Tag Archives: Wuppertal

Grau mach bunt: väriä perjantaille

Wuppertalissa toimii muutaman taiteilijan yhteenliittymä Street Art Wuppertal, jonka ensimmäisiä projekteja oli päärautatieaseman alikulkutunnelin muuttaminen harmaasta ankeudesta hymyilyttävän värikkääksi katutaidegalleriaksi. Street Art Wuppertalin tunnuslause on ”Grau mach bunt” – harmaa tekee värikkääksi – ja ryhmittymä haluaakin kiinnittää huomiota varhain teollistuneen Wuppertalin usein rumana pidetyn kaupunkikuvan ainutlaatuisuuteen ja kulttuurihistorialliseen arvoon.

 2013-07-10 10.56.46

Kasvojenkohotusta varmasti tarvitaan – useimmat saksalaiset tuttavamme pitävät Wuppertalia yksimielisesti rumana kaupunkina. Ulkopuolisen silmiin rumuus näyttää ainakin osittain opitulta asenteelta: Wuppertal on ruma, koska kaikki sanovat sen sitä olevan. Totta onkin, että Saksasta löytyy useita monin verroin idyllisempiä, harmonisempia ja esteettisempiä kaupunkeja – kylistä puhumattakaan. Silti muualta muuttaneena on ollut helppo nähdä kaupunkiin leimanansa jättäneen teollisuushistorian kiehtovat, mielenkiintoiset ja särmikkäät puolet. Harmaus on synnyttänyt myös värikkyyttä.

2013-07-10 10.56.19

Advertisements

1 Comment

Filed under arjen kuvat, taide

Neanderthal Museum

Sarjassamme yllättävän hyviä erikoismuseoita yllättävän lähellä oli viime lauantaina visiteerattu Neanderthal Museum – 15 minuutin junamatkan päässä omasta kaupunginosastamme. Vastaanottotiskillä iloinen virkailija tiedusteli mistä tulemme, ja merkitsi virallisen Wuppertal-osoitteen sijaan asuinpaikaksi Suomen – ”näyttää paremmalta tilastoissa”. Tämä tilastoapu museolle suotakoon, ja toivottavasti myös jatkossa yhä lisää kävijöitä – lauantaina vilinää oli varsin mukavasti.

2013-06-15 13.37.32

Neanderthal Museumissa vierailun jälkeen voi nimittäin todella sanoa oppineensa jotain uutta. Neandertalin ihminen aiheena on peruskävijälle varmasti sen verran vieras, että pakostakin mukaan tarttuu uutta tietoa. Näyttely oli rakennettu loivan spiraalin muodossa ylöspäin kohoavalle leveälle kulkuväylälle, joka oli jaoteltu temaattisiin kokonaisuuksiin (uskonto, yhteisöt, perhe, materiaalinen kulttuuri, elintavat, jne.). Perustiedot olivat saatavilla eri mittaisten kuva- ja tekstiyhdistelmien muodossa, lisäksi käytössä oli laaja skaala muita esitystapoja diakuvista videoon, nukkekohtauksiin ja itse kokeiltaviin tulentekopisteisiin.

Erottaisitko tavallisiin vaatteisiin puetun neandertalinihmisen väkijoukosta?

Erottaisitko tavallisiin vaatteisiin puetun neandertalinihmisen väkijoukosta?

 Jokaiselle vierailijalle annettiin kuulokkeet mukaan: mielenkiintoinen systeemi, johon en ole muualla törmännyt. Kuulokkeet ovat siis pelkät kuulokkeet, jotka liitetään eri aiheiden yhteydestä löytyviin plugeihin, jonka jälkeen alkaa nauhoitettu ääniopastus/dramatisoitu kohtaus. Plussaa keveydestä ja todella helposta käytettävyydestä, miinusta äänenvoimakkuussäädön puuttumisesta (ja ainakin itselläni englanti-kieliadapterin toimimattomuudesta). Veikkaisinkin, että museon laitteisto on luotu juuri sellaisessa vaiheessa, jossa mp3-tekniikka on vielä ollut liian kallista, mutta audio-opastukset jo selvästi aistittava trendi.

Nukkekohtaus. Etualalla paikkoja kuulokkeiden liittämistä varten.

Nukkekohtaus. Etualalla paikkoja kuulokkeiden liittämistä varten.

Kiitosta täytyy antaa nuorempien kävijäryhmien huomioimisesta – tämän suhteen oli selvästi viime aikoina tehty töitä – sekä museon itseensä mahduttamasta valtavasta tietomäärästä. Moitteita ehkä hieman hyvin moninaisten esitystapojen käytöstä: loppua kohden alkoi jo lipsua sekalaisuuden puolelle. Kaipaamaan jäin myös jonkinlaista aikajanaa, joka olisi konkretisoinut mittavaa ajallista etäisyyttä käsitellyn aiheen ja nykyisyyden välillä. Näyttelyn lopussa museon yläpäädyssä sijaitsi mahtavalla metsänäkymällä varustettu edullinen museokahvila. Ulkona oli lisäksi viitoitettu kävelyreitti alkuperäisille kaivauspaikoille. Mielekäs kohde erityisesti aiheesta kiinnostuneille – varmasti mukava parituntinen myös vaikkapa dinosaurusinnostusvaihetta eläville lapsille.

2013-06-15 14.51.19

Suomalaisissa museoissa harvemmin nähtyä tuotekehittelyä.

Leave a comment

Filed under kulttuurihistoria, museot

Von der Heydt Museum Wuppertal

Peter Paul Rubens

 

Muutaman viivästyksen jälkeen lähdimme viimein eilen sunnuntaina katsastamaan asuntoamme lähimpänä sijaitsevan museon, eli Von der Heydt Museum Wuppertalin. (Kyseessä on siis kaupungin nimekkäin museo – jo aikaisemmin mainitun Kunsthallen isoveli.) Esillä oli museon mittakaavassa selvästi suuren luokan panostus: yhdessä Königlichen Museum für Schöne Künste in Antwerpenin kanssa tuotettu Rubens-näyttely, jonka markkinointibudjetti on näkynyt katukuvassa jo hyvän tovin.

2013-01-06 14.15.45

Vaikka barokki ei taidesuuntana henkilökohtaisesti onnistu houkuttelemaan, kannatti näyttely ehdottomasti käydä katsomassa. Oikeastaan minkä tahansa tyylisuunnan eräänlaista huippua tai lakipistettä esittelevä näyttely on lähes poikkeuksetta mielenkiintoinen. Erityisesti ajatuksella toteutetuista näyttelyistä saa usein valaisevan näkökulman eri ajan tapaan hahmottaa maailmaa ja ihmisen paikkaa siinä.

Rubensin kohdalla mieleeni nousi Wäinö Aaltosen museossa joulukuussa avautuneen näyttelyn innoittama Kuutti Lavosen haastattelu Helsingin Sanomissa. Barokista usein omaan työhönsä ammentava Lavonen sanoo siinä tyylisuunnan ihmiskäsityksen olleen edeltäjäänsä verrattuna lihallisempi, ihmismäisempi ja jopa raaempi. Huolimatta siitä että luin artikkelin sen enempää syventymättä, nousi kyseinen ajatus mieleeni useamman kerran Rubensin töitä katsellessani. Maailman- ja ihmiskuvan erilaisuuden ääneen pohtiminen toi uutta syvyyttä myös teosten aiheille. Suurten tunteiden maailmassa vaikuttavat suuret poikkeusyksilöt, suuret kertomukset ja suuret visiot – kaikessa inhimillisesti kuviteltavissa olevassa yltäkylläisessä loistossaan tai kaameudessaan.

2013-01-06 16.07.23

Julkisivu keskustan kävelykadulle. 

Itse museosta olin myös positiivisesti yllättynyt. Näyttelytilat olivat isommat kuin päältä katsoen olisi arvannut, ja ripustus erityisesti Rubens-näyttelyssä toimi hyvin. Vaihtelevuutta löytyi ja tilaa teosten katsomiseen oli jätetty tarpeeksi. Erityisesti pidin erilaisista tapettiratkaisuista, jotka toivat muutoin niin valkoiseen taidemuseotilaan barokin raskaita ja tummia sävyjä, pyrkimättä silti erityisen autenttiseen tunnelmaan. Miinusta oli kaikkien tekstien saksankielisyys – edes paperiesitteitä en löytänyt englanniksi.

Taustalla ensimmäisen salin tapetteja. Osa teoksista oli vitriineissä kuvassa näkyvien seinäkkeiden toisilla puolilla.

Taustalla ensimmäisen salin tapetteja. Osa teoksista oli vitriineissä kuvassa näkyvien seinäkkeiden toisilla puolilla.

Museokahvila oli sievä ja saksalaiseen tapaan kohtuuhintainen.

Museokahvila oli sievä ja saksalaiseen tapaan kohtuuhintainen.

Ja kahvittelijat tyytyväisiä.

Ja kahvittelijat tyytyväisiä.

Leave a comment

Filed under museot, taide, Wuppertal

Frohe Weihnachten!

2012-12-07 14.26.54_2

Hyvää joulua Wuppertalista!

Leave a comment

Filed under Wuppertal

Von der Heydt Kunsthalle Wuppertal

Liebe, Tod und Teufel (Love, Death and Devil)

Sammlung J+C Mairet

Paikallistutustuminen jatkui sateisena sunnuntaina Von der Heydt Kunsthallen muodossa. Wuppertal on vanhan teollisuusalueen isoista ja pienemmistä kaupungeista vuonna 1930 muodostettu kaupunkikokonaisuus, jonka kaksi isointa keskusta ovat Elberfelt ja Barmen. Näissä keskuksissa toimivat paikallisen Von der Heydt museon ”kaksi taloa”: Von der Heydt-Museum Elberfeltissa ja Kunsthalle Barmenissa. Museum-puolen painopisteeksi mainitaan erityisesti ranskalainen 1800-luku, Kunsthallen keskittyessä nykytaiteeseen.

Kunsthallessa käynnin jälkeen ei voinut välttyä aprikoimasta paikallispolitiikan kiemuroita. Näytti nimittäin siltä, että toiminta nykymuodossaan muistuttaa kovasti uhkakuvia suomalaista alueellistamiskeskustelusta, jossa jokin toiminto siirretään paikkaan x, vain jotta siellä olisi jotakin toimintaa.

Kunsthallen sisäänkäynti oli piilotettu jonkinlaisen monitoimirakennuksen 3. kerrokseen, jossa lippuja myytiin viereisen keikkahallin lämpiössä periaatteella ”epäystävällisellä-asiakaspalvelijalla-on-kirja-kesken-ja-kassalipas”. Isoon rakennukseen nähden näyttelytila tuntui ahtaalta, johon vaikutti erityisesti tilojen mataluus yhdessä varsin tiheän ripustuksen kanssa. Muutoin kyseessä oli hyvin perinteinen valkoinen nykytaidekuutiosarja.

Esillä oli osa Jean ja Christina Mairet’n keräämästä nykytaidekokoelmasta otsikolla ”Rakkaus, kuolema ja paholainen”. Tiheä (Jean Mairet’n kuratoima) ripustus on kenties siten ymmärrettävä kokonaisuuden kokoelmamaisuutta korostavaksi piirteeksi, vaikka itselläni välillä ahtauden tuntu iskikin vastaan. Ruumiillisuus, suorastaan tursuavat ihopinnat ja väkivallan tuntu jäivät päällimmäisinä mieleen. Huumoria, kyllä. Keveyttä ei niinkään.

Yksityiskohta Natalie von Doxellin teossarjasta “Présumés Coupables”

Gilles Barbier: “Vielle Femme aux Tatouages”

Maike Freess: “Kleiner Protest”

Mutta mitäpä siitä. Kokonaisuuden arvo ei vähene, vaikka suurin osa esillä olleista teoksista ei juuri nyt liikuttanut itseäni. Hienoa siis nähdä kokoelma välillä tästä perspektiivistä. Ja erityistykkäys nykytaiteen keräämiselle yleensä.

1 Comment

Filed under museot, taide