkaneet menettää iskevyyttään, muutamat näyttivät kestävän aikaa paremmin. (N.B. En suinkaan tarkoita että museoissa aina esiteltäisiin ”hyvää” tai gallerioissa aina ”kokeilevampaa” taidetta – tässä tapauksessa tilan ja taiteen yhdistelmä kuitenkin toi mieleeni gallerian ja museon erilaiset toimintalähtökohdat.)

2013-04-12 20.39.49

Pidin silti hienona sitä, että kaupungissa on jokin Macro Testaccion kaltainen, todennäköisesti jokseenkin vakiintuneen taidekentän virallisuuden liepeillä toimiva tila ja toimintamalli, joka mahdollistaa myös juuri ne ylilyönnit. Vierauden, outouden, järkytyksen ja inhonkin tunteita on hyvä käsitellä nykytaiteen parissa – mielellään niin että kokenuttakin museokävijään joskus vähän puistattaa. Erityisesti Macro Testacciota voi suositella hyväksi vastapainoksi, jos Rooman klassinen kauneus tai harmonia alkaa ahdistaa: museokäynti tummuvassa yössä oli jo itsessään iltakävelyn arvoinen.

Leave a comment

Filed under museot, taide

Macro | Museo d’arte contemporanea Roma

Rooman kunnallinen nykytaidemuseo Macro sai tilaisuuden näyttää kyntensä MAXXIn pienoisen pettymyksen jälkeen. Nettisivut lupailivat hyvää tarjontaa ja ostinkin heti yhdistelmälipun Macroon ja museon Testaccion kaupunginosassa sijaitsevaan sivutoimipisteeseen. Plussaa yhdistelmälipun pitkästä (7 vrk) voimassaolosta, miinusta jokseenkin vaikeasti navigoitavien nettisivujen pitäytymisestä pelkässä (!) italiankielisyydessä (tai sitten selaus oli niin vaikeaa että en vain löytänyt englanninkielistä kääntöpainiketta).

2013-04-09 14.50.59

MAXXIn harmaan betonin jälkeen Macron aulatila oli ihanan raikas: värikäs lasikatto ja punaiset audiorioseinät tasapainottivat muuten mustaa kokonaisuutta. Ylilyöntejäkin näkyi: väriä vaihtava WC-tila muine erikoisine ratkaisuineen vaikutti nokkeluudessaan jopa hieman vaikeakäyttöiseltä – ainakin hieman normikävijän ulkopuolisesta perspektiivistä katsottuna.

2013-04-09 15.32.37

Paikan päällä kävi lisäksi ilmi, että olin kuitenkin lukenut nettisivuilla ilmoitettuja päivämääriä hieman kieroon (vuosien ilmoittaminen päivämäärien perässä olisi ehkä selventänyt asiaa): avoinna olivat vain pienemmät sivugalleriat ja puolet suurimmasta näyttelytilasta. Siellä esillä ollut, Rooman taidekentän vuosikymmeniä kartoittanut näyttely Ritratto di una città. Arte a Roma 1960-2001 oli toisaalta erinomainen yhdistelmä kulttuurihistoriallisista dokumenteista (valokuvia, julisteita, postikortteja jne.) koostuvaa aikajanaa ja kyseisten vuosikymmenten taidetta. Vastaava katsaus jonkin suomalaisen kaupungin taidekentän muutoksiin olisi varmasti ilahduttava löytöretki niin tekijöille kuin kävijöille.

2013-04-09 15.09.00

Rooma-kokonaisuuden jälkeen ihmettely siirtyi taiteesta museon toimintaan: toiseksi suurin galleriatila oli tyhjillään, ja julisteiden päivämääristä päätellen oli sitä ollut jo helmikuusta lähtien. Houkuttelevalta näyttänyt museokauppa oli neljältä iltapäivällä suljettu ilman ennakkovaroitusta tai selittävää viestiä ovessa. Oleskelutilassa oli ilmeisesti menossa remontti, mutta asiakkaiden pääsyä työkoneiden keskelle ei ollut rajoitettu saati infokylteillä selitetty. Arkipäivinä hiljaisiin museoihin tottuneenakin Macron ilmapiiri vaikutti seisahtaneelta – huolimatta suurimman galleriatilan käynnissä olevasta näyttelyrakentamisesta. Rehellisesti sanoen harmitti – olisin vilpittömästi halunnut pitää tästä mukavasti lähestyttävästä ja muutoin kiinnostavalta vaikuttavasta museosta, joka varmasti mahdollistaisi moninaisia taiteeseen liittyviä hankkeita kattonsa alla. Jospa sitten vaikka ensi vuonna uudestaan.

2013-04-09 15.40.24

Leave a comment

Filed under museot, taide

MAXXI Museo Nazionale delle Arti del XXI Secolo

MAXXI on hieman Rooman ydinkeskustan ulkopuolelle jäävä varsin uusi kansallinen nykytaiteen museo, joka nimensä leikkisän yhdistelmän mukaisesti esittelee kokoelmapuolelta 1900-luvun taidetta ja vaihtuvien näyttelyiden muodossa nykytaidetta. Tämänkertainen vierailuni MAXXIin oli jo toinen: vuosi sitten katsastamani kokonaisuus ei kaikilta osin onnistunut vakuuttamaan, jonka vuoksi päätin antaa museolle toisen mahdollisuuden.

2013-04-09 13.22.44

Harmillisesti samat ongelmakohdat hiersivät edelleen. Museorakennuksen arkkitehtuurista voi varmasti perustellusti olla useaa eri mieltä, mutta omalla kohdallani edelleen toisen kerran jälkeen päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi (liian usein) arkkitehtuurin dominoivuus teosten yli. Isoja, tilaa ympärilleen vaativia teoksia oli (jälleen) sijoitettu hieman porrastasanteita muistuttaville alueille ja vastaavasti suurten salien korkeus ja ilmavuus jäi usein hyödyntämättä. Voin vain arvella, kuinka osassa tiloja hyvin hallitsevat kiinteiden rakenteiden tummanharmaat betonipinnat tai kirkkaan punaiset teräspalkit ovat ripustusta pohdittaessa hieman haasteellisia mukaan otettavia.

2013-04-09 12.13.51

Näyttelyiden puolelta kiitosta täytyy antaa Fiona Tanin Inventory-kokonaisuudesta, joka tosin oli ripoteltu eri puolille museota toisiinsa kiinnittymättömiin tiloihin. Kolmannen kerroksen näyttelytilassa pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan automaattista äänimaisemaa. Audio-oppaiden tapaan korville laitetaan kuulokkeet ja pientä lähetintä kannetaan kädessä mukana: näyttelytilassa olevat sensorit aktivoivat laitteesta tietyn ääniraidan kun kävijä siirtyy tietylle alueelle tai tietyn teoksen vaikutuspiiriin. Laite toimii täysin automaattisesti ja vierailija voi vain harhailla saleissa mielensä mukaan. Vastaavan tekniikan kuvittelisi mahdollistavan jatkossa oivallisia sovelluksia niin perinteisissä ääniopastuslaitteissa kuin taidepuolellakin – oma ensikosketus ainakin oli varsin positiivinen.

Jälkihuomiona vielä hauska infotaulu (jonka visualisointiin olisi kyllä voinut kiinnittää enemmän huomiota). Vastaavia tarkkoja lukuja mitä ihmeellisemmistä museoon liittyvistä seikoista kysellään oppailta usein – pisteet siis ainakin yrityksestä vastata kävijöiden tiedonkaipuuseen.

2013-04-09 12.54.07

MAXXIa voikin suositella käyntikohteeksi, mikäli 2000-luvun wau-museoarkkitehtuuri kiinnostaa. Nykytaiteen ystäville löytyy museon laajasta näyttelytarjonnasta lähes varmasti ainakin jotain kiinnostavaa, ja samalla matkalla on mukava katsella Roomaa hieman ydinkeskustan ulkopuolelta.

Leave a comment

Filed under museot, taide

EUR ja Abbazia delle Tre Fontane

Rooman klassisuuden uuvuttamana tai muuten vain maisemanvaihdosta kaipaavana EUR on mielenkiintoinen ja mukavan kokoinen päiväretkikohde. Italian fasistihallinnon aluilleen laittama suuruudennälkäinen arkkitehtuuri on jo itsessään näkemisen arvoista, mutta alueelta löytyy kiinnostuneille myös useita museoita. Suosittelen kuitenkin tarkastamaan museoiden aukioloajat erityisen huolellisesti etukäteen – kantapään kautta opimme niiden noudattavan enemmän liike-elämän keskuksen virkamiesaikatauluja kuin pitkiin aukioloaikoihin tottuneen turistin museokiertelyhalua.

2013-04-06 13.58.05

Suurta harmia suljetut ovet eivät silti aiheuttaneet – kaupunginosaan oli varsin mukava tutustua kävellen ympäriinsä kierrellen. Kansallisen varhaiskeskiaikaan keskittyvän museon alakerroksessa törmäsimme lisäksi ilmaiseen (ja paremmin auki olevaan) valokuvanäyttelyyn EURin rakennustöistä ja alueen loppuun saattelemisesta sodan jälkeen 50- ja 60-luvuilla. Nostalgiamatkan lisäksi mustavalkokuvat tarjosivat mainion kurkistusaukon itseään kokoon kursivaan Italiaan – niissä saattoi myös nähdä EURin mahtipontisen arkkitehtuurin ilman katukuvaa nykyajassa sekoittavia moderneja lisäyksiä.

2013-04-06 13.42.06

EURin jokseenkin vieraannuttavan kaupunkitilakokemuksen jälkeen voi suunnata hieman pääväylältä syrjässä sijaitsevaan Abbazia delle Tre Fontaneen. Kolmen lähteen luostari on syntynyt paikalle, jossa perimätiedon mukaan apostoli Paavalin miekalla mestattu pää pomppasi kolme kertaa synnyttäen samalla kolme lähdettä. Luostariympäristö oli todella kaunis ja kohde mielenkiintoinen. Positiivisen vaikutelman syntyä edesauttoi varmasti luostarin oma – lähinnä erilaisiin alkoholijuomiin keskittynyt kauppapuoti, jonka kylmä sitruunajuoma viilensi mukavasti ensimmäisiä todella lämpimiä kevätpäiviä.

2013-04-06 15.37.17_2

Vinkin luostarivierailuun poimin muuten Suomen Rooman-instituutin Fenestra Finnorum -blogista, jota lukiessa voi muutenkin tunnelmoida suomalaisten tieteen- ja taiteentekijöiden kokemuksia roomalaisesta elämänmenosta – suosittelen tutustumista.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria

Palazzo delle Esposizioni

Helmut Newton. White Women / Sleeples Nights / Big Nudes

Vaihteeksi hieman nykytaide-Roomaa. Palazzo delle Esposizionissa oli esillä suurehko, noin kaksisataa kuvaa kattanut Helmut Newton näyttely, joka tietysti piti käydä katsastamassa. Näyttelyotsikon mukaisesti kuvat olivat peräisin Newtonin kolmesta ensimmäisestä (näyttelytekstien mukaan ”legendaarisesta”) kirjasta: White Women ilmestyi 1976, Sleeples Nights 1979 ja Big Nudes 1981.

Kokonaisuus oli kiinnostava katsella. Teokset oli ryhmitetty selkeästi kirjojen kronologian mukaan – lisäksi kunkin kirjan kuvia majoittavat salit oli maalattu selkeästi toisistaan erottuvin voimakkain värein (turkoosia, tummaa violettia), jotka taustoittivat kuvia tehokkaasti. Ripustus oli omaan makuuni hieman liian tiheä ja ajoittain spottivalot häikäisivät vedosten pinnasta ikävästi. Muutoin teosten ryhmittely toimi mielestäni hyvin, ja lyhyehköt tekstit taustoittivat sopivasti alastonkuvien tematiikkaa.

2013-03-28 18.17.19

Teksteissä kuitenkin myös häiritsi tarve toistaa ja todistella yhä uudelleen, kuinka Newton tosiaan on taiteilija. Kenties kyseessä oli tarve edelleen perustella alastonvalokuvia näyttelytiloissa, vaikka haluaisi uskoa tällaisen todistelun olevan jo mennen talven lumia. Mielenkiintoisesti myöskään ympäri kaupunkia levittyvissä näyttelyn julisteissa en ole nähnyt lainkaan alastomuutta, Newtonin tunnusmerkkiä. Huvittavaksi (joskaan ei yllättäväksi) asian tekee se, että ilmeisesti julisteissa esiintyvässä alastomuudessa ei ole mitään ongelmaa, mikäli kyseessä on maalaustaide, mielellään vanhalla mestarilla höystettynä.

Newton-näyttely sopi hyvin Roomaan – alastonpatsaiden pääkaupunkiin. Saleissa kulkiessa saattoikin hiljaa mielessään rakennella yhteyksiä ja erilaisuuksia aiheen ”alaston nainen” kuvaamisen pitkään historiaan. Newtonin teosten vastaanoton pohtiminen oli hyvä hetki reflektoida myös oman ajan tekopyhyyksiä.

2013-03-28 19.02.38

Vinkkinä: pois lähtiessä (tai Via Nazionalea pitkin muuten kulkiessa) kannattaa muuten poiketa Esposizionin kirjakauppaan, joka museokaupoille jopa hieman poikkeuksellisesti todella keskittyy laajaan ja laadukkaaseen kirjatarjontaan.

1 Comment

Filed under museot, taide